Olemme saaneet nauttia viime viikkoina talvesta täällä Perämeren pohjukassakin.
Päivien yhdet eniten lausutut sanat lienevät,
että kylläpä onkin talvista ja kaunista!
että kylläpä onkin talvista ja kaunista!
Eilen aamulla kymmenen maissa tein pienen kävelylenkin merenrantaan.
Pakkanen kipristeli poskia ja kuvien ottaminen avokäsin tuntui melkein mahdottomalle.
Aurinko oli heräämäisillään matalalla metsän rajassa.
Sieltä se kiipesi hitaasti, mutta varmasti.
Se herätti edessä olevat isot kuuset
ja ne heittivät pian pitkiä, venytteleviä varjojaan jään pinnalle.
Auringon kirkkaus ja valon voima oli
sokaiseva ja tenhoava,
hämmentävä ja hetkeen pysäyttävä.
Kiirehtimättä, ajallaan se sieltä kapusi taivaan laelle
puhuttellaakseen ja ilahduttaakseen meitä valollaan muutaman tunnin ajan.
Maadoittaakseen tähän maisemaan ja luonnon kauneuteen,
tähän kiireettömään tunnelmaan,
jossa mieli ja aistit lepäsivät hiljaisuudessa sekä valon ja varjon leikissä.
Hoitaakseen meitä ajatuksella, että näitä hetkiä tulee joka päivä lisää;
Että lopulta valo taas voittaa pimeyden
ja lämpö kylmyyden.
Tuo ihmeinen pallero valaisi tienoon,
sytytteli lukemattomiin lumitimantteihin kimalluksen
ja silitteli säteillään lumen sekä jään vaientamaa maisemaa,
joka on kuin välitilassa, levossa
ja pitää vielä hetken piilossa kaiken kauniin ja värikkään,
meren aallonkin.
Ja sitten nuo talventörröttäjät,
menneen kesän kaunistukset.
mun lempitalvikukkaset.
Ne töröttävät lumihangessa muistoina menneestä,
mutta muistutuksena, että kaikki kaunis on edessäpäin.
Hohtava lumi
verhoaa alleen
mennyttä elämää.
Jossakin kylmän maan
kätköissä,
roudan raossa,
odottaa jo lupaus
uudesta alusta.
Lumen hohdossa
välkkyy myös lupaus,
jossa kaikki
entinen
on jäänyt taakse.
-Hanna Ekola-
Lumi on tarttunut puihin ja pensaisiin kuin liimattuna.
Pienet männyn taimetkin olivat kauniisti lumella kuorrutettuja havupalleroita.
❄️❄️❄️
Luonto hengittää syvään,
kun elämän kirjavat värit
lepäävät valkoisen viltin alla.
Kevään ensimmäisen linnun laulu
on vielä hetken aikaa
vain kivien unta.
-Tomi Parkkinen-
Taivaanrannan maalarin laveeraus oli kaunis
ja kauniimpi arvatenkin siellä meren selkosella.
Paletista oli eilen käytössä ja silmin nähtävinä pastellinsävyt
sekä sininen ja valkoinen,
nuo meille niin tutut värit vapauden.
Ja toki sitten pakkanen ja pieni viima toivat luonnon maisematauluun
ne muut aistimukset, tuntemukset ja elämykset,
joita en edes osaa sanoiksi pukea.
Pihassa vielä kurkkaus kotikadun päähän
ja talvisiin puihin.
Ja mielessä kaikui nuo näinä päivinä usein lausutut:
kylläpä onkin talvista ja kaunista!
❄️❄️❄️
