Matka pienelle lomaselle

Lähdimme heti aamusta ajelemaan.
Pienellä porukalla.
Ajan kanssa, taukoja pidellen.

Huippua, kun tyttäreni ajoi ja minä sain  istua vänkärin paikalla.
Nauttia huolettomasti tästä päivästä, matkasta, maisemista.

Poutapilvet,
taivaan sini.
Vihreyttä täynnä oleva maa
ja tien poskien kukkaloisto.

Tasaiselta maalta kympuilevampaan.
Mutkien ja mäkien takana aina uudet kesäiset maisemat.
Kesä. Loma.

Matkalla piipahdimme kotijärven rannalla,
lapsuuteni kesien maisemissa, kotimökillä.
Muistojen värikäs kirjo tulvi mieleeni.
Tuttu, rakas ranta,
aaltojen liplatus,
vene rannalla -tyhjänä.

Kaikki kuin ennen ja kuitenkaan ei.
Kyynelten vapauttava virta huuhtoi pois
 kesäisen  kaipauksen ja haikeuden. <3

Kesän lämpimin päivä kannatti istua autossa.
Matkustaa neljättä sataa kilometriä
ja tuntea itsensä tervetulleeksi, odotetuksi vieraaksi.

Lähelle on joskus pitkä matka! 💜

Lauloin pienet tyynysotalaiset uneen siskonpetiin.
Katselin siinä nukkuvia tovin.
Minun nuorimmaiseni  ja lapsenlapseni siinä sulavasti kainalokkain
nukkuivat tämän päivän väsyjä  pois.
Huomiselle jäi jo monenmoisia suunnitelmia. <3

Hyvää yötä!
Kauniita unia!

-Kaisu-