Onnittelukortti eläkejuhlaan

Parin viikon sisään on työpaikalla ollut kahdet eläkejuhlat. 

Yhteinen työaika on päättynyt. 

On muisteltu menneitä ja jätetty haikeita hyvästejä, 

mutta päällimmäisenä juhlakahvittelun lomassa on ollut kuitenkin 

ilo ja  kiitollisuus siitä,

että saimme tämän yhteisen matkan. 

Tiimiläisinä olemme oppineet toisiltamme paljon.

Olemme jakaneet monenkirjavia päiviä ja monenlaisia tilanteita. 

Olemme nauraneet ja joskus itkeneetkin, 

ihmetelleet ja kyselleet muutosten äärellä 

ja lopulta todenneet, että kyllä tämä tästä, 

päivä kerrallaan, 

yhdessä huomiseen luottaen. 

Yhteiseltä taipaleelta jäi huikeita muistoja

ja muistojen värikäs helminauha

-tai tulppaanikimppu. 

Lupasin tehdä onnittelukortin toiseen eläkejuhlaan, 

vaikka ei minulla ollut mitään suuria ideoita siihen. 

Ajattelin, että lämmin ajatus riittää. 

Luotin askartelulaatikon jemmojen vievän ajatustani eteenpäin.

Laatikosta löytyi tulppaanikortti,

silkkinauhan pätkä sekä 

joulukorttiaskarteluista jääneitä helmitarroja. 

Tuo silkkinauha on muuten  sellainen puseroiden sisässä oleva ripustuslenkki.

Kannatta nekin napsia talteen tulevan tarapeen varalle! 

Kortissa olevasta kimpusta  tuli mieleeni Marleena Ansion runo: 

Haluaisin poimia sinulle

kukkakimpun, jossa on

kaikki maailman

kauneimmat kukat,

kaikki maailman 

ihanimmat värit

ja kaikki maailman 

suloisimmat tuoksut.

Ja kun ojentaisin 

kimpun sinulle, 

toivoisin, että

ne kaikki kukat

jäisivät kukkimaan 

jokaiseen päivääsi.

-marleena ansio-

Niin paljon kaunista 

ja hyvää sitä toivoisi ihanalle ihmiselle,

työystävälle, tuleviin päiviin. 

Että olisi niitä kaikin puolin huolettomia eläkepäiviä

sekä terveyttä ja mahdollisuutta tehdä itselle mieluisia asioita.  

Onnittelukorttiin kirjoitin Eeva Heilalan runon. 

Minusta se sopi tähän hetkeen. 

Kannamme aikamme kuvaa.

Ensimäistä pukua ei koskaan voi pudottaa päältään.

Sen päälle vain puetaan aina uudet,

joiden alta kohoaa vanhin kaulus,

vilkkuu hihansuu pitseinään 

ja piikkilangan repimä helma. 

On mahdotonta päättää,

missä puvussa elämä on tarjonnut parastaan. 

Etappeja tulee, 

mutta tie jatkuu eläkeläisten kanssakin! 

Ruokatreffit on jo suunnitteilla. 

Ja sitten taas muistellaan ja kuullaan eläkepäivien kuulumiset,

 jotka tuntuvat monella olevan aika kiireiset!