Nimikkopyyhkeet osa 3

Viime elokuussa aloitin tekemään lastenlapsilleni 

nimikkopyyhkeitä synttärilahjaksi. 

Lupasin vilauttaa niitä täällä sitä mukaan kuin niitä valmistuu. 

Vuosi on mennyt ja muutama pyyhe on ehtinyt valmistunut sen aikana. 

Pikku Akka kysäisi Toukokuisen juhlat postauksen kommenteissa, 

oliko mummulla jotain omatekoista lahjassa mukana. 

Eihän minulla ollut silloin! 

Pyyheliina oli kyllä ostettuna, 

mutta en ollut saanut vinkkiä nimestä. 

Lopulta heinäkuun helteet, kesälomat ja marjat 

ynnä muut syyt ovat viivästyttäneet käsitöihin tarttumista. 

🤎

Mutta nyt tuli ihana syksy ja syksyn seesteisyys.

Minna Rissasen sanoja lainaten:

Syyskuu on sylintäysi, 

saappaan varsi ja sienestys. 

Siivensiirto, sivunkääntö,

siirtymävaihe ja syvennys.

Sadepilvi, suvensuppu,

suklaalevy ja siedätys,

sävytettty ja sysimusta,

sielun sininen silitys. 

Syksy tuo tilaa kaikelle kivalle kotoisalle tekemiselle,

sohvan nurkalle, kynttilöille ja kauniille musiikille 

sekä käsitöille. 

Niinpä olen saanut ommeltua nuo viimeisimmät, "rästissä olleet" lahjat. 

Pieni ei ollut ristiäislahjansa antopäivästä moksiskaan. 

Pyörähteli vaan jokellellen selältään mahalleen  

ja makusteli pientä ikiomaa pyyhettään. 

Isoveli sai myös eilen oman pyyhkeensä.

Hän halusi, että se laitetaan lannevaatteeksi

 "niin kuin miehet laittavat pyyheen saunan jälkeen"

Mallioppiminen on vahvaa! 

Näissä pyyhkeissä ei ole siis mitään erityisen hienoja käsityön saloja,

mutta sitäkin enemmän mummun lämpimiä ajatuksia lapsen ja nimen äärellä. 

Ja sitä omaa aikaa mieluisalle tekemisille. 

Olen tykästynyt noihin linnunsilmäpistoihin.

En tiedä olenko niitä oikeaoppisesti tehnyt, mutta niillä on kuviota syntynyt. 

Olen ommellut nimet aivan suorilta tuohon pyyhkeeseen 

ja lopputulema on mummun käsialaa. 

Oikeastaan tykkään siitä sopivasta rentoudesta tässä kohden! 

Näihin pyyhkeisiin ei tullut kylkiäisenä shampoopulloa,

vaan tein tällä kertaa pikkupyyhkeet samaan sarjaan. 

Olen yrittänyt päätellä langanpäät kuviolankoihin 

niin, että nurjakin puoli kestää katseet.  

 

Edelliset nimikkopyyhe -postaukset löydät

  täältä ja täältä.  

Laitan alkuvuoden pyyheistäkin kuvia tänne,

jos tällaisten käsitöiden ja lahjojen katseluun löytyy kiinnostusta ruudun toiselta puolen. 

Ja toki muistoksi itselleni siitä, mitä on tullut tehtyä matkan varrella. 

🤎

Omilla lapsillakin on ollut monenlaisia nimikkopyyhkeitä,

minun ompelemia, mutta myös mummun ja kummien kättentöitä. 

Oli hellyttävää, kun pojallani oli kesällä mukanaan 

(vielä ehjänä/tallessa/käytössä!!)

varmaan liki kolmekymmentä vuotta sitten 

saamansa pyyhe. 

Ehkäpä se on ollut välillä ns. naftaliinissa. 

Tuohon pyyhkeeseen oli aplikoitu muumin kuva 

ja kankaasta leikatut kirjamet. 

Kiva idea sekin! 

🤎

Syyskuu. Sadepäivä. 

Sohva, suloinen seura ja salmiakki. 

Siinä tämän illan puitteet

ja katse siirtyy seuraavaan käsityöhön. 

Mitä sinun syyskuu on, 

mitä siihen kuuluu? 

🤎