Pirjan satoa

Pihassamme on vanha marjaomenapuu ja

perheomenapuu.

Marjaomenapuun omput ovat pieniä ja kiprakoita,

mutta olen hyödyntänyt niitä hillossa sekä piirakoissa

ja ne on paremman puutuessa kelvanneet syöntiomenoiksikin.

Perheomenapuun omput ovat olleet vähän pettymys,

sillä ne kypsyvät kovin  myöhään syksyllä ja ovat vähän väkeviä.

Toissa keväänä istutimme Pirja- omenapuun.

Pirjan punaiset omenat kypsyvät jo elokuussa

ja sen omput ovat suussa sulavia ja lempeän aromisia.

Oli hellyttävää, kun jo ensimmäisenä syksynään Pirja tuotti meille yhden omenan.

Vitsailimme, että nyt on kallista evästä;

taimen hinnan mukaan kolmekymppiä omena.

Söimme  puolikkaamme suurella ilolla.

Viime kesänä saimme molemmat jo omat omenat

ja omenan hinta puolittui jo edellisestä satsista.

Omenapuiden kukinta oli tänä keväänä vähäinen

ja sitä myöten omppusato oli pieni.

 Pirja antoi 15 omppua,

joihin tuli joku rupi niin kuin toisiinkin omenapuiden hedelmiin.

Tätä lienee ollut laajemminkin?

Ajan ilmiönä on puhuttu omavaraisuudesta ja pienviljelmien tärkeydestä.

Onhan se mukava yrittää viljellä ja varjella kaikenlaista.

mutta ei se tämä puutarhaviljely aina niin onnistunutta ja satoisaa ole.

Kiva on ollut kuitenkin seurata omenapuidenkin kukintaa,

 omppujen kasvua 

 ja nauttia syksyjen sadoista.

Ja talvella pitää muistaa olla tarkkana,

ettei lumikasa nouse omenapuuta suojaavan verkon yli.

Jänöt ovat kyllä niin ahnaita nautiskelemaan omppupuiden oksista.

Minun teki tänään niin kovasti mielu tuoksutella ja maistaa

 tuttua omenaista syksyn makua.

Keräsin omenapuitteni sadon

ja leivoin syksyn ensimmäisen omenapiirakan omista omenoista.

Lauseessa on painotus viimeisissä sanoissa  ja se tuntuu erityisen mukavalta ja makoisalta.

Tämä ei ollut  tänään kuitenkaan maailman helpoin omenapiirakka,

vaan alkuviikon haaverin jälkeen ja takia yhdellä kädellä tehty,

ajan kanssa,

tuumaillen ja tuskitellen.

~~~~

Hyvä mieli tulee niin pienestä ja herkku kuuluu juuri tähän hetkeen.

On ollut taas asioiden arvottamisen aika.

Miten tärkeä on istuttaa omenapuita, 

elää pelotta tavallista arkea ja suunnitella tulevaa.

Ja tyytyä siihenkin,

että olet silmänräpäyksessä toistaitoinen,

parkissa, pysäkillä, tauvonpaikassa.

Niin kuin minulle kävi alkuviikosta,

kun tuli `tälli`  olkapäähän.

Onneksi on tujut kipulääkkeet, kylmäpussit, 

lepo ja hoiva.

Rakkauden punaiset ruusut vaasissa

ja kahvit omenapiirakkapalan kanssa.

Elokuun ihanaista iltaa Sinulle

ja iloa jokapäiväisistä pienistä asioista!

❤