Mökin pihapiiri

Viime viikolla ajelin itsekseni mökille ruohonleikkuuseen.

Olin työntouhussa jo heti seitsemän aikaan. Sehän sopiikin  hyvinlomalaiselle. :)

Tuli yhdistettyä tehokkaasti huvi ja hyöty,

lenkkipäivä ja pitkäksi ehtineen ruohon siistiminen.

Kolmatta tuntia työnsin ruohonleikkuukonetta pitkin mökin pihapiiriä.

Hiki virtasi ja ajatukset kulkivat tonttia mitatessani.

Kaksikymmentä suvea olen näitä tantereita tallannut.
Siinä työn touhussa kertailin vanhoja näkymiä, sitä mitä ennen oli, silloin kun me tulimme tänne.

Ensimmäisestä kesästä muistan kaksi valtavaa kuusta, jotka kasvoivat talon molemmin puolin.

Ne kaadettiin heti miten; niin tummia, varjostavia ne olivat ja hirvitti, että ne saattavat vielä  kaatua rohahtaa ominpäin mökin päälle. Sikäli oli harmi hävittää ne kuuset, koska pihassa  on vain yksi pieni kuusen alku ja metsässä toinen!

Pihassa on ollut myös ihana pihakoivu. Iso, tuuhea, kaksilatvainen. Kerrallinen ukkosmyrsky katkaisi toisen latvan ja muotopuolena, raajarikkona se siinä kasvoi vielä muutamat vuodet, kunnes eräs syysmyrsky kaatoi sen keskelle pihaa asuntovaunun viereen.
Siihen vanhan mökkikoivun kantoon istutimme toissa kesänä uuden  koivunalun.
Saapa nähdä miten isoksi se ehtii meidän aikaan kerkeää kasvaa? <3

Muistoista nousee myös talon vanhan rouvan autonrenkaisiin tekemät kukkaistutukset.
Ne me taidettiin kerätä pois ensimmäisenä kesänä.

Metsäkurjenpolvi ja päivänkakkarat ovat lisääntyneet pihalla.
Vanha tuomi ilahduttaa kesästä kesään naavaisilla, vanhoilla oksillaan, samoin kuin juhannusruusu ja syreeni. Ne ovat  pihan alkuperäisiä kukkijoita.

Piha oli hiekkainen, vähänurminen. Hiekka kantautui sisään ja se oli työlästä. Toimme keskipihaan  paljon multaa ja kylvimme nurmikon. Pihassa on parasta aikaa ihana valkea apilaniitty, joka on niin suloinen jalkojen alla. :)

~~~~~~~~~~~~~~~~

Navetasta olemme aikanaan purkaneet kanalaosan pois ja  saimme tilaa keskipihalle. Tämä kuva on kuvasta kuvaamani, utuinen.  Silloinen kuusivuotias niinä haravan varressa. Minusta tämä kuva on niin nostalgisen ihana muistojen kuva. <3

 

 
 

Yläkuvassa näkyy vanhassa mallissaan oleva ruskea navettarakennus
ja sitten tämän päiväinen  navetta.

Harmi muuten , että silloin ei tullut silloin otettua niitä ennen -kuvia.
Olisi hauska lastenkin kanssa katsella ennen -nyt -kuvia rinnakkain .
Minulla ja miehelläni nämä ovat toistaiseksi muistoissa mielessä! <3

Täällä on paljon itikoita, jos ei tuule -ja onneksi usein tuulee!  Pihassa on myös pikkumuurahaisia, mutta ei ole näkynyt käärmeitä eikä vielä punkkejakaan.

Alue on tunnettu linnustoltaan ja kurjet pesivät lähimetsässä ja joutsenet parveilevat pelloilla. Valkohäntäpeura on tuttu näky pellolla ja hirvet. Viime kesänä lähimökillä oli pihassa karhukin! 

Kun tulimme kaksikymmentä vuotta sitten tänne, ison tien vierus kasvoi pajua ja pöheikköä. Karsimme sieltä kaikki muut kuin koivut ja ajan saatossa olemme saaneet kauniin koivukujan toiselle puolelle tietä. Laitoimme ensimmäisen savotan yhteydessä nämä koivut kasvamaan yhteen ja siinä ne ovat kasvaneet niin kuin mekien näiden projektien myötä.





Minä muistan tällaisia asioita -ja toki paljon muutakin- tämän mökin historiasta ja pihapiiristä. Jotain  talon tyttäret ovat kertoneet muutaman kerran käydessään. Aikanaan me ja meidän työkalut sekä tekemiset jäävät historiaan ja tulee uudet tekijät sijaan. Näin se elämä menee eteenpäin.Tämmöisiä minä mietin siinä koneen kanssa tarpoessani kauniina kesäaamuna.

"Anna itsellesi aikaa kulkea ajatustesi niityllä" lukee mökin seinätaulussa.
Minä annoin aikaa ajatuksille ja jaloilleni.
Kummatkin hyötyivät aamun hetkestä ja tuli tehtyä aikamatka tämän miljöön muistoihin.

Kesätervehdys.
Ihanaa heinäkuista viikonloppua Sinulle!

-Kaisu-