Terveisiä kanervikosta

Uskomatonta, miten tämä aika kuluu nopeaan.

Kesä on nyt siinä vaiheessa, että kanervatkin kukkivat. 

Tänään oli aurinkoinen päivä  

ja oiva hetki kanervien keräämiseen ja kanervista askartelemiseen.

Menin sananmukaisesti metsään!

Otin maitokärryihin mukaani sakset, ohutta rautalankaa 

sekä lasipurkin ja puulaatikon, 

joihin olen ruukannut kerätä näitä kauniita kesäisiä kukkijoita.

Kanervathan säilyttävät mukavasti värinsä 

ja hiuslakka antaa kukintoihin pitoa.

Päivä oli siis kaunis, 

mutta myös kuuma.

Pikkukärpäsien määrä kimpussani oli sanoin kuvaamaton, 

mutta sinnillä tein sen minkä aioin. 

Oli mukavan terapeuttista  touhuta pitkästä aikaa luonnonmateriaalin parissa. 

 Luin kerrattain jostakin satumaisen kauniit sanat;  

 kanervat kasvavat siellä missä keijut ovat levänneet. 

Läheltä katsottuna kevyesti tuoksuvat kanervan kukinnot ovatkin 

kuin pieniä keijujen mekkoja. 

Kranssin ripustin tuvan oveen,

puulaatikko löysi paikkansa tutusti uunin päältä ja 

ruskea lasi-astia eteisen ikkunalta. 

Suloista kanervanpunaa on nyt tallessa mökin sisällä,

 siellä  ja  täällä. 

Onneksi on, 

yöksi on taas luvattu sadetta

ja eihän nuo avautuneet kukkaset sateessa ainakaan parane. 

Kanervikossa tuli mieleen lasinen lieriö 

ja vastikään mökille tuomani juuttinaru. 

Niistä kehkeytyi sitten tämä kynttilän ympärille laitettava kanervainen lasi. 

Kieputin löystähkösti narua lasin ympärille 

ja pujotin varvut varovasti narujen ja lasin väliin. 

Olipa soma sytyttää kynttilä tuon kanervaisen lasin sisään,  

kun lientelee ja harmaat pilvet täyttävät taivaan rannan.

Ihan selvästi kynttilähetken aika! 

 

Ruukaatko sinä kerätä heiniä, kukkia tai varpuja kuivamaan? 

Jos keräät, mikä on sinun kestosuosikkisi?

🌸

Täältä voit lukea kerrallisesta kanervaköynnöksestä, klik. 

Ja täälläkin olen ollut kanervikossa, klik. 

Ihan selvästi kanerva on minun kestosuosikki, 

joka "sytyttää" kesä kesän jälkeen touhuamaan.