Missä on tiskirätin paikka?

Paluu joulun jälkeiseen arkeen

ja aika arkiseen aiheeseenkin!

Päättelin äsken langantähteistä virkkaamani tiskirätit, 

pöytäluutut tai keittöliinat.

Ihan millä nimellä sitä itsekukin kutsuneekaan,  

sillä tällä tärkeällä liinasella on niin monenmoisia kutsumanimiä.

Naurahdin tyttärelleni,

että mikään ei ole varmaan niin tärkeää kuin virkata rättejä joulun alla. 

Säästöä, kierrätystä, egoloogisuutta.

Mielenrauhaa, omaa aikaa, 

kauneutta, käytännöllisyyttä.

Lankakorin siivousta.

Noita ainakin se joulunalusajan virkkaus oli! 

Tähän pellavan sävyiseen liinaan tuli 

pylväitä ja kiinteitä silmukoita niin pitkään kuin lankaa riitti.

Mustalla langalla lähdin hakemaan rättiin ilmavuutta ja keveyttä 

kutosen pyöröpuikoilla, 

sillä joskus liinaset ovat liian tiiviitä.

Tämän toimivuutta mielenkiinnolla jään seuraamaan!

Oletko sinä virkannut näitä rättejä eli liinoja? 

Tai saanut ehkä lahjaksi sellaisen? 

 Tykkäätkö käyttää niitä?

Ruskean luutun virkkasin netin ohjeella, 

jota en nyt enää löytänyt.

Tämä aloitettiin kulmasta 

ja sitä myöten tuli tuo kiva kuvio

ja noita "ilma-aukkoja".

~~~~~~

Sitten tuo otsakkeen kysymys;

missä on tiskirätin paikka?

Missä se on sinun keittiössäsi?

Meillä sen paikka on edelleen alati vaihtuva 

ja minun mielestä se on vielä hukassa 

tai sitten  ihan väärä.

Tiskipöydällä, altaan reunalla ja pohjalla, 

hanan päällä.

Ajattelin ostaa tiskipöydän alla olevan kaapin  oveen, sisäpinnalle rivan, 

johon rätin voi ripustaa ilmavasti piiloon.

Käyn katselmassa tarjontaa

kunhan tokenen tästä.

Meillä nimittäin joulupäivien ilo ja riemu  

on vaihtunut sairastuvan hiljaisuudeksi.

Puut ja pensaat ovat peittyneet lumihunnun alle

ja pakkaspäivän kirpakkuus puraisee mukavasti.

Tänään oli vain kuvaushetken verran happihyppelyä.

Katselen talvista kauneutta ikkunasta ja neulon sukkaa.

Tämä on nyt meidän joulurauha ja -lepo.

❤