Diy Talvinen puu pitseistä

Lumimaisemat ja mykistävän kauniit siniset hetket ovat olleet

 viime päivien huikaisevia talvisia kokemuksia ja puhuttelevia elämyksiä.

Sitä melkein unohtaa vuoden kierrossa sen, mitä lumi meille suomalaisille merkitsee ja 

miten paljon hyvää mieltä se tuo niin aikuisille kuin lapsille.

Odottelimme tällä kertaa lumenvalkoa pitkään.

Joulua kohti mentiin "taitaa tulla musta joulu" -ajatuksella ja  luovuttajafiiliksellä.

Mikä uskomaton yllätys ja mieluinen näkymä sitten jouluaaton hämärässä meitä odottikaan!

Ikkunasta avautui valkea jouluinen maisema;

 reilu kerros lumen valoa ja iloa.

Lumipeite oli joulun ulkonaista parhautta ja

 se  taitaa säilyä ilonamme pitempääkin, sillä lähipäiviksi on luvattu pakkaspäiviä.

Meidän kotipihan omenapuukin kantaa yllään kaunista, pehmeää lumiviittaa.

Olohuoneen ikkunan edessä meillä onkin taas kaunis maisemataulu.

Ja mökkitien koivukuja oli lumipitsisten puiden muodostama kunniakuja meille

luonnon helmaan saapuville.

Olen ollut vaikuttunut noista lumisista puista.

Tuli oikein luovuuden puuska ja kauneuden kokemuksen työstämisen tarve.

Ompelin pellavakankaalle pitsinpätkiä mallaamaan lumipuuta.

Pitsien päälle laitoin kirkkaita helmiä, jotka kimmaltelevat kivasti pikkueteisen lampun valossa.
Tuohon euron kirppislöytökehykseen

 voisin tehdä muutkin vuodenajat tänä vuonna.

 Kevättähän voisi alkaa suunnittelemaan 

tai josko sittenkin  jättäisin sen työstämisen suosiolla inspiksen varaan.

Terveisiä täältä talven ihmemaasta,

sillä ihmeeltä tämä kaikki ilo on tuntunut!

Oikein ihanaa tammikuun ensimmäistä viikko Sinulle.

Syksystä talveen

Syyslomalla kävimme retkeilemässä Rokuan huljakkaissa maisemissa.

Maaston vaihtelevuus oli mieluista 

liikkumisympäristöä meille tasamaan kasvateille.

Syksyn värit ja aurinkoinen sää helli meitä.

Nautimme yhdessäolosta,

liikkumisesta ja

luonnosta sekä

ihmettelimme tämän alueen muotoutumisen historiaa, josta saimme  lukea  

Rokuan kansallispuiston reittiopasteista. 

Toisen retken teimme Kirvesjärven rannalle läpi jäkäläisen mäntymetsän.

Tämä näky ja eväshetki Kirvesjärven rannalla oli sykähdyttävä syksyn huipentuma.

Meidän iloitessa lokakuun lopun  aurinkoisesta syyspäivästä

kotoa ja muualtakin tuli viestiä ensilumesta, jota oli paikoitellen satanut toistakymmentä senttiä.

Toisaalta tuli  pikkuisen haikea olo,

sillä ensihiutaleet,

ensilumi koti-ikkunan takana on ollut minulle aina 

merkittävä, herkkä  hetki.

Siinä  kun on lapsenomaista tunnelmaa, aavistus talvesta,

jouluun laskeutumisesta.

Se on lumenvalkoa,valoa, puhtautta.

No, tällä kertaa  palailimme lumimaisemiin tänne kotia ja mökille.

Ja sitä lunta oli todellakin satanut ja pakkasen myötä se on pysynytkin.

Tosin lämpöasteita ja vesisadetta on luvassa ensi viikolle

ja siitä en kyllä tykkää yhtään.

Olin unohtanut valkeuden
katsellessani syksyn raskaita värejä
ja eräänä aamuna oli valkeus edessäni.

Seisoin hiljaisena hämmästyksestä.
Kasvoilleni hajosi lempeä hiutale
viileäksi tuoksuksi,
ja valkean maiseman rauha
solui sieluuni kuin juoma.

Ikäänkuin Jumala olisi elämänkirjastaan
kääntänyt piiloon
syksyn verellä ja kullalla kirjoitetun lehden
ja avannut suuren valkean aukean,
jolle talviauringon kalpealla säteellä
kirjoitetaan lauluja,
jotka ovat viileitä ja kauniita
ja lumitähden muotoisia.

- Katri Vala -

Ensilumet on lakaistu kodin ja mökin portailta.

~~~~~~~

Täällä kotona laitoin perjantaina lintulaudan meidän linnunlaulupuuhun

eli siihen erkkerin edessä olevaan omenapuuhun.

Iloksemme linnut löysivät ruokapaikan hetimiten

ja melkoinen vilinä ja vilske siinä käy koko ajan.

Olemme bonganneet talitinttejä, varpusia,  närhen, palokärjen

ja harakatkin ovat pyrkineet apajalle.

Mukavaa elämää ikkunan takana,

kun täällä sisällä on välillä niin hiljaista! 

~~~~~

Viime yönä siirryttiin virallisesti talviaikaan

ja tämän vuotinen syysloma siirtyy vähitellen muistojen joukkoon.

Sunnuntain suloista lepoa ja virkistystä sinulle 

ja kaikkea hyvää alkavalle lokakuun viimeiselle viikolle! <3

Joko te olette saaneet kokea ensilumen kosketuksen? 

Kaisu

Lumisen sunnuntain ajatuksia sekä arvonnan voittaja

Meillä on tällä hetkellä aivan ihanan talvista.
Eilen satoi lunta ja tänään lumipeitettä on tullut lisää.
Tienoo lepää lumisen valkean viitan alla.

Marraskuinen lumisade tuo aina tullessaan  aimo annoksen
 jouluista mieltä ja tunnelmaa.

Lumen myötä ajatus siirtyy aina saumattomasti jouluun
ja jouluvalmisteluihin.

Lumihiutaleiden leijaillessa ilmassa
välillä verkkaan, välillä kiivaasti pyryttäen
tuli aivan lapsenmielisen onnellinen olo. <3

Lumi, lumipuut, lumen valko.
Pihlajanmarjat lumikuorrutuksen alla.
Oli niin kaunista!



Kiitos kaikille jouluisista aihevinkkauksista. <3
Osoititte mahtavaa osallisuutta ja aktiivisuutta.

Joulukalenterin  valmistelu jäi tänäkin vuonna viime tinkaan.
Olen edelleen punninnut mielessäni vaihtoehtoja
joulukalenteri vai jouluiset päivitykset
ja päätynyt jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Kirjoittelen joulukuussa postauksia
silloin tällöin
toisinaan
 aika usein
ehkäpä joka toinen päivä tai...
tilanteiden ja ajan sekä tunnelmien mukaan.
Niissä päivityksissä huomioin teidän toiveita ja vinkkauksia! <3

~~~~~~~~

Oli mukava lukea, että viime vuotinen joulurunokalenteri oli  tykätty.
Jos haluat käydä lukaisemassa joulurunoja,  kalenteri löytyy täältä, klik

~~~~~~~~

Jouluisen keittiöliinan ja yllätyksen  arvonnassa voitto osui kommentille

Joulun paras leivonnainen!
Maisa

Kiitos vinkistäsi.
Onnea ja tunnelmallista joulunodotusta Sinulle!
Olen laittanut sähköpostia!

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!
Toivon, että lumihiutaleet leijailisivat teilläkin päin
ja toisivat  jouluista tunnelmaa ja lumen valoa.

-Kaiau-

Hankien aikaan

Tänä aamuna Positiivareiden päivän ajatuksena oli
Aaro Hellaakosken runon säe

"Tietä käyden tien on vanki,
vapaa on vain umpihanki."

Sanat  sopivat hyvin tähän vuodenaikaan,
niin  luonnossa samoamiseen kuin aivan arkiseen ahertamiseen.

Monta kertaa hiihdämme tuttuja latuja
ja talsimme urautuneita polkuja,
olemme tapojemme orjia.
Enemmän pitäisi rohkaistua kokeilemaan uutta,
kuunnella sydämen ääntä,
tehdä jotain sellaista,
missä voisi kokea oman käden jälkeä ja omien ajatusten ääntä.


~~~~~~~~~~~~~~~

Olen mukana Pikku Lintu -blogin Makro Tex -haasteessa
teemalla "Maaliskuu"


Mökillä ei ollut paljon lunta peltoaukeilla, 

mutta sitä oli kasautunut menneitten talvien tapaan suojaiseen pihapiiriin;

ovea kohti piti edetä lumikolan kanssa.

Pihapiiri oli hiljainen, puhtaan valkoinen, koskematon.
Lumikiteet  kimmelsivät,
hanget kertasivat auringon valoa.

Umpihangessa näkyi eläimen kulkureitti; 

liekö valkohäntäpeura siitä kipittänyt.
Kokenut siinä vapautta ja elämisen iloa talvisessa luonnossa.

Istutuspöytäkin odottelee kesää lumisen liinan alla.
Ajatukset kulkevat lumen alle,
kevääseen, kesään.

Mieli on malttamaton,
kun talitintit jo virittelevät maaliskuisia laulujaan
ja aurinko hellii säteillään.

Nyt pitäisi yrittää tarttua tähän hetkeen
 ja ´nähdä maaliskuiset ilot.

Toivottavasti viikonloppunakin saamme nauttia
kevättalven kirkkaasta säästä ja ulkoilun riemusta.

Virkistävää viikonloppua Sinulle!

-Kaisu-

Lisää maaliskuisia kuvia löydät täältä, klik

Ensilumen valoa ja isänpäivän iloa

Olin unohtanut valkeuden

katsellessani syksyn raskaita värejä

ja eräänä aamuna oli valkeus edessäni

Seisoin hiljaisena hämmästyksestä.

Kasvoilleni hajosi lempeä hiutale

viileäksi tuoksuksi,

ja valkean maiseman rauha

solui sieluuni kuin juoma.

Ikään kuin Jumala olisi elämänkirjastaan

kääntänyt piiloon

syksyn verellä ja kullalla kirjoitetun lehden

ja avannut suuren valkean aukean,

jolle talviauringon kapealla säteellä

kirjoitetaan lauluja,

jotka ovat viileitä ja kauniita

ja lumitähden muotoisia.

Katri Valan kaunis runo Ensi lumi.

Ihania sanoja siitä,

miten ihminen voi unohtaa vuoden kierron aikanan ensilumen ihanuuden. <3

Ulkona on ollut aivan ihmeellisen ihanaa ja kaunista viime päivinä.

Ensilumi isänpäivän aikaan on harvinaista täällä rannikolla.

Mieli on valaistunut ja "joulustunut" aivan vaivihkaa ja varkain lumen valon myötä.

Minulla on ollut vahva joulunalusperinne laittaa talvinen kappa keittiöön

 kuun loppupuolella, Kaisun -päivänä,

mutta niin vain tuli pyörrettyä sekin perinne ja laitoin jo valkean, satiinisen Lumimarjan ikkunaan!

Eilen oli isienpäivä.

Isänpäivä muistoissa ja 

lasteni isän ikioma päivä tässä kotosalla. 

Osa perheellisistä kävi tervehtimässä isäänsä

ja kodin kurkihirren alla kävi iloinen puheensorina ja pikkuvieraiden leikki.

Se on hieno tunne, kun lapset tulevat yhdelle koolle

 ja muistelevat menneitä sekä elävät tätä hetkeä yhdessä.

Näissä hetkissä vanhemmuus vahvistuu ja sydän on pakahtua onnesta. <3

Ja nuo omat pojat, pienten lasten isät,

Siinä he varttuvat ja kasvavat luontojaan omaan rooliinsa.

Asettelin kerralliseen kirppislöytölaatikkoon pitsejä, nauhoja ja naruja.

Ihania käsintehtyjä, virkattuja pitsejä, 

 joista monet kirppislöytöjä.

Ja noita kivoja naruja, joilla kohta suljetaan monta salaisuutta.

Tuli mieleen, että elämäkin on ollut kuin pitsi tai nauha;

välillä kauniisti virkattu, välillä kuvio aivan vääristynyt, 

Toisena päivänä elo ollut rouheaa ja pöyheää kuin tuo ruskea naru

tai sitten valoista,kaunista kuin lumen valko.

Joskus asiat kiertyvät toistensa lomiin, niin että niitä ei saa oikein selvitettyä ja 

toisaalta kiertyvät niin sulavasti, että kaikki menee hienosti eteenpäin.

On ollut  iloisia elämän pirtoja ja nauhoja ja vastapainoksi vähän harmaampia.

Niitä ne nauhat siinä juttelivat,

juttelevat.

Kauniiden asioiden laatikko, 

joiden aika on olla tuossa keittiön nurkassa ilahduttamassa minua,

odottamassa pakettien käärimistä.

Painan tämän päivän valkeaan huuruun peittyneet lumipuut, sinisen taivaan 

 ja keskipäivän auringonpaisteen sydämeni sykkyrään,

sillä ilmatieteen laitos on ennakoinut lauhempaa, leudompaa, jopa vettäkin...

Mukavaa viikon jatkoa!

-Kaisu-

Hienot, kauniit hiutaleet

"Hienot kauniit hiutaleet

tulkaa, tulkaa tänne,

lentäkää mun luokseni 

lumisiivillänne.

Lupaan etten tärvele 

harsopitsejänne,

hienot, kauniit hiutaleet 

tulkaa, tulkaa tänne."

# # # # # #

Tämä talvinen laulu tuli mieleeni eilen,
kun posti toi siskoni virkkaamia pitsihiutaleita.



Tämän kauniin mallin nähtyäni tilasin hetimiten kymmenen hiutaletta
ja nyt hän olikin jo "tekaissut" ne välityönään. <3
Onpahan nyt seuraavaksi jouluksi kuusenkoristeet valmiina! :)

Laitoin nämä uudet hiutaleet nyt tuohon verhon reunaan liitelemään ja leijumaan.
Päivällä ja illalla tausta on erilainen.

 "Hei leijailkaa, hei leijailkaa
te lumihiutaleet!"

Lumihiutalesisustusta tuli lisää talvisesta lahjakassista,
joka sai uuden tehtävänsä meidän kodin  talvitauluna.
Siinä se takan reunalla  tuo talvisia, lumisia ajatuksia.

Nyt on hiutaleita kerrakseen täällä sisälläkin! :)

Hyvää loppuviikkoa,

minä alan siivoamaan kaappeja!

-Kaisu-

Maaliskuun tunnelmia mökillä

Leppoisaa sunnuntaita Tau(v)onpaikka -blogin lukijoille!

Pistäydyimme pikaseltaan Tauvonpaikassa 

eli siellä alkuperäisessä huokaisun paikassa, mökillä.

Harjoittelin taas kerran yhteistyötä kamerani kanssa 

ja sain aikaiseksi tällaiset kuvaterveiset. :)

Lunta oli täällä yllättävän vähän, joka tietenkin tuntuu ihanalta tulevaa kevättä ajatellen.
Ajatukset kulkivat lumen alle niityleinikin, mesimarjan ja mustikanvarpujen luo.
Niin lyhyeltä tuntuva matka tapaamiseen, kesän kynnykselle,
 mutta kuitenkin niin pitkä,
niin kuin odottamisen aika aina on.

Rakennusten väliin toki kertyy aina lunta ja tietenkin katolta tippuvaa lunta kinoksittain. 

On siinä kevätauringolle vielä työtä!
Ja lapiolle, jotta saadaan nuo kasat varjopaikasta pois.

Nämä ovat meidän uudet tulokkaat ja mietimme niille jotain kivaa käyttöä. 

Muutama ajatuksen poikanen on jo virinnyt. Saapa nähdä mikä toteutunee kesän päälle.,.

Tupaan päästyäni minua odotti ihanan terhakat, talvehtineet pelakuut. 

Voimakas kasvu ja elämän voima näyttää säilyneen näissä
viime kesäisissä ikkunalautojen kaunottarissa, valkoisissa pelargonioissa.

 Ja se ihana tuoksu, kun lehtiin vähän koski. <3

Muutamassa blogissa on ollut kuvia vanhoista pulloista. 

Meilläkin on niitä muutamia tässä kuistin ikkunalla. :)
Minua on puhutellut tämä pullojen erilaisuus.
Erilaisuuden rikkaus.
Miten tylsää olisi, jos kaikki pullot olivat toistensa kopioita.
Miten tylsää, jos me kaikki olisimme toistemme kaltaisia.
Elämän rikkaus on ihmisten ainutlaatuisuudessa,
luonteenpiirteiden ja taitojen moninaisuudessa...

Joskus joku asia puhuttelee syvästi.
Se voi olla vaikka vanhojen pullojen rivistö. <3 

 Pitää ensi kerralla liimata tuo etiketti kiinni pulloon. 

Se on niin kivan näköinen ja kuuloinen sanoiltaan!
Nautitaan kuuman sokeriveden seassa syötyä! :)

Näissä kauniin sinivihreän sävyisissä pulloissa on mahtavan monimuotoinen lasi;
kuplia, kirjoituksia, tasaista pintaa ja pyöreyttä.

Makuuhuoneen ikkunapokien välissä on mm. vanha limsapullo ja kamferttitippapulloja. 

Ihanaa vedenvihreää lasia!

Tuvan pöydälle keräsin tosi siron, matalan pajun oksia.
Laitoin ne viime viikkoiseen handmade -kirppislöytökannuun ja toivon 

niistä avautuvan aivan ihania "minipajunkissoja" siihen mennessä, 

kun seuraavan kerran menemme mökille.

Tämmöisissä tunnelmissa tänään

maaliskuun ensimmäisenä päivänä.

Ensi kuun jälkeen onkin sitten toukokuu! :)

~~Kaisu~~

Mökillä joulusaunassa ja puuron keitossa (22.12.)

Eilisen vietimme mökin joulutunnelmassa ja siitä teillekin muutama ajatuksen lento ja tuokiokuva. :)

Oli aivan huikaisevaa ajella sinne luonnonrauhaan lumimaisemien halki.
"Taas valkeata joulua" -soi mielessäni.

Rauha toteutui mökillä sanan täydessä merkityksessä,

sillä saimme mukaamme vain perheemme pienimmäiset pojat. 

Kuvaaminen oli haastavaa hämärässä ja lopulta pimeässä,
sillä minähän vasta harjoittelen tätä kuvien ottoa. ;)

Isä lämmitteli savusaunaa ja 

tuvan lämmössä kuuntelimme putkiradiosta joululauluja.

Minä keitin kattilallisen riisipuuroa 

ja sitä kun on isolle sakille tottunut keittämään,

niin tuli tehtyä huomisen varallekin! :)

Pöytään katoin vanhat Uhtua -sarjan lautaset ja jäämistöstä löytyneitä astioita.
Niistä syntyi kiva mökin puurojuhlahetken tunnelma!

Ulkona pimeys on sataprosenttinen!

Ei näy lyhtypylväitä.

Eikä tänään ollut kuuta, ei tähtiäkään.

Se on jotenkin puhuttelevaa, pysäyttävää!

Tänään oli sitten elokuussa valmistuneen savusaunan 

ensimmäinen perinteinen joulusaunominen.. :)

Savusaunan eteisessä saunatonttu odotteli ja tarkkaili joulusaunojia.

Lumen kylmyyden  ja saunan lämmön kontrasti hiveli ihoa.

Saunan löylyissä toteutui jälleen sanat

"kun soivat kiukaan urut,

unohtuvi huolet, surut".

Oli kiireetön hetki

ja me neljä. <3

Varpaissa kipristeli ihanasti, kun  kävimme välillä jäähyllä lumisella kuistilla.

Mietin entisaikojen äitejä ja isiä saunottamassa katraitaan

ja sitä tunnelmaa mikä heillä on ollut. <3

Pojat ottivat ilon irti ja kävivät useamman kerran lumihangessa pyörimässä.

Ja tekaisivat ihanat joulun lumienkelit

ja löytyi hangelta ihana sydänkin. <3

Saunan jälkeen uppouduin vanhoihin kolme- neljäkymmentä luvun Kotiliesi -lehtiin. 

Niissä oli niin liikuttavia juttuja

ja pysäyttäviäkin tarinoita.
Sellaista peilauspintaa tähän jouluun...

Perheen pienimmäinen kirjoitti mökkikirjaan tämän päivän muistelot.

Erilainen joulunodotuksen päivä.

Vanhan joulun tunnelmassa.

Mikä on tämä ihana aika?

Talven kylmyys on huurtanut puut.

On ilmassa joulun taika

ja hymyyn jo kääntyvät suut.

~~~~~Kaisu~~~~