Tauvonpaikan juhannus

Olipa tällä juhannuksella hyvät puitteet! 

Oli loistava sää.

Saimme auringonpaistetta,

mutta myös sääski- ja paarmakarkoitteiksi sopivaa tuulta.

Luonto oli kauneimmillaan;

tien vierustat ja pellot väriloistossaan

 ja monet kukat ja pensaat kukkivat pihoissa etuajassa.

Saimme olla yhdessä  omien läheistemme kanssa ja kokea kiireettömyyttä,

nauttia monenmoisia  herkkuja ja tietenkin saunoa.

Saimme myös yllätysvieraat

ja kauan, kauan puhuttu vierailu toteutui vihdoinkin.

Sidoimme tyttäreni kanssa kukkaseppeleet.

Palauttelimme kukkien nimiä mieleen 

ja haalimme nippuihimme niin paljon kaikkea kaunista

niin että seppeleistä tuli melkeinpä kukkakedot kutreillemme.

Mieheni haki koivut porraspieleen ja koivunoksista tein jo perinteeksi tulleen 

juhannuskranssin savusaunan seinälle.

Koivuisia jutteloita kirvoitti myös lapsenlapsemme pieni kymmensenttinen koivu,

jonka hän toi rannasta istuttaakseen kotipihaansa.

Kerroimme lapsenlapsillemme tuossa yläkuvassa näkyvän,

 kantoon istuttamamme koivun tarinan.

Mieheni muisteli, kuinka hänkin oli pienenä poikana istuttanut pienen koivuntaimen kotipihaansa.

Siitä on kasvanut uljas kotikoivu,

 jota kävimme  kerrattain hänen ensimmäisen kodin pihalla katsomassa.

Lapsen intoa ja iloa katsellessa ja kuunnellessa 

sekä koivutarinoiden äärellä tuli elävästi ja vahvasti mieleen opetus,

että aina kannattaa istuttaa omenapuu

 -tai koivu.

Tehdä työtä ja katsoa eteenpäin.

Jos sitä kasvua ja isoa puuta, 

lopputulosta ei itse ehdi näkemään  

niin siitä on iloa ainakin jälkipolville.

Ja on ihana, kun on tällaisia koivutarinoitakin.

Tällaisia juttelutuokioioita,

muisteloita.

Ja Koivu ja tähti -tarinoita.

Savustettu lohi ovat voittamaton pari ja mieluisa mökkiruoka.

Toiseksi mökkiruokien lemppariksi tuntuu kivunneen pyttipannu.

Ruoan laittaminen ja syöminen ulkona on mukavaa yhdessäoloa.

Mieheni oli tilannut  mökille uuden 75 cm n Muurikan pannun,

joka testattiin "jussina" ja 

siinäpä valmistuikin kätevästi evästä isommallekin porukalle.

Aineksina oli

valmista pakastepyttipannuvärkkiä,

paprikaa, sipulia, parsakaalia,

makkaraa, lihapullia ja kananmunaa.

Ainakin.

Ja kylläpä se maistui.

Aloitin juhannukseni torstai-iltana mieluisammasta eli

näiden kukkasten keräämisestä.

Sinne ne seitsemän pientä maljakkoa kukkineen

jäivät lakastumaan.

Ja nämä kuvat ja tekstit muistoiksi

sekä jaetuksi iloksi.

🌼