Rippijuhlat

Olemme viettäneet nuorimman tyttäremme rippijuhlia itseasiassa kahtena viimeisenä viikonloppuna. Konfirmaatio oli toissalauantaina lastemme rippikirkossa ja nyt lauantaina juhlimme täällä kotosalla perheemme ja kummien sekä ystävien kanssa  nuoremme tärkeää elämän taitekohtaa. <3

Jokainen juhla on ainutkertainen.
Juhlittavan näköinen. 

Sitä pohdin kirkon penkissä istuessamme, rauhoittuessamme. Hyvissä ajoin saapuneena oli hetki ajatuksissa viivähtää tämän lapsen luona. Niin nopeasti tuntuu kaikki kulkeneen syyskuisesta keskiviikkoillasta 2001 tähän kesähetkeen,  53 senttisestä tyttövauvasta pitkänhuiskeaan nuoreen naiseen, valkeasta ristiäismekosta tämän juhlan mustavalkeaan juhla-asuun. Lapsuudesta nuoruuteen, lapsuuden unelmista aikuisuutta kohti. 

Konfirmaatiojuhla on vanhemmillekin niin herkistävä, kaunis hetki oman lapsen, aikuisuuden kynnyksellä olevan lapsen rinnalla. <3 Lapsuuden huolettomat päivät alkavat olla muistojen nauhaa.  Katse tähyää jo omalla tavallaan vanhempien ohi tulevaisuuteen.

Siinä nuorten astellessa kirkon käytävää pitkin, heidän katseensa olivat  avoimia, luottavaisia, iloisia. Heidän rippilaulunsa raikui herkästi. Heillä oli ollut hyvä leiri; oli löytynyt uusia ystäviä, ikäkavereita, joiden kanssa he olivat saaneet jakaa vajaan viikon päivät ja pohtia yhdessä elämän suuria kysymyksiä.

"Me iloitsemme kanssasi tästä päivästä

ja uskomme, että hän joka elämän lahjoitti,

osoittaa sinulle paikan

ja tukee sinua

myös vaikeina aikoina. "

-M. Säkkinen- 

Tyttäreni toivoi kotiväeltä pionia "tai jotain muuta kuin ruusua"! <3 Pionikausi oli kukkakaupassa jo ohi. Onnittelu- ja kuvauskukaksi hän sai sitten tämän vaaleanpunaisen krysanteemin.

Konfirmaation jälkeen kävimme syömässä ulkona ja seuraavana aamuna lähdimme sinne tyttöjen reissuun, josta jo olenkin kirjoittanut.

¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨ 

Reissusta voimaantuneena leivoimme yhdessä juhlatarjoamiset. Helle oli noina päivinä mitä ihanin ja sisällä hellan ääressä tokikin tarkeni. Ihailin nuorta näppäryyttä tytön tehdessä  seeprakakkuja ja pursottaessa turkinpippuripalleroita. Toinen tytär hallitsee pursottamisen ja hän päällysti täytekakut kauniisti ruusupursotuksella. Jääkaappi oli tupaten täysi näistä meidän irtopohjavuokista ja täytekakkukuvuista. Oli täysi työ saada kaikki mahtumaan sinne ja herkut säilymään juhlahetkeen saakka. Se on se kesäajan juhlien haaste! ;)

Mustikkaherkku on tämän ajan varma valinta ja se löysi tiensä tähänkin juhlaan. Leivoin vanhan ajan vaniljakastikkeella höystettyä pullaa vienerpitkotyyliin. Se oli etenkin pikkulasten ja isojen poikien mieleen. <3

Servetit ja koristekivet tytär valitsi Ikeasta ja ruusut sävyyn löytyi näppärästi Prismasta. Ruusut olivat jotenkin erityisen kauniit ja terhakat. Olen ihastellut niitä ihastelemasta päästyäni. :)

 

Makaronikinkkusalaatti oli juhlijan toivesalaatti ja tuoresalaatti siihen rinnalle. Suolasten miettiminen aiheutti tällä kertaa eniten päänvaivaa. Päädyimme värikkääseen iltapalapiirakkaan ja lisäksi kaupan coctaipiirakoihin ja niin saatiin sekin asia helposti oikaisten kuntoon. Lämpimästä johtuen kaikilla oli jano ja  sitruunalimsasta sekä omenamehusta sekoitettu juoma meni kuin kuiville kiville. :)

"Olkoon ilo silmissäsi,

valo sydämessäsi,

hymy huulillasi 

ja onnenpolku edessäsi. "

Ihana nuoren juhla, kodinjuhla,

jota saimme taas yhdessä juhlia.

Lastenlapset olivat niin suloisia kesävaatteissaan;
tyttölöiset pitsimekoissaan, valkoisissa leningeissään,

pojat polvimittaisissa housuissa ja paidoissaan.

Pukukoodi oli kepeän kesäinen.

Juhlasankari oli toivonut veljiensä pukevan kauluspaidat,

muuten hekin saivat olla aivan kesäisesti shortseissaan.

Kaikki nauttivat kilvan kesästä ja kesän juhlasta! 

 

Muistamisia, kortteja, ruusuja,

iloista rupattelua, 

lähelläoloa, välittämistä.

Kesän iloa, kokoontumisen riemua.

Siitä oli tämä J:n juhla tehty!

<3

Toisaalta iloisena, 

toisaalta haikeana

kirjoittelin näitä

näistä perheemme kymmenennistä rippijuhlista. <3

-Kaisu-