Syntymäpäivät ovat mukavia, iloisia juhlahetkiä
ja hyvä syy onnitella jokaista vuorollaan.
Sanotaanhan, että jokainen on laulun arvoinen,
mutta myös muistamisen.
Meidänkokoisessa perhekunnassa syntymäpäiviä on kertynyt jo mukava määrä.
Juhlia on sattunut kahdet jo ainakin kolmelle päivälle.
Isot ei tosin aina niin kovin piittaa vanhenemisesta ja juhlimisesta.
Pienten juhliin on kuitenkin mukava päästä mahdollisuuksien mukaan paikan päälle,
sillä ne kohtaamiset ovat tärkeitä niin lastenlapsille kuin meille isovanhemmillekin.
Joulukuun lopulla oli toiseksi nuorimmaisen lapsenlapsemme synttärit.
Pikkuinen asuu tässä lähietäisyydellä ja olemme päässeet
seuraamaan ja ihmettelemään tällä erää
hänen kasvua, kehitystä ja oppimista elämän ensimmäisen vuoden aikana.
Yksi kynttilä kakun päällä merkitsi siirtymistä vauvavaiheesta taaperoikään.
Oli juhlan aika pikkuperheessä!
Onnea, iloa ja enkeleitä pienelle touhuajalle!
Synttäreiden alla kuulostelin mikä voisi olla mummulan lahja.
Lahja ratkesi sattumoisin, kun bongasin netistä kivan oversize neuleen ohjeen.
Tämä oli minun ensimmäinen raglahiainen.
Se valmistui nopsaan ja ohje oli helppolukuinen.
Käytin rinnaikkain Dropsin Alpaca Mix ja mohair lankoja,
joista tuli suloisen pehmeä neule.
Kierrätyslahjana olen päättänyt jakaa nalleni tuolta hyllyn reunalta
perheemme pienimmille ja tuleville pienille.
Yksi nallukka lähti tähänkin pakettiin.
Neule ja pipo näyttivät niin söpöiltä valmistuttuaan,
että minulla oli täysi työ pitää ne salaisuutena tyttäreltä kolme viikkoa.
Kun vihdoin pääsimme juhlimaan ja kokeilemaan paitaa,
tulikin muuttuja matkaan.
Paita ei mennytkään pojan päälle,
sillä olin päätellyt kaula-aukon liian tiukasti.
Jouduin palaamaan neuleen kanssa kotiin ja
kyllä minua harmitti niiin kovasti.
Aina ei mene kuin Strömsöössä ja
aina ei vaan onnistu.
Paita on nyt päätelty ja toimitettu uudelleen pikku-ukolle.
Sain eilen ihania sovituskuvia.
Paita näyttää sopivan hyvin ja kasvuvaraakin on oversizen ansiosta.
Parasta on, että hän näyttää sietävän tuon villaisen vaatteen.
Onnenkyyhky lentää.
kaukomailta entää.
onnenkirjettä kuljettaa,
kelle kirjeen kantaa,
onnen hälle antaa.
Tänään on kolmannet synttärit tälle kuulle.
Tämänpäiväisen synttärisankarin lemppari on vain ja ainoastaan
perinteinen, piimäpohjainen hyytelökakku,
jonka tekaisen huomiseen kahvipöytään.
Elämä on yhtä juhlaa ja arkea välillä!
❤
Ihana tuo toisen lapsen toive: piimäpohjainen hyytelökakku <3.
VastaaPoistaSuloisen lahjan olet tehnyt suvun pienimmälle. Sitä muuten aina yllättyy noissa ihan pienten vaatteissa, miten suuri pääntien pitää olla. Itselläkin on useamman kerran tullut bodyyn tai paitaan hieman napakka pääntie. Onneksi se joustavissa kankaissa antaa periksi, mutta neulottu ja päätelty pääntie ei kyllä saa olla liian tiukka.
Kiva tuo kierrätysnalleidea. Itse just eilen etsin kirppistavaroita myytäväksi. Astiakaapin kohdalla päätin, ettei sieltä mene mitään kirppikselle, kun ihan kohta lapset ovat siinä iässä, että muuttavat pois kotoa. Luulen, että opiskelijakämppään kelpaavat vähän paripuoliset astiatkin - ainakin pojille ;) . Lasten kirjakaapista otin osan kierrätykseen. Se vähän kirpaisi, mutta sitten ajattelin, että laitan vain niitä kirjoja kiertoon, joilla ei ole tunnearvoja ja jotka eivät ole omia lapsia kiinnostaneet, niin tuskin niitä haluavat myöhemminkään viedä koteihinsa. :)
Kiitos kommentistasi Pikku Akka!
PoistaPiimäpohjainen versio on raikas, ei liian sokerinen ja jotenkin niin terveellisen oloinenkin. ;) Hyvä toivomuksen kohde.
Ja hyvä, että tein sen kakun, sillä poika oli ollut aivan varma hyytelökakun odottavan kotona. Niin sitä omansa tuntee ja oma äitinsä! <3
Pienten vaatteiden pääaukko on kyllä oma taiteenlajinsa. Pienen pää on suuri suhteessa kroppaan ja se aina yllättää. Mutta oppia ikä kaikki. Ja loppu hyvin, kaikki hyvin!
Nallejen kierrätys oli minustakin oiva hoksaus ja idea. Niistä ei montaa euroa kirppiksellä saa ja näin ne käyvät kierrätyslahjasta sekä mummun muistosta. Pääsevät pienten leikkiin ja hellittäväksi omille!
Meilläkin on keittiövälineitä lähtenyt nuorten mukaan jonkun verran ja se on kyllä hyvä väylä tyhjentää kaappia. Ja toki mökille siirtyy aina jotakin.
Piti aivan ääneen lukea A lle tuo sinun kommentin viimeinen kappale. Oltiin nimittäin taas niin samalla levelillä ja taajuudella noiden kirjojen suhteen. <3
Eilen laitoin perheryhmään viestin, että mitä tehdään noille lastenkirjoille. Ja juuri samaa ajattelin, että ne kirjat, jotka eivät ole kiinnostaneet, joutavat pois. Omistuskirjoituksella nimetyt kirjat toki annan ao. itselleen ja sitten saavat katsella niistä mieluisiaan ja viedä pois. Muutamia itselle mieluisia jätän mummulakirjoiksi! Niin haikeaa ja "onko pakko" -tunteen sävyttämää, mutta kyllä sitä vain täytyy tätä tavaraa vähentää ja vähentää.
Kierrätys -teemassa olisi kyllä pohdittavaa pitemmäksikin tekstiksi! :)
Mukavia kierrätysajatuksia ja kirppistelyjä sinulle sinne. Tuli mieleen, että ehkäpä minunkin kannattaisi alkaa keräilemään kirppiskamoja kasaan!
Oi , miten kaunis neulepaita ja pipo ja ihanat kuvat sankarista. Minä olen kierrättänyt lahjaksi poikieni kirjoja ja pelejä ,heidän lapsilleen. Vanhoja ,mutta mieluisia.
VastaaPoistaKiitos sanoistasi tytti! <3
PoistaIhania kierrätyslahjoja sukupolvelta toiselle. Tätä kannattaa vaalia ja hyvällä mielellä tehdä. Vanhassa on oma arvonsa, tunteensa. Minäkin kirjakasan äärellä pähkäilen, miten sen jaan.
Meillä piimähyytelö kuuluu pääsiäiseen ja se on kaikkien suosikkia! Sitä pitää aina tehdä useampi kakkuvuoallinen, että riittää. Suurin piirtein samalta näyttää ohjekin (itse teen ison satsin eli 1l piimää, 5dl kermaa vatkattuna, maun mukaan sokeria ja sitruunamehua ja liivatteet pussin ohjeen mukaan, muistaakseni noin 10-15kpl), mutta meillä se tosiaan on pelkkänä hyytelönä eli ei ole erillistä pohjaa tai päällistä ja tarjoillaan joko sellaisenaan tai marjojen/hedelmien kera:)
VastaaPoistaKiitos tästä Suis! <3 Aivan mainiolta kuulostaa. Laitan muistiin. Tämä jakaminen on niin huippua, kun saa itsekin aina hyviä hoksautuksia täällä!
Poista