Tuntuu hurjalle miten syksy on edennyt
ja olemme jo kaupallisen joulun avajaistunnelmissa.
Tänään ja huomenna on useassa paikassa
jouluisia tapahtumia.
Odotuksen mieli tarttuu
ja toki loputtomalta tuntuva pimeys sai minutkin ottamaan varaslähdön
jouluisiin tunnelmiin.
Laitoin jo isänpäiväksi valokranssit ikkunoihin ja Kuusikko-kapan keittiön ikkunaan.
Kaisun-päivään liittyvä perinne on nyt siltä osin rikottu.
Mutta hyvähän se on elää hetkessä ja fiiliksien mukaan.
Joulun odotus alkaa minusta luontevasti ulkoa ja kuistilta.
Tervetuloa kotiin, meille, meidän jouluun.
Nuo metalliset mökkilyhdyt, joita aikani keräilin,
ovat olleet tähän asti sisäkäytössä.
Nyt tuumasin, että aikansa kutakin
ja annoin niille tilan tuohon kuistin kaiteelle.
Ripustin äsken mökkien päälle tähtitaivaan
rikkoutuneesta valonauhasta jemmaamistani tähdistä.
Ilmavirrassa liikkuvat tähdet antavat valokylään oman ulottuvuuden.
Joku päivä talojen seinustoille saattaa ilmaantua pieniä punanuttuisia tonttuja.
Joulu on niin salaperäistä aikaa.
Kransseja kertyy ja kertyy, kun en raski nakata niitä poiskaan.
Kohta olisi taas joulukranssin askartelun aika.
Jää nähtäväksi,
onko se tänä vuonna perinteinen vihreistä koottu kranssi
vaiko ihan joku muu malli!
Täällä muutama menneiden joulunalusaikojen kranssimuisto;
Tuolta vanhasta päivityksestä luin sanat,
että ne , jotka ripustavat joulukoristeet aikaisin, ovat onnellisempia.
Ehkä se onnellisuus on sitä,
että saa nauttia odottamisen ilosta,
valosta ja kynttilöiden tuoksusta,
valmisteluista,
kiireettömyydestä ja laskeutua hiljalleen nautiskellen
kohti joulun odotettua juhlaa.
Joko sinä olet kääntänyt katseesi joulua kohden?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti