Pyhäinpäivänä

Tänään on taas sytytetty tuhansia kynttilöitä 

sekä rakkaudesta, kaipuusta että kiitollisuudesta

 edesmenneiden ihmisten ja yhteisten päivien muistolle.  

 

Kirkkomaan tuhannet kynttilät,

kertovat tarinoita rakkaudesta.

Ikuisesta kaipauksesta.

Pienen hetken ajan marraskuun musta harso,

väistyy valon tieltä.

Silloin enkelit 

seisovat vierellämme.

-Maria Vakkuri-

♥♥♥♥

Meidänkin ajatukset ovat kulkeutuneet taas menneisiin vuosiin ja päiviin .

Siihen menetykseen, mitä silloin koimme 

ja joka on muovannut meidän elämäämme 

omalla pysyvällä tavallaan. 

On olemassa aika ennen sitä elokuista päivää 1987 ja sen jälkeen.

Ja se ajanlasku pysyy meidän vanhempien mielessä. 

Tänään seisoimme pienen poikamme haudalla ja 

sytytimme kynttilän lapsemme sekä isäni ja appivanhempieni muistolle.

Upotimme lyhdyn syvälle hankeen, 

ettei tuuli sammuttaisi kynttilän pientä vapisevaa liekkiä.

Olimme siinä hetken vaiti

ja sitten Hän sanoi ääneen sen mitä molemmat ajattelimme; 

"se oli suuri menetys".

Illalla katselemme taivaalle 

ja etsimme silmiimme kirkkainta tähteä. 

Sanomme sitä johtotähdeksi.

♥