Kuusikossa

Kuusikossa on minusta kaunis sana.

Se tuo mieleeni näin joulun alla talvisen kuusimetsän,

 pieniä kuusen taimia isojen kuusien katveessa,

kevyttä lunta vihreillä oksilla ja 

eläinten jälkiä hangella.

Talvinen metsä ja metsän joulu ovat perinteinen suomalainen 

mielenmaisema joulusta.

Siellä kuusikossa hiippailee satujen joulutontut 

ja  jouluenkeli, joka laulun sanojen mukaan "hiihtää hiljaa kuutamolla". 

Sinne metsän siimekseen metsän väki kokoontuu viettämään joulua.

Ostin viikolla elämäni ensimmäisen jouluisen/talvisen 

tuplapussilakanan Tokmannilta.

En halunnut tonttuja enkä sydämiä enkä punaista.

Tykästyin tuohon kuusikuviointiin.

Nyt nukumme sitten kuusikossa ja uni on kyllä maittanut.

 

Lakanasetin myötä innostuin ompelemaan kuusia

 makkarin seinällä olevaan ikkunanpokaan.

Päivitin saman tien vuosien takaisen käpykranssin pienellä kuusella.

Ehkäpä menemmekin tällä ovikoristeella jouluun ja talveen.

Kuusia siellä,

kuusia täällä.

Kuusikko -verhokappa keittiössä,

 pieniä kuusentaimia maljakoissa ja 

kuusikynttilöitä hyllyllä.

Porraspielen pieni kuusi on saanut lumihunnun harteilleen ja 

jouluiset valot tuikkivat pehmeästi lumen alta.

Kuuset saattelevat minua jouluiseen tunnelmaan.

Joulukuusikin tavallinen puu

huomaamaton kaltaistensa joukossa

vain osa arkista metsää

ja sitten yhtäkkiä

ihan erilainen

tärkeä

joulupuu 

tähdin 

kynttilöin.

-Maaria Leinonen-