Tammikuun myötä on palattu arkiruokiin;
tuttuihin kokkailuihin ja kotoisiin, arkisiin makunautintoihin.
Yksi asia, mistä olemme yrittäneet pitää perheessämme iät ajat kiinni,
on yhteiset, säännölliset ruoka-ajat ja kaksi lämmintä ruokaa.
Säännöllisyys ja peruskotiruoka ovat pitäneet lapset kylläisinä
ja vähentäneet arvatenkin
välipalojen napsimista ja jääkaapilla kulkemista.
Pyrimme varamaan ruoanlaittovärkkejä viikon varalle.
Aikaisemmin saatoimme ostaa pieniä verilättyjä,
joita lämmitimme paistinpannussa.
Gluteenittoman ruokavalion myötä olemme ostaneet
pakkaseen jemmaan puolen litran veripullon.
Siitä on kätevä tehdä verilättyjä,
kun niiden kaipuu iskee.
Veripullo pitää muistaa ottaa ajoissa sulamaan.
Pullon kyljessä on hyvä ohje.
Käytän taikinaan Semperin gluteenittomia karkeita jauhoja
ja runsaasti kuullotettua sipulimurskaa.
Taikinan on hyvä antaa tekeytyä tovin ennen paistamista.
Muusi tai keitetyt perunat ja valkokastike
maistuvat hyvältä verilettujen kanssa.
Puolukkasurvos on minusta kuitenkin eittämättä paras kyytipoika.
Joskus saatan herkutella ja sipaisen pinnalle voita;
silloin tulee äidin paistamat letut mieleen.
Verilätyt on vanha perinneruoka
ja kevyt retroeväs,
joka sisältää runsaasti rautaa.
Veriruoka jakaa mielipiteitä -meilläkin.
Veripurkki taitaa jäädä monelta kaupan pakastehyllyyn,
jos sellaisesta ruoka-aineksesta edes tietääkään.
Toinen veriruoka, jota olen kaipaillut välillä.
on Oulun seudun perinneruoka eli rössypotut.
Keitto keitetään
perunoista, sianlihasta tai jauhelihasta ja veripaltusta.
jonka saatavuus vaihtelee.
Pitääpä muistaakin katsella kaupassa, josko sitä sattuisi löytymään!
~~~~~~~~
Onko nämä ruoat sinulle tuttuja ja mieluisia?
Tykkäisitkö tällaisista kotiruokapäivityksistä silloin tällöin!
Nyt täytyy oikein istua, niinkuin mummoni sanoisi. Tuli vesikielelle, nam.
VastaaPoistaEmpäs ole muistanut, että verilättyjä voi tehdä itsekkin. Tulee aina ostettua valmiina.
Nyt täytyy korjata asia ja paistinpannu esille.
Meilläpäin tehtiin leipäressukeittoa useinkin kotiruokana talvisin. Sekin keitto on unohtunut ruokapöydästä ainakin meillä.
Kiva tuo puolukkasydän. Valkokastike oli uusi yhdistelmä. Sulatettu voi ja siinä haudutettua sipulia on täälläpäin kastikkeena.
Rössypotuista en ole kuullutkaan saati maistanut.
Oli mukavaa lukemista, kiitos kun kirjoittelet.
Hyvää tammikuun loppua sinulle.
Leena <3 Kiitos, että istuit alas ja kirjoitit!
PoistaOli ihana saada tämä kommentti. Nimittäin vähän "tuskailin" tätä postausta ja aihepiiriä, että olisiko kannattanut tällaisesta aiheesta edes kirjoittaa.
Tänä päivänä on tarjolla paljon eri kulttuureista tulevia ruokia. Näitä perinneruokiakin meidän kuuluisi myös siirtää lapsille ja lastenlapsillemme. Nämä ovat osa meidän historiaa, meidän makumuistojamme.
Eri alueilla on ollut erilaisia tapoja ja tottumuksia. Meillä tuo sulatettu voi ja sipuli liittyy uusiin perunoihin niin kuin kyllä myös valkokastikekin.
Kirjoittelen näitä muistoksi itselleni ja omilleni. On kannustavaa huomata, että nämä arkiset, kotoiset postaukset herättävät mielenkiintoa myös monissa blogini lukijoissa.
Talvisten päivien iloa sinulle Leena! <3
Just tänään oppilaiden kanssa puhuttiin rössipotuista. Muistan, että lapsena tykkäsin ja Oulussa se oli koulun ruokalistallakin. Nyt tuntuu, etten saattaisi syödä. Jostain syystä. Kotona usein myös paistettiin verilättyjä, ihania rapeareunaisia. Ne oli kyllä herkullisiä, mutta jostain syystä niitäkään en enää saata syödä. Enkä myöskään saata niitä paistaa. Meillä ei lapset varmaan koskaan ole syöneet verilettuja. Harmi sinänsä! Mutta ehkä tulee vielä se päivä, että tekaisen verilettuja. :)
VastaaPoistaMuistoista huolimatta kaikki ei vaan enää maistu! Makumaailma muuttuu!
PoistaMinäkin muistan, että meidän vanhimpien lasten aikaan 90 -luvulla rössypotut olivat vielä kouluruokana ja muistelen, että silloin lemppareiden joukossakin. Nyt harva sellaisesta ruoasta edes tietää.
Ja kiva kuulla, että olemme olleet tällä kertaa samalla rössytaajuudella. <3
Makumuisto lapsuudesta: kesäpossujen teurastuspäivänä isomummo paistoi puuhellan päällä valurautapannulla voissa maailman parhaat verletut. Taikinassa runsaasti ruskistettua sipulia. En vieläkään ole saanut omistani niin hyviä, vaikka olen harjoitellut yli 20 vuotta. Lieneekö salaisuutena aika, joka kultaa makumuistot. Pitäisikin kaivaa pakastimesta veripullo (meilläkin on semmoinen pahan päivän vara) ja paistella iso kasa verlettuja. Ja nimenomaan verlettuja, ilman i-kirjainta.
VastaaPoistaIhana muisto, kiitos kun jaoit tämän. <3 Jotakin niin surullista, kun kesäpossut lähti, mutta samalla niin kotoista, kun isomummu paisteli niitä verlättyjä.
PoistaAika kultaa ja antaa oman makunsa, niin se menee, mutta sipulin runsaus on kyllä yksi merkittävä tekijä ja voi.
Hauska tuo teidän sana verlettuja. Ehkä se on lempeämpi ja ei paljasta värkkiä niin hyvin.
Kiitos tästä. Mielenkiintoista, jo aivan historian havinaa. <3
Lapsuudenkodissani ei veriruokia tehty, joten en vieläkään niitä tee enkä mielelläni syö. Koulussa aikanaan veriletut menivät alas runsaan puolukkahillon ja valkokastikkeen kanssa. Rössypotusta olen kyllä kuullut. Meillä lapsuudessa syötiin usein lapskoussia ja sitä olen kyllä itsekin tehnyt. Samoin erilaisia silakkaruokia, laatikkona, paistettuna, keitettynä ja suolattuna. Mikä parempaa kun keittää kuoritut perunat ja laittaa loppuvaiheessa kattilaan kiehumaan suolasilakat. Maustavat mukavasti perunatkin. Nestettä juuri sen verran, että peittyvät. Sitä on lapsena syöty ja paljon. Kuten leipäressua ja pullamössöäkin. Myös leipä- ja pullavanukasta tehtiin loppu viikolla kuivista leivonnaisista, kun ei ollut pakastinta. Leipomispäivä kun oli lauantai - jostain syystä siitä ei voitu poiketa. Ehkä uunin lämpö käytettiin sitten hyväksi niin, että samalla tehtiin mahdollisimman paljon.
VastaaPoistaKiitos tästäkin kommentista. <3
PoistaNiin erilaisia lähtöjä meillä jokaisella on lapsuudesta suhteessa ruokiin. Silakkaruokia ei ollut minun kotonani, mutta me olemme kyllä niitä paistelleet ja silakkalaatikkoakin tehneet.
Leipäpuuroa isä keitti ruisleivän kannoista ja leivänpaloista. Voisilmän kanssa sitä syötiin, kun äiti oli töissä. Tätä en ole kyllä omilleni tarjonnut. Joskus voisi kokeilla toki miltä se maistuisi näin varttuneempana.
Pullia liottelimme kahvissa ja joskus niitä kuivattiin uunissa korpuiksi.
Oi aikoja, oi tapoja ja näitä mukavia muistoja, joita saamme yhdessä jakaa. <3
Meilläkin syyvvään verlettuja silloin tällöin. Ostan pakastettua verta ja joskus valamiita verlettuja. Kuullotettuu sipulia taikinaan runsaasti. Perunat, valkokastike ja puolukkahillo kuuluu asiaan. Hyvä kun gluteeniton vinkki on nyt antoo sisarelleni, joka sairastu keliakiaan ja on pähkäilyy ruuanlaiton kanssa hänellä. Lapsuuskodissani possu teurastettiin joulukuun alussa. Veri laskettiin sankoon, sankko ol hangessa ja meijän isompien lasten tehtävä ol vatkata sitä, ettei se hyydy. Että ne ol hyviä kun äiti paisto verletut. Rössypottuja ei tiällä itäisessä suomessa oo tuttu.
VastaaPoistaOlipas kiva lukea näitä sinunkin lettumuistoja. Ennen ollaan oltu omavaraisia ja lapset ovat olleet mukana puuhassa kuin puuhassa. Tokko tänä päivänä tuollaista teurastusnäytelmää lapsille näytetään?!
PoistaVerlettu on kyllä hyvänkuuloinen sana. Ei niin verinen ja mielleyhtymiä herättävä.
Kiva, kun välität siskollesi tämän glutiinittoman vinkin. Näin se tieto kulkee ja hoksaus.
Suomen eri osissa on kyllä omat ruokakulttuurinsa ja makumuistonsa. Mielenkiintoista on ollut lukea verlettujen ja rössyjen herättämistä ajatuksista!
Veriletut ovat maukkaita. Harmikseni minun hemoklobiini on 162 (liikaa siis) ja lääkäri on kieltänyt veri- ja maksaruoat minulta. Joskus nappaan ukkelin letusta palasen, vaikka minäkin syön gluteenitonta ruokaa.
VastaaPoistaMonenmoista haastetta sitä liittyy ruokailuunkin. Jollekin suositellaan, toista joudutaan toppuuttelemaan. Kiitos tästäkin näköalasta tähän keskusteluun!
PoistaRössypotuissa puistatti koulussa aina lihassa ollut valkoinen läski. Veriletut taas ovat aivan maukkaita ja mieluisia. Itse syönyt vain niitä valmiita versioita.
VastaaPoistaMää en tajua, miksi koulun rössypottuihin laitettiin niin läskistä lihaa. Äiti teki rössipotut ilman lihaa ja maitoliemeen. Se oli paljon parempaa kuin koulun kirkaslieminen rössypottu. :)
PoistaNiinn, oisko se läski tuonyt siihen sitä makua ja energiaa, jota ennen siansilavasta haettiin.
PoistaMeillä äiti tirruutti lihasuikaleet paistinpannulla niin, että ne olivat kivan rapsakoita ja nakkas sitten pottujen sekaan kiehumaan. Olen tehnyt rössypottuja äidin mallilla ja myös jauhelihasta.
Pikku Akka, maitoliemi on minulle aivan uusi juttu !? <3