Eilen oli toukokuisen lapsenlapsemme juhlapäivä.
Kesän kauneus ja vihdoinkin saapunut lämpö,
suoranainen heinäkuun helle siivittivät päivää.
Vanhemmat olivat laittaneet rakkaalle pienokaiselleen ihanan juhlan.
Kaikki oli kaunista;
koti, kattaukset ja kukat
sekä juhlapukuihin sonnustautunut pikkuperhe.
Kukkakimppujen runsaus ja
kukkien moninaisuus sopi niin mukavasti kesäiseen päivään,
kun kaikkialla luonnossakin näkyy kukkien loisto.
Erityisen ihastunut olin tuohon kimpun siniseen, kellomaiseen kukkaan.
Pienokainen oli puhettu isän isomummun ompelemaan,
suvun kerrokselliseen ristiäispukuun,
joka oli äidin puvun tavoin ihanan pitsinen.
Kattauksessa oli tarjolla sekä silmien ruokaa että suunmyötäistä tarjottavaa.
Suolaista ja makeaa.
Monenlaista maistuvaista,
suussa sulavaista,
kesäistä ja kaunista.
Pieni hetki yhdessä
-onnen hetki.
Juhla katkaisi hetkeksi kesäisen menemisen ja tulemisen.
Saimme pysähtyä hetkeksi nuoren perheen kotoiseen juhlaan,
joka oli samalla vauvan kastejuhla ja kodin siunaus.
Kastepappi puhui kauniisti ja lämpimästi vauvasta,
joka tuo iloa perheeseen
ja uuteen kotiin, johon perhe oli juuri ennen vauvan syntymää muuttanut.
Vauva sai nimekseen
Ingrid Isa Alessia.
Ystävä sä lapsien,
katso, miten ihana hän on.
Posket pehmet kuin ensimmäiset päivät,
huulen kaaressa
enkelin sormenjälki.
-H.Kivisalo-
Toivottelemme papan kanssa Halipupun myötä
Onnea ja enkeleitä pienen Ingridin elämään
sekä paljon haleja ja syliä.
❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti