Helmi-velli

Iltaruokaa pähkäillessäni muistui mieleeni Helmi-perunasuurimot,

joita on tullut jemmattua hätävaraksi kaappiin. 

Kylläpä velliannos maistuikin maukkaalle. 

Tätä ei ole ollutkaan pitkään aikaan tarjolla. 

Kevyt vaihtoehto tuntui riittävältä meille kahdelle,

kun molemmat olimme kuitenkin syöneet tänäänkin jo vahvemman aterian. 

Helmivelli tai -puuro on lapsuuskodin peruja ja muistoja; 

kotona keitettiin tätä useinkin. 

Lapset ovat kuvanneet perunasuurimoita stryroxpalleroiksi,

vaikka ei ne toki nitise keittämisen jälkeen. 

Helmi-suurimot valmistetaan perunatärkkelyksestä eli ne ovat gluteenittomia. 

Niitä voi käyttää myös leivonnaisiin 

mm. piirakkapohjiin ja niihen täytteisiin tai sämpylöihin.

~~~~

Laitoin perheryhmään kyselyä,

onko lapset muistaneet tätä velliä keitellä.

Yllättävän monta ei-vastausta tuli ja sellaisia vastauksia, 

että ei maistu meillä kaikille,

itselle saa keittää. 

Näinhän nämä makuasiat tahtovat mennä.

Mutta hyvähän se on keitellä erilaisia puuroja ja vellejäkin,

että jokainen saa makustella ja löytää oman lempparinsa näistäkin. 

Tällaisen maitopohjaisen vellin keittäminen on toki oma taitolajinsa;

 teflonkattilassa tämä onnistuu arvatenkin parhaiten. 

Puuroista ja velleistä tässä samalla vähän laajemminkin

gluteenittomasta näkökulmasta. 

Meillä tulee keitettyä riisipuuroa useinkin. 

Riisihiutaleista tulee myös ihan makoisa riisiryynipuuron korvike, 

jos ei satu olemaan aikaa hauduttamiseen. 

Riisijauhosta tulee oiva mannaryynipuuron korvike. 

Vastikään keitin pinaattivelliä pakastepinaatista: 

tykkäämme siitä. 

Tattaripuurot ym. varsinaiset gluteenittomat puurot eivät ole kuitenkaan 

nousseet meidän ruokalistoille. 

Pitää jatkaa makusteluharjoituksia. 

~~~~~

Edesmennyt appeni ruukasi sanoa, 

että "riisryynivelli on hyväks vattalle". 

Me tuumasimme velliä nauttiessamme, 

että puuroja ja vellejä pitäisi keitellä useammin iltaruoalle.

Ne ovat näppäriä valmistaa, edullisia ja kevyitä vaihtoehtoja. 

Mitäpä sinä ajattelet puurojen ja vellien keitosta?

Tuleeko sinulla keitettyä niitä?

Mikä on sinun lemppari tai mikä ei maistu? 

Mikä gluteeniton vaihtoehto sinulla olisi tarjottavana?

~~~~~~~~

Helmi-vellillä helmikuun viimeiseen viikonloppuun

 ja kohta alkavaan viimeiseen viikkoon! 

Nautitaan olevasta,

helmikuun helmistä! 

💫

 

Keitot maistuvat

Arkinen aihe. 

Arkiruoka, 

keitto. 

Se valmistui eilen nopsasti työpäivän jälkeen, 

kun Jari -myrsky tuiversi nurkissa ja lumi lensi. 

Lokakuiset kuvat-postauksessa oli kuva Lihapulla -kiusauksesta.

Ystäväni kommentti palautti mieleeni lihapullakeiton 

ja siihen liittyvän muiston.  

Lihapullakeitto:

Muutama peruna,

keittojuurespussi,

lihaliemikuutio,

valmiit lihapullat,

 mustapippurit,

laakerinlehti,

suola. 

~~~~

Keitot ovat helppoja ja nopeita valmistaa.  

Lohikeitto, kanakeitto, lihakeitto, jauhelihakeitto,

nötkötkeitto, pinaattikeitto ja joskus tosi harvoin hernekeitto ovat meidän väelle maistuvia.

Keitot ovat sopivan kevyitä myös päivän toiselle aterille, 

joka meillä laitetaan lapsiperhearjen rutiinien mukaan klo 16 aikoihin. 

Pitäisi vaan opetella keittämään pientä määrää,

kun isoon on oppinut. 

Eilenkin keittoa tuli pienelle komppanialle,

mutta jäipähänä tämänkin päivän varalle. 

Kerrattain opin jossakin tai joltakin, 

että kun perunat ovat kypsyneet,

niistä voi painella haarukalla kauhallisen pari.

 Näin keittojen liemeen saa vähän sakeutta;  

peruna ikäänkuin suurustaa keiton.

Tykkään siitä. 

Se muisto liittyy kesään 1985 ja Helsingin kaupungin leikkipuistossa 

pikkukoululaisille ja puistossa käyville lapsille järjestämään kesäruokailuun. 

Siellä annosteltiin jonain päivänä "soppatykistä" 

lasten mukanaan tuomiin lautasiin lihapullakeittoa.

Oi, aikoja, 

oi, hyvää palvelua

ja ihania kesäisiä keittomuistoja. 

❤

Oikein ihanaa viikonloppua Sinulle.

Taitaa olla monessa paikassa joulukadunavajaiset huomenna.

Ehkäpä minäkin availen joulua tänne kotiin

ja siirryn näistä arkisista postauksista jouluisempiin aiheisiin! 

 

 

Gluteenittomat veriletut

Tammikuun myötä on palattu arkiruokiin;

tuttuihin kokkailuihin ja kotoisiin, arkisiin makunautintoihin.

Yksi asia,  mistä olemme yrittäneet pitää perheessämme iät ajat kiinni,  

on yhteiset, säännölliset ruoka-ajat ja kaksi lämmintä ruokaa.

Säännöllisyys ja peruskotiruoka ovat pitäneet lapset kylläisinä 

ja vähentäneet arvatenkin 

välipalojen napsimista ja jääkaapilla kulkemista.

Pyrimme varamaan ruoanlaittovärkkejä viikon varalle. 

Aikaisemmin saatoimme ostaa pieniä verilättyjä,

joita lämmitimme paistinpannussa. 

Gluteenittoman ruokavalion myötä olemme ostaneet 

pakkaseen jemmaan puolen litran veripullon.

Siitä on kätevä tehdä verilättyjä,

kun niiden kaipuu iskee.

Veripullo pitää muistaa ottaa ajoissa sulamaan.

Pullon kyljessä on hyvä ohje.

Käytän taikinaan Semperin gluteenittomia karkeita jauhoja 

ja runsaasti kuullotettua sipulimurskaa.

Taikinan on hyvä antaa tekeytyä tovin ennen paistamista. 

Muusi tai keitetyt perunat ja valkokastike

 maistuvat hyvältä verilettujen kanssa.

Puolukkasurvos on minusta kuitenkin eittämättä paras kyytipoika. 

Joskus saatan herkutella ja sipaisen pinnalle voita;

silloin tulee äidin paistamat letut mieleen.

Verilätyt on vanha perinneruoka

ja kevyt retroeväs,

joka sisältää runsaasti rautaa.

Veriruoka jakaa mielipiteitä -meilläkin.  

Veripurkki taitaa jäädä monelta kaupan pakastehyllyyn,

jos sellaisesta ruoka-aineksesta edes tietääkään.

Toinen veriruoka, jota olen kaipaillut välillä.

on Oulun seudun perinneruoka eli rössypotut. 

Keitto keitetään 

perunoista, sianlihasta tai jauhelihasta ja veripaltusta.

jonka saatavuus vaihtelee.

Pitääpä  muistaakin katsella kaupassa, josko sitä sattuisi löytymään! 

~~~~~~~~

Onko nämä ruoat sinulle tuttuja ja mieluisia?

Tykkäisitkö tällaisista kotiruokapäivityksistä silloin tällöin!

 

Maistuvat lihapullat

Kun kysäisin perheeltä,

mitä sunnuntaina syötäisiin,

oli toiveena äidin tekemät lihapullat

eli tuttua kotoista perusruokaa.

Sain lihapullareseptini kauan, kauan sitten Ystävältäni Ailalta.

Nyt muistaissa otin asiaksi tallentaa ohjeen tänne blogiin "perimätiedoksi" omilleni

ja muistiin itsellenikin.

🤎

Lihapullat

2 dl vettä tai ruokakermaa

0,5 dl korppujauhoja

1 muna

1 hienonnettu sipuli

1 tl suolaa

0.5 tl mustapippuria

1 tl paprikajauhetta

0,5 rkl jauhelihamaustetta

400 g jauhelihaa

Ainekset sekoitetaan keskenään ja taikinan annetaan turvota hetki.

Sipulit voi kuullottaa halutessaan paistinpannulla.

Käytän taikinaan gluteenittomia korppujauhoja tai Fibrex-sokerijuurikaskuitua.

Taikinaan kannattaa lisätä pikkuisen perunajauhoja, 

niin lihapullia on helpompi pyöritellä ja pullista tulee kiinteämpiä.

Paistan lihapullat yleensä uunipeltillä leivinpaperin päällä

225 asteessa puoli tuntia,

mutta toki paistinpannulla paistetuissa on oma ihana makunsa ja rapea pinta.

Pellille kertyvästä nesteestä ja vedestä tulee näppärästi ruskeakastike, 

joka suurustetaan jauholla ja 

maustetaan pippurilla, soijakastikkeella ja suolalla.

~~~~~~

Ailan lihapullaohje on luotto-ohjeeni,

jolla teen myös jauhelihamurekkeen.

Olen kirjannut sen aikanaan myös 3-5 kertaisena reseptikansioon,

enkä raskinut tuota osiota pois jättää täältäkään.

Siitä on ollut helppo katsoa määrät isompaan taikinaan 

niin kuin meillä yleensä ennen oli.

Ja kun kerran hommaan alkaa,

niin siinä tekee samalla ruokaa pakkaseen tai toisen päivän varalle.

Lihapullat taitavat olla monelle lapsuuden lempiruokaa.

Minulle ainakin ajatus äidin tekemistä lihapullista ja perunamuusista tuo edelleen veden kielelle. 

~~~~~~~~

Nyt alan tekemään eilisistä keitetyistä perunoista 

ja lihapullista pyttipannua.

Sekin maistuu väelleni.

Ruokahävikki nolla, sanoisi poikani äidin puuhista!

Kaalikääryleitä

Joskus lupailin kirjoitella tänne arkisista ruokajutuistakin

ja tänään tulee jatkoa siihen teemaan.

Päivällishetki on jokaisen päivän ilo.

Istahtaminen yhdelle koolle pieneksi hetkeksi koulu-ja työpäivien jälkeen

ja nälän tyynnyttäminen kotiruoan äärellä on tärkeä arjen rutiini.

Lämpimän ruoan laittaminen siinä "neljän, viiden aikaan" vähentää 

jääkaapilla kulkemista ja iltanälkää lapsillakin

-äitistä puhumattakaan! ;)

Arjen ruokalistamme on muokkautunut pitkälle kotiväen lempiruokien ja 

ruoan nopean valmistamisen mukaan.

Välillä tulee tehtyä isompia satsi kerrallaan, jota voi lämmittää seuraavana päivänä.

Välillä kokkaavat lapset, välillä aikuiset.

Eilen meidän ruokalista sai uutta väriä, tuoksua ja makua sekä mallia.

Viikonlopun ruokaostoksilla varhaiskaalipalleroiden kohdalla

minulla tuli kaalilaatikon kaipuu, 

ja sen äänenlausumisen jälkeen,

mies kysyi, miten olisi kaalikääryleet.

Se oli minulle haaste, johon tartuin ja päätin yllättää Hänet.

Olen harvakseltaan tehnyt kaalilaatikkoa ja nyt oli hyvä hetki tutustua kääryleiden saloihin.

Netistä löytyi monia sivustoja asiasta

ja tukeuduin Mummolan kaalikääryle -ohjeeseen.

Ohrasuurimoiden sijaan käytin kylläkin riisejä ja jätin valkosipulin pois. 

Ja onnistuivathan ne! 

Kääryt olivat todella herkullisen makuisia minun ja miehen mielestä.

Tiesin etukäteen, että nämä eivät ole "poikasten" mieleen

-vielä tässä vaiheessa kehitysvaiheessa-

ja tein heille ison satsin makaroonilaatikkoa.

Kaalikääryleiden kyytipojaksi tein muutamasta perunasta muusia.

Meidän muusiin kuuluu sipuli,

joka silputaan kiehumaan perunoiden kanssa

sekä lisäksi vielä valmiiseen muusiin sipulijauhettakin.

Salaattiin pilkoin "toisenlaisia tomaatteja".

Sillä tuotenimikkeellä  ja  edullisemmalla kilohinnalla myydään

näitä punaisia herkkuja, jotka eivät ole täyttäneet ykkösluokkaa ja olleet muotovalioita.

~~~~~~

Tällaisten ruoantuoksuisten terveisten myötä tänään täällä.

Vaihtelu virkistää

-ruokalistassakin! 

Melkeinpä kuin mannapuuroa!

 

Vuorossa arkista puuropäivitystä

ja puurovinkkiä! 

 Minulla teki nimittäin mieli mannapuuroa.

Ja kun talossa on yksi gluteeniton sekä vehnätön,

keitin sentapaisen puuron karkeista riisijauhoista.

Puuro maistui voisilmän kanssa yhtä herkulliselta kuin mannapuuro,

lapsuutemme herkku ja arkiruoka.

Ja muisteltiinpa siinä sitten, 

että ennen kotona saattoi olla ruoka-aikaan tarjolla 

ohraryyni- ja ohrajauhopuuroa,

ruispuuroa,

talkkunaa, 

puolukkapuuroa mannaryyneistä ja ruisjauhoista,

makaroonivelliä,

pinaattivelliä

ja toki kaurapuuroakin. 

Minkälaisia puuromuistoja sinulla on?

Onko puuro sinulle maullaan?

Oletko sinä kokeillut näitä riisijauhoja mannaryynien sijaan?

 

Broileriviillokkia ja -keittoa

Se on mielenkiintoista, 

miten ruoanlaitossa -niin kuin leivonnassakin-

joku hyvä herkku saattaa jäädä pitkäksi aikaakin unholaan.

Löysin joskus 1980 -luvun alussa Helsingin Sanomien ruokasivuilta
ohjeen kanaviillokin valmistamiseen kokonaisesta pakastekanasta.

Kotonani ei kanaa ja broileria koskaan syöty

ja ko. ruoka oli minulle silloin aivan uusi tuttavuus.

Hyödynsimme tuota ohjetta aikoinaan paljon.
Teimme ko.ohjeen mukaan viillokin
ja siitä jäi lihaa vielä keittovärkiksikin.

Vastikään ruokalistaa ja -ostoksia miettiessämme palauttelimme mieliin,

minkälaisia ruokia olemme laittaneet joskus.

Silloin tuli mieleen nämä kanaruoat ja 

heti seuraavalla kauppareissulla siirtyikin kaupan pakastealtaasta kanojen sijasta lihaisempia broilereita kotipakkaseen odottamaan sopivaa ruoanlaittohetkeä.

Nostin pakasteet perjantai-iltana sulamaan lauantaiaamun ruokaa varten.

Muistin ohjeen neuvon laittaa

porkkana, sipuli ja kokonaisia pippureita

kanan/broilerin sisään.

Laitoin lihat kiehumaan kahteen kattilaan "väljään veteen"
laakerinlehtien ja kanaliemikuution kanssa.

Keittoaika on pari tuntia.

Mieheni hoiti kypsyneen lihan perkaamisen.
Se on oma hommansa, sillä lihassa on pieniä luita paljon.

Näissä broilereissa oli tosi isot rintaleikkeet

ja niistä teimme isommalle porukalle broileriviillokin.
Viillokin kastikepohja oli keitinlientä,
jonka suurustin jauhoilla ja viimeistelin soijaruokakermalla.

~~~~

"Pikkupojat" olivat ihmeissään tästä ruoasta eli ei sitä viime vuosina ole tullut tehtyä.

Viillokki maistui kuoripottujen, omatekoisen mustaviinimarjahillon ja salaatin kera.

~~~~~

Loput lihat pakastimme keitinliemen kanssa kahteen annospakettiin.
Toisesta rasiasta keitin eilen broilerikeiton,

johon laitoin perunoita, karkeasti raastettua porkkanaa, pienityn sipulin, kanaliemikuution ja  mustapippureita.

Lapset tykkäsivät tästä keitosta kovasti,
mutta kuulema tänään lämmitetty jämäkeitto oli vielä maukkaampaa!

Keitot ovat  kyllä niin helppoja ja nopeita valmistaa.
Ja se on kiva, kun isommasta satsista riittää toiselle syönnillekin.

Nykyään tulee käytettyä paljon mm. broilerisuikaleita ja 

maustamattomia sekä maustettuja broilerileikkeitä,
joista saa tehtyä ruoan nopeasti.

Välillä on kuitenkin mukava valmistaa ruokaa ajatuksen kanssa ja nähdä vaivaakin.

Toki näistä broilereista tuli paljon "perkkeitäkin",

mutta kaikkinensa kahdesta broilerista  (18 e) tuli melko monta annosta 

ja useamman päivän maukkaat ruoat edullisesti.

~~~~~~

Oletko sinä käyttänyt näitä pakastekanoja tai -broilereita?
Onko sinulla joku kiva resepti tai vinkki niiden laittamiseen?

~~~~~~

Tällainen arkinen ruokapostaus tällä kertaa
muistiin itselle ja ehkäpä vinkiksi Sinulle! <3

Näppärästi valmistuva lihakeitto

Meillä yritetään laittaa arki-iltaisin päivällinen
ja toiveena olisi, että olisimme silloin kaikki yhtäaikaa ruokapöydän ympärillä.

Ruoan valmistaa se, kuka ehtii.

Viime viikolla kokatessani päätin postata vihdoinkin arkiruoka -teemasta
ja  nappasin kuvan kotoisasta, arkisesta lihakeittokattilasta
iltapäivän epäedullisessa valaistuksessa.
Mutta ruokavinkkaushan  tässä on se pointi,
eikä niinkään täydellinen kuva!

Mieheni hoitaa meillä lihojen ostamisen ja liharuokien laittamisen.

Noin kerran kuussa, yleensä lauantaina,
hän ostaa reilummin naudan- ja sianlihaa.
Hän pienii lihat kuutioiksi ja laittaa ne kypsymään sipulilla, pippurilla ja suolalla maustettuna uunipataan yön ajaksi
n.100 asteen lämpöön. 

Yöllä hitaasti paistuneesta karjalanpaistista tulee näppärästi kastike perunoille tai perunamuusille.

Sunnuntairuokailusta yli jäänyt liha ja liemi laitetaan puolen litran rasioihin ja pakastetaan.

Pakastettu liha on kätevä kotiruokavärkki,

josta keitämme yleensä perinteisen lihakeiton.

Keittoon käytämme pilkottuja perunoita,

keittojuureksia,

pippuria,

laakerilehden

ja tarvittaessa lihaliemikuution sekä kuivattua persiljaa tai yrttiseosta.

~~~~

Pakastetut lihapurkit ovat olleet monta kertaa hyvä ruokajemma ja hätävara,
josta on nopeasti  pyöräytettu lihakeitto.

Ja yleensä se maistuu kaikille.

Äkkiseltään luulisi, että kovempikin työ on tehty tämän "pikaruoan" valmistamisessa.

Suolakurkkuleipä lihakeiton kanssa on kuin piste iin päälle.

Tykkään niin tästä makumaailmasta!

Nämä ovat niitä arjen juhlahetkiä,

kun saa työpäivän jälkeen näppärästi tehtyä ruoan ja

  pääsee istahtamaan hetkeksi perheen kanssa ruokapöytään. 

Kustannuksetkin tässä ruoassa tulee annosta kohti aika edullisiksi

ja onhan tämä ruoka, jolla nälkä lähtee ja pysyy pois vähän aikaa. 

~~~~~

Minkälaisia keittoja sinä keittelet?

Kuuluuko lihakeitto sinun "menuusi"?

Arkiruokaa

Eräänä päivänä tässä tulin kotia ja mietin taas kuumeisesti 

sitä tuttua kysymystä

"mitähän sitä kehittelisi iltaruoalle"

ja päädyin riisipuuroon.

 Sitä keitetään meidän perheessä useammin kuin mitään muuta puuroa,

koska se käy gluteenittomallekin.

Monien mielestä riisipuuro on työlästä keitettävää,

mutta minä taas tykkään sen olevan näppärä, "siinä sivussa" valmistuva ruoka.

Keitän riisit väljässä vedessä, johon on lisätty nokare rasvaa

ja lisään kypsiin riiseihin lopuksi  suolan ja kerman,

joka on nykyään useimmiten Alpron soya cuisine.

Tällä kertaa keitin riisipuuron kanssa nautittavaksi mansikkasoppaa.

Siinä keitellessä tuli mieleeni tapoja ja muistoja,

jotka ovat tarttuneet mukaani lapsuudenkodistani.

Äiti keittää ensin mehusta soppapohjan ja siihen hän lisää jäiset marjat.

Sillä tavoin minäkin tein nyt.

Muistin myös, 

että jos marjasoppa piti saada talvisaikaan nopeasti kylmäksi

-tai vispipuuro jäähdytetyksi vatkaamista varten-

äiti vei soppa- tai vispipuurokattilan pihalle jäähtymään.

Sitähän ei omavalvonta nykyään hyvällä katso

 eikä niin saa tehdä,

mutta muistoja verestääkseni vein mansikkasoppakattilani ulos,

tietenkin kansi päällä. 

Ja niin soppa jäähtyi pian

ja pihaan jäi  kiva tuttu sulanut pyörylä

-niin kuin silloin ennen! <3

Riisistä tulee mieleeni myös edesmenneen Appeni sanat,

"riisryynivelli tekkee hyvvää vattalle"!

Ja niin se tekeekin.

Vie nälän ja täyttää taatusti vatsan! 

Mitä muistoja ja mietteitä  sinulla liittyy riisipuuroon vai syötkö mieluummin riisivelliä?

Onko riisipuuro teillä arkiruokaa vai kuuluuko se ollenkaan ruokalistallenne?

Vai onko se sunnuntaiaamun herkku

vai pelkästään joulupuuro?

Tällaisia puuroutuneita ajatuksia tänään! 

Kaisu

Mitä tänään syötäisiin?

Otsikon sanat ovat tuttuja varmaan useimmille meistä.

Välillä tuntuu, että jääkaapissa ja pakasteessa on vain valot,

jos niitäkään,

ja kun menen kauppaan ajatus lyö tyhjää ruoanlaiton tiimoilta.

Ihailen ihmisiä, joilla on viikolle tehty ruokalista

ja sitä myöten ruokatarpeet hankittuina.

Meillä mennään ehkä ennemmin perusruokatarpeilla,

joista tehdään ruoka kullekin päivälle

näläntunteen, fiiliksen ja ruoanlaittajan päätöksen mukaan.

Ja meillä pitää ruoanlaitossa  muistaa luontaisesti gluteeniton ruokavalio.

Tänään olin minä se, joka pähkäili iltaruoan.

Jääkaapista löytyi

hunajainen kananfilesuikalepaketti, josta tein kastikkeen kuoripotuille.

Se on meillä varma valinta;

kätevä tehdä ja maistuu kaikille.

Paistoin suikaleet ensin kevyesti paistinpannulla.

Ripottelin suikaleiden päälle suuruspohjaksi gluteenittomia Semper -jauhoja ja 

kun ne olivat paistuneet lihojen kanssa lisäsin kuuman veden,

kanaliemikuution ja Alpron cuisine soya -ruokakerman.

Sen jälkeen kastike sai hautua miedolla lämmöllä.

Lopuksi ripotin kastikkeen pinnalle sitruunapippuria.

Joskus laitan suikaleet uunipataan pienen vesimäärän kanssa

 ja lisään suuruksen sekä kermapurkin vähän myöhemmin sekaan.

Molemmat ovat hyviä perunan tai riisin "kyytipoikia".

Samaisesta kanafilesuikaleesta teemme myös kiusausta,

jossa käytämme nykyään useimmiten em. maidotonta vaihtoehtoa kerman sijasta.

Tänään ruokaa laittaessani tuli mieleen,

että voisin silloin tällöin laittaa kotiruokiamme ylös tänne blogiin

"ruoanlaitto" -tunnisteella.

Täältäpä  omatkin löytävät sitten näitä ohjeita ja voivat palautella mieliin,

mitä sitä kotona syötiinkään! <3

Ja toki on kiva, jos Sinäkin hyötyisit jostakin ruokapäivityksestäni! 

~~~~~~

Täydellä mahalla jaksaa taas

On ihana huoahtaa työpäivän jälkeen  

tässä leivinuunin kupeessa

ja vähitellen tarttua pyykkihuoltoon.

 Kynttilätuikut tuikkivat valoa sateiseen, sumuiseen iltaan.

Muratti on päässyt pihalta sisähoitoon.

Saapa nähdä viihtyykö se tuossa takan päällä
kultaköynnöksen seurassa 

vai pudottaako lehtensä piankin!

En ole siirrossa edellisinä vuosina ainakaan onnistunut...

Ruoantuoksuisin terveisin,

Kaisu

Uusien perunoiden kaveriksi

Tulipa tässä mieleeni uusien perunoiden aikaan jakaa teille 

tämä nopea, hyvä ja sopivan suolainen  'kyytipoika', 

joka valmistuu kätevästi niin kotona, mökillä, asuntovaunussa kuin retkelläkin. 

Saimme tätä mieheni kanssa ensimmäisen kerran vuosia, vuosikymmeniä sitten retkiolosuhteissa ja tämä on jäänyt meidän kesäruokamenuun. 😊

Ja tämä maistuu yllättävästi niin pienille kuin isoillekin.

Ohje lyhykäisyydessään:

Purkkilihasta, kotoisasti 'nötkötistä' leikataan kuutioita,

 jotka käristetään paistinpannulla.

Päälle lorautetaan vettä  ja kiehautetaan;

 kätevä kastike oli valmis. 

Ison pojan annos. <3

Tuolla eväällä kyllä jaksaa eikä tule hiuka! 

-Kaisu-

Salaattikastikkeen ohje

Juhannusviikkoa viedään. :)

 Jaan tässä pitemmittä puheitta salaattikastikkeen ohjeen.

Tein kastiketta pitkästä aikaa lakkiaisiin

ja totesin, että tämä on todellakin hyvää ja täyteläistä.

Kastikkeeseen tarvitset

1 dl sinappia

pikkuisen ketsuppia

1 dl öljyä

0,5 dl vettä

0,5 dl viinietikkaa

0,25 tl suolaa

0,5 dl sokeria

valkopippuria ja/tai  sitruunapippuria

0,5  sipulia

0,5 punaista paprikaa

Soseuta ainekset keskenään tehosekoittimella.

Säilyy jääkaapissa

ja sopii mainiosti niin tuoresalaateille kuin ruokaisille salaateille!

Tällaisia herkkuterkkuja tänään teille.

Mukavaa juhannuksen alusviikkoa.

Aurinkokin on paistanut, kivaa!!!

  -Kaisu-

Etäisyyttä arkeen

Terveisiä Onnibussista. :)
Matkustan eka kertaa tällä kyydillä ja tämä on toistaiseksi ollut positiivinen kokemus. Vauhti kyllä tuntuu välillä huimaavan päätä, mutta matka etenee tällä tapaa nopsaan. Olen matkalla Jyväskylään Hyvä Alku -messuille. Seurana minulla on kaksi läheistä työkaveria ja siltä osinkin matka sujuu mukavissa merkeissä.

Ihana, että työnantaja mahdollisti tämän matkan! :) Työarkeen kaipaa koulutusta; uusia tuulia, materiaaleja, uusia näköaloja, vahvistusta sekä kokemusten peilaamista toisten kanssa.Ja, että kotonakin pärjäävät. Sieltä tuli jo herkullisen kanakeittoannoksen kuva yläasteelaisen käsialaa! ❤

Jyväskylä matkakohteena on toki mieluinen siksikin, että samalla reissulla voin viettää huomisen illan tyttäreni perheessä ja näen ehkä myös poikaani.<3

Kotona olisi ollut paljon 'kapisteltavaa', mutta luulen tämän irtioton antavan hyvää etäisyyttä ja uutta intoa remontin jälkeiseen kodin laittamiseen. Niin paljon kuin remppaa olinkin odottanutkin niin on siinä oma hommansa asua ja elää perheen kanssa siinä sivussa. Siinä on pöytiä useampia jonossa, laatikkoja ja kasoja...Matot makkaralla! :) Nappasin muutaman  kuvan kotoa lähtiessäni, ettei vaan koti ja tekemättömät työt uohdu! ;)

Joku lapsista sanoi arvaneensa, että homma leviää käsistä. <3 Niin tässä uhkaa käydä. Kun yhden kohdan kunnostaa ja kuntoon saa, toinen paikka vieressä tuntuu myös kaipaavan kohentajaa. :) Tuttua juttua varmaan itsekullekin!

Lauantaina mieheni maalasi tämän entisen lastenhuoneen, nykyisen poikien huoneen nuhruisen tammiparketin. Näin on tämä huone käyty kattoa, seiniä ja nyt lattiaa myöten läpi. :)

Nyt olen kokeillut  tablettipäivityksen ajankuluksi. Matka jatkuu halki pimeän taipaleen kohti kaupungin valoja!

Matkaterveisin,

Kaisu

Käytetyimmät Tupperware -tuotteet meillä

Ystävä järjesti Tupperware -kutsut tässä tammikuun pakkasilla.

Meilläpäin oli pitkään ollut hiljaista kutsujen osalta, 

joten oli kiva lähteä kuulolle ja toisia naisia tapaamaan. 

Tulipahan taas "verestettyä" näitä asioita!

Tupperit ovat tuttuja tuotteita jo lapsuudenkodistani 

ja 80 -luvulla olin itsekin pätkän esittelijänä. :)

Paljon erilaisia tuotteita, kippoja ja kuppeja on tullut hommattua,

käytettyä ajan mittaan

 -ja osa on jäänyt kaappiin turhakkeina.

Osa tuotteista jo tosi vanhoja, mutta edelleen käytössä  ja käyttökuntoisia. 

Tosin monien astioiden värit ovat niin riemullisia, että en niitä aina osaa esille asettaa!

Jotkut ovat menneet takuuvaihtoon, 

joka on ollut todella mukava tuotteille annetun takuun täyttymys

ja sitä kautta ostokset ovat kyllä hintansa "haukkuneet".

Tällä hetkellä varmaan yksi arkemme käytetyimmistä Tupperwareista on 

pieni tehokas yrttileikkurin nimellä kulkeva työväline. 

Sillä saa sipulin aivan ihanan tasaiseksi silpuksi, jota sihtikurkutkaan eivät ruoasta eroita. 

Ja tämä on myös miesväen suosikki 

jaon saanut heiltäkin vilpittömät kehut terävyydestään ja tehokkuudestaan.

Tässä arjen apurissahan on kiva naru, jota nykitään kuin ruohonleikkuria tai moottorisahaa....  ;)

Mahtuvat -purkit ovat tehneet kaappiini järjestyksen 

ja hyödyntäneet kaapin tilan jo vuosikymmenet. 

Niistä tykkkään ja nyt tilasin niihin valmiit etiketit,

 joilla saan selkeyttä purkkien kylkiin ja yhtenäisyyttä kaappiin. :)

Kutsutarjouksena oli pienet mahtuvat, jotka tilasin mökille. 

Niissä on kätevä pitää suola ja kanelisokeri. 

Tupperin lelut ovat  meillä olleet iät ajat kovassa käytössä ja 

nyt jo toinen sukupolvi leikkii niillä. <3

Piirustuslevyt, vene, leikkipuisto, muotopallo ja koulubussi muun muassa

 taipuvat moniin leikkeihin ja touhuihin.

~~~~~~~~~~~

Tämä ei ollut mikään myyntipostaus eikä esittely. :)

Tuli vaan tässä mieleen kertoa,

kun nuo tilaamani tuotteet tuli tuohon.

Mistä Tupperista tykkäät vai tykkäätkö ensinkään?

Siitäpä olisi kiva kuulla kuulumisia ja kommentointia!

Tämä tiistai-iltapäivä menee tässä mummutellessa, 

kun nuori perhe hakee kalusteita Ikealta meidänkin vessaan. 

Eli remontti etenee tällä tavalla minun osalta.

-Kaisu-

Puolukkahyytelön keittämisestä kiertoharjoitteluun

Mieheni toi lauantain metsäretkeltä toista sankoa puolikypsiä puolukoita.

Olin vähän ihmeissäni mitä niillä teen.

Mieheni hoksasi, 

että eikö niistä ruukata tehdä hyytelöä.

Me emme ole sitä koskaan tehneet,

kun olemme survoneet aina puolukat survokseksi.

Tänään  keitin pari satsia hyytelöä netistä ottamani ohjeen mukaan.

Uskomatonta se pektiini, jota marjoissa on luonnostaan. 

 Sokerin sekottamisen jälkeen hyytelö alkoi 

tosiaankin hyytyä ilman ylimääräisiä hyytelösokereita.

Ihanan näköistä ja herkullisen makuista.

Kaunis lisä liharuokien kanssa tarjottavaksi ja vaikkapa kääretortun täytteeksi.

Lasipurkit oli vähän vähänä; 

osan laitoin hyytelön pakastepurkkeihin.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tänään oli työpaikkaliikunnan syksyn eka kiertoharjoittelu kuntosalilla. 

Minä niin tykkään siitä harjoittelutyylistä. 

Siinä tulee tehtyä liikkeet 'satasella' ja harjoitettua kaikkia lihaksia tasaisesti. 

Nyt on niin hyvä mieli ja olo tuosta punnertamisesta. 

Viime talvena tätä ryhmää ei ollut ja kovasti sitä kaipasin.

 Hyvä lisä juoksemisen lisäksi. :)

Kotia tultuani vitosluokkalainen päätti virittää tulet takkaan. 

Vuolee lastuja takan edessä. 

On kuulema näin syksyllä tunnelmallista, kun on tuli takassa! 

<3

Ei kai tässä enää muuta jaksa.

Saunoo, pöyhii tyynyn ja köllähtää levolle.

Mutta sitä ennen pitäisi venytellä!

Siis pitää venytellä.

Se on minusta niin työlästä ja meinaa aina kotia tultua unohtua.

~~~~~~~~~~~~~~

Minkälaista liikuntaa sinä harrastat.?

Yksin vai kaverin kanssa?

Liikkumisen iloa Sinullekin!

Kaisu

Gluteenittomia verilättyjä

Joskus tuntuu, että ruokalista toistaa itseään ja siihen ei keksi mitään vaihtelua.

Tänään minulla teki mieli kotoisia verilättyjä.

Pakasteessa oli jemmassa veripullo.

Tein siitä gluteenittomia verilättyjä, 

jotta miehenikin voi niitä syödä.

Verilättyjen tekeminen on yllättävän näppärä homma. Pullon kyljessä on hyvä ohje.  

Käytin 4 dl Semperin karkeita jauhoja ohjeen ruisjauhojen sijasta. 

Sipuli antaa oivan maun. Tupperwaren pieni, tehokas silppuri tekee tasaista seosta. 

Sihtikurkuinkaan ei huomannut sipuleita lätyissä! :)

Juuri paistettu verilätty puolukkasurvoksen kanssa maistui niin hyvältä. 

Tästä annoksesta tuli kymmenen isoa lättyä. 

Samasta satsista tuli maistuvaista koko perheelle!

Näillä eväillä jaksetaan.

Ulkona tulee vettä kuin aisaa.

Tänään menee sisähommiksi.