Joulunodotuksen ensimmäinen kynttilä

Marraskuun lopussa ajanlasku muuttuu joulukuisten aamujen 

mitä erilaisempien kalentereiden avaamiseen

ja "montako yötä on jouluun" laskentaan,

joulun odotukseen ja  juhlaan valmistautumiseen.

Pitkä, pimeä syksy on odotettu tätä hetkeä,

lumen ja joulun valoa sekä iloa.

Pikkuhiljaa joulu on hivuttautunut jo kotiin ja sisustukseen,

mutta nyt ovet ovat auki joulutunnelman ja -mielen tulla. 

Joulun odotus tuli mieleeni jo lokakuun alussa, 

kun olin laittamaisillani tämän Iblaursenin kynttiläpurkin kirppikselle.

Muistin vanhan joulukirjan, Mintun joulu, 

jossa mummu oli laittanut lapsenlapsille laatikollisen omenia

ja saatekirjeen: 

Omenia on yhtä monta kuin päiviä jouluun. 

Kun syöt viimeisen omenan, on jouluaatto.

Minun purkissani ei ole syötävää,

vaan pieniä enkelikellon kynttilöitä.

Sieltä sytytän aamun hämärään kynttilän

ja nautin pienen hetken kynttilän valosta ennen päivän askareisiin lähtöä.

Kun kynttiläpurkki on tyhjä, 

onkin sitten jo jouluaatto.

🧡

Lapsuuden kuvakalenterista löytyneet jouluiset kuvat tulevat väistämättä mieleen

 Jukka Itkosen runon myötä:

Kynttilä ja joululiina,

kuusi, joulutonttu,

ylämäki, alamäki,

tunturi ja monttu.

Pukin poro, pipareita,

unelias kissa,

kaulaliina, karvahattu,

lahja paketissa.

Joulutähti, paimenia,

nuori mies ja nainen,

härkä, aasi, olkivuode,

pyhä pienokainen.

🧡

Nuo jouluiset sanat,

jouluiset mielikuvat.

Vanhoja tuttuja 

ja joka joulu niin tervetulleita joulutunnelman virittäjiä.

Onnellista joulunalusaikaa sinulle.

Ihania kalenteriaamuja ja hyviä joulunodotuksen öitä! 

Minkälaisen kalenterin myötä sinä kuljet joulua kohti?

🧡