28. heinäkuuta 2019

Tauvonpaikka oli ennen Hänen mummolansa

Sanotaan, että kaikella on aikansa.
Niin on myös elämisen ajalla ja asumisen sijoilla.

Jokaisella paikalla on oma ainutlaatuinen tarinansa,
oma historiansa,
omat elämänvaiheensa.
Ihmiset jättävät elämisen jälkensä,
elämänsä näköiset omat sävyt kotien ja mökkien kurkihirsien alle.

~~~~~~~~~~

On ollut mielenkiintoista löytää Instagramin kautta 
Tauvonpaikan lapsenlapsia ja sukulaisia 
ja sitä kautta tutustua mökkimme menneisyyteen
ja kesiin ennen meitä.

Ja toki minulle on ollut mieluista välittää kuvaterveisiä heidän entisestä mummulastaan,
meidän mökiltä sinne meren taakse.

Lähemmäksi toisiamme  me tauvonpaikkalaiset pääsimme, 
kun lapsenlapsi  tuli poikiensa kanssa käymään lapsuutensa muistojen paikassa. 
Täällä hän on viettänyt kaikki 20 ensimmäistä kesäänsä mummunsa ja pappansa luona. 


Kyyneleiltäkään emme voineet välttyä! 
Olihan se Hänelle mieletön tunne olla siinä mummulan pihassa,
muistojen äärellä 23 vuoden jälkeen
ja nähdä kaikki tuttu,
joka kuitenkin on tavallaan toiseksi muuttunut.



Katoin kahvipöytään talon vanhat kultareunakahvikupit!
Nyt, jos koskaan oli niiden aika. 
Siinä tuvassa istuessamme Hän muisteli tuvan sisustusta,
sitä miltä tupa näytti  ennen meidän vesivahigon jäljeltä tekemää remonttia.

Silloin oli 
vihreät pinkopahvit seinissä, 
maakellari tuvassa ja kamarissa,
vieraskamari,
paljon viherkasveja ja 
silmä- ja parsinneuloja tuvan ikkunanpielessä,
jossa ne olivat mummun käden ulottuvilla.


Hän löysi tuttuja esineitä.

Pitsiverhot,
 ruskea iso puukaappi, jonka pappa oli tuonut kaupungista veneellä,
vanha tonttu,
suojelusenkelitaulu,
papan tekemä pirtin pöytä ja penkit,
leipälapio
ja monta monta muuta pientä ja suurempaa muistoa.

Pihalla on edelleen Hänelle merkityksellinen pieni mökki,
jonka heidän pappansa oli rakentanut kesälomalaisten nukkumapaikaksi.
Siellä oli ollut valot ja viileiden öiden varaksi sähköpatterikin.
Nyt se vaaleanpunaseinäinen mökki on meidän lastenlasten mieluinen leikkimökki.


Mieheni haki vintiltä vanhan matkalaukun,
joka oli täynnä vieraamme äidin koulukirjoja ja -vihkoja,
kirjeita ja kortteja.

Talon entinen emäntä oli kerännyt niitä yhteen salkkuun ja 
me emme olleet meidän mökkiaikanamme ehtineet sitä vielä tutkia. 
Päätimmekin antaa sen matkamuistoksi hänelle 
tutkittavaksi loman jälkeen  äitinsä kanssa . 

Heillehän nuo kaikki kuuluvat, jos kenelle.

Tämä ihana käsinkirjoitettu kirje  50 -luvun lopulta herätteli ajatuksia;
mitähän muistoja meistä jää jäljelle kaiken konmarittamisen ja siivousvimman jälkeen.
Valokuvatkin ovat muistikorteilla ja kovalevyillä tallessa, 
mutta tuleeko ne sieltä koskaan päivänvaloon ja katseltaviksi,
muisteltaviksi.



Tauvonpaikassa oli kuulema käynyt aikanaan paljon vieraita.
Mummu oli pitänyt pientä kauppaa puojissa,
jossa oli myyty oman kanalan munia ja kaupungista tuotuja jauhoja.
Hän oli ommellut Husqvarnallaan nahkaa
kutonut mattoja kangaspuissa
ja soittanut harmonikkaa niin kotosalla kuin kyläillessäänkin,
jopa hiekkarannallakin.

Mummulassa oli ollut lehmiä, hevonen ja 
pystykorvakoiria.

Pappa oli rakentanut tämän pihapiirin, 
jota me nyt elämme.
Pappa oli nikkaroinut ensimmäisenä saunan, 
jossa oli Hänen mielestään vieläkin se sama tuttu, ihana mummulan saunan tuoksu. <3

Koivukujalla Hän oli opetellut pienellä sinisellä isänsä ostamalla pyörällä opetellut pyöräilemään.
Se pieni pyörä nojaa nyt meidän ladon  seinää vasten. <3
Kesälomat olivat kuluneet leikkiessä,
 pyöräillessä isovanhempien, siskon ja serkkujen kanssa
sekä meren rannalla uidessa ja hiekalla touhutessa. 
Kesätyömuistoihin kuuluvat heinien seivästäminen ja likakaivon tyhjentäminen,
jotka vieläkin tuntuvat työltä! ;)

Hänen pappansa oli ollut leikkisä mies.
Haikeana Hän oli aina siskonsa kanssa mökiltä lähtenyt kotiinsa.
Mummula oli ollut rakas kesälomanviettopaikka! 



Vieraamme kertoi muistelleensa kaiholla mummun kauniita sinikukkaisia kahvikuppeja
ja etsineensä vastaavia netistä ja kirpputoreiltakin.
Kahvikuppeja, joita mummu oli säilyttänyt parempian astioina kamarin kaapissa.

Ne olivat minulla tuvan kaapissa,
käyttämättöminä,
odottamassa tätä päivää.
Tätä hetkeä, 
että ne löytävät etsijänsä luokse.

Ne  pääsivät nyt aarteiden joukkoon
Ruotsin maalle tuossa vanhassa matkalaukussa. <3


Tämä maisema, 
metsän ja heinän tuoksu,
tuttu hiekkatie.
Pienten kivien painaumat jalkapohjissa.
Kaikki tuttua,
syvälle piirtynyttä.  

Tien päässä aikansa uljas pihapiiri,
hänen setänsä talo,
nyt vuosien ränsistämä,
 maahan uuvuttama kummila,
taustalla tuttu meren aaltojen humina.

Kaikki on ollut kauan;
silloin ennen, 
tänään.

Hän tunsi kaiken 
sydämessään,
kehossaan.
Syvästi,
kiitollisena.

Niin kuin vaan voi kokea uudelleen kauniin,
ajan saatossa kultautuneen.
Rakkaan,
tärkeän,
elämää kantaneen. <3


Samaa hiekkatietä hilppoivat rantaan serkkuleiriläisemme 
muutamaa päivää ennemmin.
Tämä on heidän mummulan mökin maisema,
lapsuuden kesien miljöö.

Ei Iida -mummu ja hänen tyttärensäkään aikanaan arvanneet,
että me toisaalta tulleet jaamme muistoja  täällä heidän jälkikasvunsa kanssa.
Että mummulan muistot voivat kantaa pitkään,
jopa läpi elämän! <3

Kiitos Maarit, kun kävit täällä! <3

Kaisu









21 kommenttia:

  1. Kiitos Kaisu, kaunis kirjoitus, kyyneleiltä en välttynyt ❤️ Luin juuri blogin ääneen, kun matkaamme lomalta kotiin Vantaalle isäni kotiseudulta Virroilta. Vietämme omien lasten ja lastenlasten kanssa mökkielämää vanhemmiltani heidän kuoltuaan perimässäni lomamökissä. Elämä jatkuu 😍
    Maarit ja pojat tulevatkin meille ylihuomenna ennen kotiinpaluutaan. Saamme myös nähdä nuo ihanat Tauvon muistot.
    Hyvää kesää teille 😊
    /Sari & Jari Nurmi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari ja Jari <3
      Kun asia tulee lähelle, tuntuu omalta, se koskettaa. Tämän tarinan voi moni lukea varmaan omalle kohdalleen. Sinä, tekin. Mökit ja mummulat ovat täynnä muistoja, sukupolvien työn jälkeä, tarinoita, joiden toivoisi jatkuvan edelleen.
      Kiva, kun he jaksavat ajaa pitkän matkan, nähdäkseen monia tärkeitä ihmisiä ja paikkoja. Ja että matkamuistot mahtuivat matkaan! <3 Ne ovat varmaan suuri yllätys Maaritin äidille!
      Kauniita päiviä teillekin ja tervetuloa, jos ajelette täälläpäin! <3

      Poista
  2. Ihan mahtava kohdata historia ihan kasvotusten ja kuulla ne kaikki tarinat ja muistelot. Vielä tärkeämpää se on sille muistelijalle. Palata lapsuuden kesiin ja muistoihin. Muistaa nekin ihmiset, joita ei enää ole. <3
    Meidän talollamme on kans vuosikymmenienn historia. Aikoinaan karjalan evakot asuttivat tämän järvikuivion. Olemme kuulleet, miten he käsipeleillä raivasivat kiviset metsät pelloiksi. Ja lankut koteja varten vedettiin hevosella kilometrien päästä. Nauloistakin oli ollut pulaa. Meidän pihassa on pyörähtänyt useampikin entinen asukas katsomassa, miltä nyt näyttää. Aluksi jännitti, miten entiset asukkaat kohtaavat tekemämme muutokset. Helpotti, kun talon tytär sanoi, miten uskomattoman ihanalle tuntuu, kun heidän vanha kotinsa on saanut uuden elämän eikä ole kallellaan ja ränsistynyt kuin moni muu alueen vanha talo. Niin, elämä jatkuu. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Se on ollut kyllä mieletöntä puurtamista sen ajan työvälineillä ja käsipelillä. Ihmetellä täytyy sitä sisukkuutta ja taitavuutta, mitä heillä on aikanaan ollut! 💕
      Se että vanhat tilat ja paikat ovat kunnostettuina ja käytössä on rakentajille ja jälkeläisille tärkeitä. Että elämä jatkuu siitä mihin he ovat päässeet. Että työ ei ole mennyt hukkaan!
      Tämä oli meillä mielenkiintoinen kohtaaminen puolin toisin. Molemmille!💕
      Kiitos Sinulle!💕

      Poista
  3. Ihana, koskettava kohtaaminen. Upeasti kirjoitit ja laitoit kuvat höysteeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piipe! 💕 Kuvat kertovat enemmän kuin itse pystyy!

      Poista
  4. Ei tähän muuta voi kuin monta isoa
    ❤❤❤ laittaa. 😙

    VastaaPoista
  5. Voi miten kaunis tarina ❤️ Valokuvat pitäisi vapauttaa muistikorttien sisuksista aidoiksi, käsissä pidettäviksi ja usein katseltaviksi ❤️ Tämän päivän valokuvat ovat jonain päivänä vanhoja valokuvia, jotka kertovat tarinaa rakkaistamme ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rita!💕
      Se on totta, että me teemme tulevaisuuden historiaa! Jotain pitäisi jäädä meistäkin muistoksi tuleville!💕

      Poista
  6. Olipa ihana lukea tämä postaus <3 Voi vaan kuvitella miten ihanalta tuntuu palata tuttujen maisemien luo. Sinne mistä on jäänyt kauniita muistoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kanneli!💕
      Tämä oli kyllä niin ajatuksia herättävä kohtaaminen ja aikamatka menneeseen!

      Poista
  7. Luin juuri blogin äänen äitilleni, mutta en lukenut matkalaukusta, koska se on yllätys hänelle nyt perjantaina kun siskoni tulee käymään. Istumme yhdessä ja käymme matkalaukun läpi. Kyyneleet valuu vieläkin... Tauvo, mummula, ei ollut ainoastaan kesäpaikka, mummula oli minulle pelastus, yhden kuukauden joka vuosi. Mummulassa pystyin hengittämään, olla lapsi, olla rakas! Sydämmestäni, Teille, suuret kiitokset! Pidetään yhteyttä, ja ensi kesänä on minun vuoro tulla mummulaan 😊❤️ / Anna-Maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna-Maria ❤️
      Kiitos ihanasta kommentistasi tähän Maaritin vierailusta kirjoittamaani päivitykseen.💕
      Sitä ei voi oikein käsittää, miten ihanaa lapsuutta olette saaneet viettää siellä mummulassa.💕
      Mielenkiinnolla ja innolla jään odottelemaan ensi kesää ha niitä muistoja mitä sinulle herää täällä.💕
      Terveisiä äidillesi! 💕 Toivottavasti hän ilahtuu tulijaisista ja hänelle on monia ihania muistoja siellä matkalaukussa.
      Terv. Kaisu

      Poista