28. kesäkuuta 2021

Tauvonpaikan juhannus

Olipa tällä juhannuksella hyvät puitteet! 

Oli loistava sää.
Saimme auringonpaistetta,
mutta myös sääski- ja paarmakarkoitteiksi sopivaa tuulta.
Luonto oli kauneimmillaan;
tien vierustat ja pellot väriloistossaan
 ja monet kukat ja pensaat kukkivat pihoissa etuajassa.

Saimme olla yhdessä  omien läheistemme kanssa ja kokea kiireettömyyttä,
nauttia monenmoisia  herkkuja ja tietenkin saunoa.
Saimme myös yllätysvieraat
ja kauan, kauan puhuttu vierailu toteutui vihdoinkin.

















Sidoimme tyttäreni kanssa kukkaseppeleet.
Palauttelimme kukkien nimiä mieleen 
ja haalimme nippuihimme niin paljon kaikkea kaunista
niin että seppeleistä tuli melkeinpä kukkakedot kutreillemme.




Mieheni haki koivut porraspieleen ja koivunoksista tein jo perinteeksi tulleen 
juhannuskranssin savusaunan seinälle.
Koivuisia jutteloita kirvoitti myös lapsenlapsemme pieni kymmensenttinen koivu,
jonka hän toi rannasta istuttaakseen kotipihaansa.

Kerroimme lapsenlapsillemme tuossa yläkuvassa näkyvän,
Mieheni muisteli, kuinka hänkin oli pienenä poikana istuttanut pienen koivuntaimen kotipihaansa.
Siitä on kasvanut uljas kotikoivu,
 jota kävimme  kerrattain hänen ensimmäisen kodin pihalla katsomassa.

Lapsen intoa ja iloa katsellessa ja kuunnellessa 
sekä koivutarinoiden äärellä tuli elävästi ja vahvasti mieleen opetus,
että aina kannattaa istuttaa omenapuu
 -tai koivu.

Tehdä työtä ja katsoa eteenpäin.
Jos sitä kasvua ja isoa puuta, 
lopputulosta ei itse ehdi näkemään  
niin siitä on iloa ainakin jälkipolville.

Ja on ihana, kun on tällaisia koivutarinoitakin.
Tällaisia juttelutuokioioita,
muisteloita.
Ja Koivu ja tähti -tarinoita.



Savustettu lohi ovat voittamaton pari ja mieluisa mökkiruoka.

Toiseksi mökkiruokien lemppariksi tuntuu kivunneen pyttipannu.
Ruoan laittaminen ja syöminen ulkona on mukavaa yhdessäoloa.
Mieheni oli tilannut  mökille uuden 75 cm n Muurikan pannun,
joka testattiin "jussina" ja 
siinäpä valmistuikin kätevästi evästä isommallekin porukalle.

Aineksina oli
valmista pakastepyttipannuvärkkiä,
paprikaa, sipulia, parsakaalia,
makkaraa, lihapullia ja kananmunaa.
Ainakin.

Ja kylläpä se maistui.






Aloitin juhannukseni torstai-iltana mieluisammasta eli
näiden kukkasten keräämisestä.
Sinne ne seitsemän pientä maljakkoa kukkineen
jäivät lakastumaan.

Ja nämä kuvat ja tekstit muistoiksi
sekä jaetuksi iloksi.

🌼



 

2 kommenttia:

  1. 💝Oikea juhannus on tällainen💝Ihanat jälkitunnelmat loit meille. Kiitos. Voi miten upeat kukkaseppeleet. Minäkin olen jättänyt päivänkakkarat villiintymään luonnonkukkarinteeseemme. Niin kivan kesäfiiliksenne tuo. Suloisia hellepäiviä sinne teille.☀

    VastaaPoista
  2. Ihana juhannus teillä ollut. ❤ Itselläni juhannus meni lähes kokonaan töissä, se on näitä vuorotyön miinuspuolia.

    VastaaPoista