Mökkiloman jälkimaininkeja

Kesälomaviikko lapsuuteni mökkimaisemissa on siirtynyt taas muistoihin.

~~~~~~

Ilma ei lämmennyt koko viikon aikana,

mutta tämä miljöö tarjosi kuitenkin itsessään 

rauhaa, 

kiireettömyyttä,

ihania tunnelmia

ja mieleenpainuvia hetkiä.

Käsintiskaamista ulkona,

vessareissuja metsänreunassa seisovaan punaiseen sydänikkunaiseen "hyyskään",

saunan lämmittämistä,

veden kantamista,

pulahtamista viileältä tuntuvaan veteen,

laatuaikaa tyttärien kanssa,

lenkkeilyä  metsätiellä,

kylällä käyntejä ja vanhojen koulukavereiden sekä muiden tuttujen tapaamisia.

Kaikkea sellaista, 

mikä poikkeaa arjestani. 

Näiden mökkitapojen ja -käytäntöjen kautta löytyi taas 

lomamieli sekä sitä kautta voimautuminen.

Mökin tiskauspaikka ei voisi olla paremmalla paikalla!

Tiskatessa voi samalla ihastella järvimaisemaa,

tuntea järven tuoksun

ja laineen liplatuksen kiviä vasten.

Siinä näkee joutsenperheen talostelun kaislikon reunassa

ja kalojen hypähtelyn jälkeiset pyöreät renkaat veden kalvossa.

~~~~

Viipyilin  muutoinkin pitkiä toveja tässä rantaviivan tuntumassa 

ihmettelemässä ja ihastelemassa alati muuttuvaa maisemaa,

 järven aaltojen liikettä

ja taivaan sineä, pilvien kulkua;

muuttuvaa luonnon taidenäyttelyä ja tämän maiseman tuttuutta sekä kauneutta.

Viimeisenä iltana seurasin pitkään illan viilentyessä kuun kulkua 

sen piileskellessä ja kulkiessa pilvien takana.

Lomamme parhautta oli pikkuvieraat, jotka tulivat poikamme kanssa mökille viikonlopuksi.

Kolme- ja neljävuotiaat lapsenlapsemme hellyttivät meitä 

loputtomilla kysymyksillään,

hyvillä hoksauksillaan,

ihanilla sanomisillaan.

He toivat rantaan ’uutta verta’, 

elämän ääniä ja lapsenomaista, aitoa iloa.  

"Sinä mummu tykkäät kävyistä.

Sinulla on niitä kotona  kuistillakin!

Ja sitten he keräsivät pitkän tovin kuusen-ja männynkäpyjä

ja tutkivat "päpyjen" muotoja ja kokoja.

Kerättyään  ruukullisen aarteitaan

he päättivät tehdä käpylehmiä Pyhä-mummulle 

eli Pyhäjärven isomummulle.

Käpyeläimet ovat  kuulema hyviä koristeita ja niillä voi leikkiäkin! 

Lapset kävivät setänsä kanssa soutelemassa 

ja toivat järveltä ulpukan kukan ja lehden minulle.

Toinen tuumasi tiukasti, että se on laitettava maljakkoon, jottei lakastu.

Tein työtä käskettyä,

mutta pian lehti oli aivan lakastunut ja roikkui pitkin maljakon kylkiä.

Siinä sitten yhdessä ihmettelimme,

miten se ei pärjännytkään maljakon vedessä.

Pohdimme luonnon suuria ihmeitä pienen ihmisen kanssa kokemusperäisesti.

Ehkä hän muistaa tämän aina, 

että ulpukka kuuluu sinne järveen ja on siellä kuin kotonaan.

Pappa lämmitti vettä muuripadassa ja laittoi pienille paljuun vesileikkipaikan,

kun järven vesi tuntui olevan liian kylmää pienille.

Vähänkö he  olivat mielissään siinä vettä toistensa päälle priiskottaessaan! 

Lasten touhuja seuratessa mielessäni soljui Maria Ahlstedin kaunis runo: 

Lapsen läheisyys

puuhakkaat pienet sormet:

Niin paljon innostusta,

elämänriemun ruusut poskipäillä.

Ota talteen arkipäivän onni.

Astelut tällä tutulla rantapolulla ovat ohi tältä erää.

Tämä polku itsessään sisältään paljon muistoja

 tiheästä pajukosta kapeaksi poluksi

ja nyt tähän leveämpään "raittiin".

Vuosien ja vuosikymmenten keveiden ja raskaiden päivien jäljet,

iloisten ja ilottomien päivien muistot.

Se on silta kesästä kerran tämän kesän tunnelmiin

ja tämän päivän mökkimiljööseen! 

~~~~

Rannalla keinui mieheni vanha vene,

joka on kulkenut mukanamme  yli nelikymmenvuotisen matkamme.

Sillä pojat tekivät tämänkin loman kalareissut,

joista todettiin, että "tyhjän saa pyytämättäkin".

Lapsuuteni mökkirannan kivi kantaa kesälomamuistojen ja -tekemisien pitsiliinaa yllään.

Huomenna vien sen ovistoppariksi ja matkamuistoksi omalle mökillemme.

Kukat kukkii ja luonto on täynnä ihanaisia tuoksuja.

Heinäkuun iloa meille kaikille!

Kaisu

~~~~~~~~~~~~~~~~

Pst!

Vielä ehtii osallistua blogini synttäriarpajaisiin täällä!