Nimikkopyyhkeet osa 3

Viime elokuussa aloitin tekemään lastenlapsilleni 

nimikkopyyhkeitä synttärilahjaksi. 

Lupasin vilauttaa niitä täällä sitä mukaan kuin niitä valmistuu. 

Vuosi on mennyt ja muutama pyyhe on ehtinyt valmistunut sen aikana. 

Pikku Akka kysäisi Toukokuisen juhlat postauksen kommenteissa, 

oliko mummulla jotain omatekoista lahjassa mukana. 

Eihän minulla ollut silloin! 

Pyyheliina oli kyllä ostettuna, 

mutta en ollut saanut vinkkiä nimestä. 

Lopulta heinäkuun helteet, kesälomat ja marjat 

ynnä muut syyt ovat viivästyttäneet käsitöihin tarttumista. 

🤎

Mutta nyt tuli ihana syksy ja syksyn seesteisyys.

Minna Rissasen sanoja lainaten:

Syyskuu on sylintäysi, 

saappaan varsi ja sienestys. 

Siivensiirto, sivunkääntö,

siirtymävaihe ja syvennys.

Sadepilvi, suvensuppu,

suklaalevy ja siedätys,

sävytettty ja sysimusta,

sielun sininen silitys. 

Syksy tuo tilaa kaikelle kivalle kotoisalle tekemiselle,

sohvan nurkalle, kynttilöille ja kauniille musiikille 

sekä käsitöille. 

Niinpä olen saanut ommeltua nuo viimeisimmät, "rästissä olleet" lahjat. 

Pieni ei ollut ristiäislahjansa antopäivästä moksiskaan. 

Pyörähteli vaan jokellellen selältään mahalleen  

ja makusteli pientä ikiomaa pyyhettään. 

Isoveli sai myös eilen oman pyyhkeensä.

Hän halusi, että se laitetaan lannevaatteeksi

 "niin kuin miehet laittavat pyyheen saunan jälkeen"

Mallioppiminen on vahvaa! 

Näissä pyyhkeissä ei ole siis mitään erityisen hienoja käsityön saloja,

mutta sitäkin enemmän mummun lämpimiä ajatuksia lapsen ja nimen äärellä. 

Ja sitä omaa aikaa mieluisalle tekemisille. 

Olen tykästynyt noihin ketjupistoihin.

(Kiitos Pikku Akka, 

kun hoksautit pistojen oikean nimen!)

En tiedä olenko niitä oikeaoppisesti tehnyt, mutta niillä on kuviota syntynyt. 

Olen ommellut nimet aivan suorilta tuohon pyyhkeeseen 

ja lopputulema on mummun käsialaa. 

Oikeastaan tykkään siitä sopivasta rentoudesta tässä kohden! 

Näihin pyyhkeisiin ei tullut kylkiäisenä shampoopulloa,

vaan tein tällä kertaa pikkupyyhkeet samaan sarjaan. 

Olen yrittänyt päätellä langanpäät kuviolankoihin 

niin, että nurjakin puoli kestää katseet.  

 

Edelliset nimikkopyyhe -postaukset löydät

  täältä ja täältä.  

Laitan alkuvuoden pyyheistäkin kuvia tänne,

jos tällaisten käsitöiden ja lahjojen katseluun löytyy kiinnostusta ruudun toiselta puolen. 

Ja toki muistoksi itselleni siitä, mitä on tullut tehtyä matkan varrella. 

🤎

Omilla lapsillakin on ollut monenlaisia nimikkopyyhkeitä,

minun ompelemia, mutta myös mummun ja kummien kättentöitä. 

Oli hellyttävää, kun pojallani oli kesällä mukanaan 

(vielä ehjänä/tallessa/käytössä!!)

varmaan liki kolmekymmentä vuotta sitten 

saamansa pyyhe. 

Ehkäpä se on ollut välillä ns. naftaliinissa. 

Tuohon pyyhkeeseen oli aplikoitu muumin kuva 

ja kankaasta leikatut kirjamet. 

Kiva idea sekin! 

🤎

Syyskuu. Sadepäivä. 

Sohva, suloinen seura ja salmiakki. 

Siinä tämän illan puitteet

ja katse siirtyy seuraavaan käsityöhön. 

Mitä sinun syyskuu on, 

mitä siihen kuuluu? 

🤎

 

Lokakuiset kolme kuvaa

Lokakuun loppu häämöttää.

On "kolme kuvaa" -haasteen sanojen ja kuvien aika. 

Monenmoista "ällää" olisi ollut tarjolla, 

mutta valitsin tähän haasteeseen nämä kolme.  

Lastenlasten lahjapyyhkeet

Viimeisimmät synttärilahjat on annettu 

ja voin vilauttaa lahjoja täälläkin. 

Tällä kertaa hyödynsin avaimenperistä jääneitä suikaleita. 

Tuo ’siirtolapuutarhan’ kaistale sointui minusta erityisen kauniisti tuohon pyyhkeeseen 

ja kangassomistus näytti muuten ensimmäisen pesun jälkeenkin oikein hyvältä siinä. 

Kivat viestit tuli lahjojen saajilta.

Mieluisia tuntuvat olevan nämä pehmoiset lahjatkin.

Lomapäivän leppoisuutta 

Kun meillä ei ole enää koululaisia, 

 päätin pitää tällä kertaa syyslomaviikon sijaan pidennetyt viikonloput. 

Yhtenä päivänä kävimme pojan perheen kanssa luontoretkellä. 

Siinä pitkospuilla ja poluilla käyskennellessä 

ihmettelin  jälleen kerran tätä syksynkin rytmiä ja Luojan töitä.  

Sitä, että kaikki puut eivät ole yhtä aikaa ruskaisia 

ja  että ne ei varista lehtiään samaan aikaan. 

Kauneutta on piisannut taas pitkälle aikaa 

ja vieläkin on syksyn keltakultaa koivuissa. 

Lihapullakiusaus

Syyskesästä kerran oli tuttu

 "mitähän sitä tänään syötäisiin" -kysymys mielessä. 

Pakastekaapista löytyi perunasipuliseos -pussi

ja Kivikylän gluteenittomat lihapullat -rasia.

 Se oli sitten siinä, meidän sen kertaisen iltaruoan värkit.

Lihapullakiusaus.

Tykästyivät siihen,

joten on tullut tehtyä sitä uudelleenkin. 

Elikä laitan vuoan pohjalle puoli kiloa perunasipulisuikaleita,

niiden päälle tasaisesti lihapullat 

ja rouhittavaa Chicken & Steak -maustetta, 

joka on muuten hyvä mauste moneen! 

Päälle loput puoli kiloa perunaseosta 

sekä pari purkkia kermaa.

Paisto 200 ja varaan siihen 1,5-2 tuntia, 

jotta perunat ovat varmasti kypsyneet. 

Onko tämä tuttu kiusausversio sinulle?

Lähdetkö kokeilemaan? 

~~~~~~

Siinä oli minun lokakuiset  l-kuvani, 

ole hyvä!

Ja kiitos Krisiinalle tästä haasteesta, 

joka kääntyy auttamattomasti loppusuoralle! 

Pyyhkeitä lastenlapsille

Perjantaista on näköjään tullut minun postauspäivä. 

Ja mikä ettei!

Tämähän onkin hyvä pysähtämisen paikka työviikon jälkeen  

ja niitä on muuten hurahtanut jo neljä viikkoa kesäloman jälkeen. 

Lastenlasten synttäreiden myötä aktivoitui aavistuksen käsityövire. 

Synttärilahjan ostaminen eri-ikäisille lapsille on yhdenlainen haaste, 

jos yrittää pysyä myös tasapuolisessa euromäärässä. 

Pyyhe saattaa kuulostaa aika tylsältä lahjalta, 

mutta sille ainakin on käyttöä. 

Olen laittanut pyyhkeen sisään oman shampoon ja pikkuisen karkkipussin,

 että sankari saa suun makiaksi. 

Olen hyödyntänyt pyyhkeisiin ompelujemmoista löytyviä nauhoja ja koristeita.

Tuo meriaiheinen nauha on varmaan parikymmentä vuotta vanha, 

samoin kuin nuo ihanat silitettävät kukat.

Pitsi on kerrallinen kierrätyskeskuslöytö hintaan 3m/ 1 e. 

Pyyhkeisiin sain ja tulen saamaan #jämätjajemmatkäyttöön. 

Pyyhettä tuunatessa tulee oltua ajatuksissa lahjan saajan luona

ja saa tehtyä jotain näkyvää, josta tulee itsellenikin hyvä mieli.  

Nämä olivat elokuisten juhlijoiden ikiomat pyyheliinat.

Syksyn sankareiden pyyheliinat odottavat jo kaapissa nimikointia 

ja tällä lahjaidealla tämä mummu menee seuraavan vuoden kierron.  

Pyyheliinalahja on ollut myös äitini tapa muistaa erilaisina juhlapäivinä. 

Hän on virkannut pitsit kymmeniin ja kymmeniin pyyhkeisiin. 

Vieläkin äiti ahertaa pyyhelahjojen parissa. 

Hän somistaa pyyhkeet erityisellä huolella sekä rakkaudella 

niin vauvoille kuin kihla-ja hääpareillekin.

Lahjassa ja sen antamisessa on aina tärkeintä lämmin ajatus ja antamisen ilo. 

Se aikakin, jonka lahjan valmistamiseen käyttää, on lopulta lahjaa. 

~~~~~~

Mp (=mielipide nuorten tyyliin) tällaisesta pyyhelahjasta?

Haluatko, että postaan niistä seuraavista pyyheliinoista, -lahjoista?

Onko sinulla joku kiva idea pyyhkeen tuunaamiseen?

~~~~~~

Leppoisaa viikonloppua Sinulle!

Ajankohtaan nähden ilmassa on yllättävää lämpöä ja kesätunnelmaa!