Kanervaköynnös

Heinäkuun lopun tietää siitä,

että kanervien kaunis väri pilkistää metsissä.

Se on yhtäaikaa ihanaa, mutta myös kaihoisaa;

kesä on auttamasti loppupuolella.

Tänään niin kuin monina kesinä

kipaisin tuonne metsämme reunaan kanervien joukkoon.

Siellä kyykin ja keräilin pieniä kanervakimppuja

seuranani joukko monenlaisia pörriäisiä.

Joulun aikaan olen nähnyt kuvia havuköynnöksistä,

joita on tehty takkojen reunoille.

Minä tekaisin kanervaköynnöksen tuohon mökin leivinuunin päälle.

Ja tuttuun tapaan puulaatikko sai kanervansa.

Ehkä kanervaa on nyt "överisti",

mutta kanervat on ainakin kerätty oikeaoppisesti aurinkopäivänä ja 

ehkäpä myös oikeaan aikaankin;

kukinnot ovat juuri auenneet tai aukeamassa.

Ja voinhan toki siirtää tuon laatikon toiseenkin paikkaan, 

jos alkaa haittaamaan silmää, 

Mietin kanervikkoon mennessäni,

että oikeasti minun pitäisi mennä mustikkaan.

Siinä vaiheessa kanervat tuntuivat kuitenkin niin tärkeiltä,

että "kuuntelin sydämeni ääntä" ja tein sitä mikä tuntui parhaimmalta.

Luonto on ihan mielettömän tärkeä voimavara minulle

ja toisekseen tuo käsillä tekeminen 

sekä näkyvän aikaansaaminen ja kauneus tuovat tosi paljon hyvää mieltä.

Kun sain köynnöksen valmiiksi ja uunin päälle,

olin valmis katsastamaan mustikkamaita.

Kanervaterapia oli toiminut! 

Hommat hoituivat ja  tapahtuivat juuri oikeassa järjestyksessä.

Olo on suloisen raukea uinnin ja saunan jälkeen.

Kaunis heinäkuun lopun päivä on painunut yöhön

ja minunkin on hyvä lähteä jo vaakatasoon.

Toivottavasti säätieteilijä olisi erehtynyt

ja sateen sijasta aamulla paistaisi aurinko.