Soitin äsken pojalleni syntymäpäivän onnittelut.
Oli mukava vaihtaa ajatuksia vanhenemisesta ja elämästä.
Ihmeteltiin siinä yhdessä ajan kulua.
Minusta tuntuu, että vastahan me vanhemmat täytimme 38 vuotta
ja nyt kolmas lapsista jo saavutti tuon iän.
🤎
Ikä ei ole vain numero.
Se on jokainen selvitty talvi.
Kaikkien kesien kukinnot.
Se on ripeät aamut
ja pitkälle puhutut yöt.
Syksyn haikeus ja jäljet kohdattujen katseissa.
Ikä ei ole vain numero.
Se on luku tarinassa,
jonka jokaisessa keväässä
kasvaa siemenen verran sitkeintä toivoa.
-Elina Salminen-
🤎
Juurikin näin.
Meidän itsekunkin vuodet ovat täynnä
menneiden päivien tarinaa;
elettyjä päiviä kuin luettuja lukuja,
täyttyneitä -ja täyttymättömiä- toiveita,
elämänmakuisia hetkiä iloineen ja suruineen.
Ja voimat ovat olleet niin kuin päivät.
Elettyjen päivien kokemus ja ymmärrys peilautuu
tähän päivään ja tuleviin;
toivona ja toiveekkuutena siitä, että elämä kantaa.
Reilu viikko sitten annoin tämän päivän sankarille
hailuotulaispaidan jämälangoista neulomani pipon.
Minulla ei ole ohjetta tähän,
mutta laitoin aloitukseen 120 silmukkaa.
Helmineuleinen 2 o, 2 n kuvio on 30 silmukan levyinen.
Nyt tällä pojalla on villainen setti;
ja samaan tyyliin neulotut kämmekkäät sekä pipo.
Tarkenee kuulema.
Tämä syntymäpäivä pyhäinpäivän alla pysäyttää vuosi vuoden jälkeen.
Hänen syntymänsä oli lahja.
Lokakuun 30.päivä 1987 Hän tuli ja täytti sylin,
joka oli jäänyt tyhjäksi pikkuveljen kuoleman jäljeltä
kolme kuukautta aiemmin.
Siellä "synnärillä" sytytimme ensimmäisen pyhäinpäivän kynttilän
menettämämme lapsen muistolle ja myös uudelle elämälle.
Se oli koskettava hetki!
🤎
Tulevana viikonloppuna suru ja lohdutus kulkevat rinnakkain
ajatuksissa ja puheissa.
Ripustan huomenna keittiön ikkunaan perinteisen kodin ikkunan,
jossa on neljä kynttilää;
yksi lapsellemme,
yksi isälleni ja kaksi appivanhemmilleni.
Kynttilät tuovat valoa pyhäinpäivän kaipaukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti