Oksia ja varpuja vihreän kaipuuseen

Aurinkopäivien myötä tulee 

keväisen hennon vihreän kaipuu,

johon vuosi vuoden jälkeen on yksi apu;

oksien ja varpujen hyötäminen 

eli silmujen avautumisen aikaistaminen maljakossa. 

Piipahdimme eilen pitkästä aikaa mökillä. 

Aurinko helli ja oli lämmin keli;

suorastaan kevättä ilmassa ja rinnassakin. 

Hain tuvan pöydälle lepän oksia. 

Ne ovat osa minun pääsiäisperinnettä. 

Oksiin tulee piakkoin viherrystä ja 

lepän oksien käpyset ovat kuin pikkuruisia pääsiäismunia. 

Toisen kerran taitan mökin pihasta tuomen, sireenin ja koivun oksat. 

Kotipihasta löytyy 

omenapuun leikkaamisen jälkeen oksia, 

jotka tuovat myös sisustukseen 

kevään raikasta vihreyttä ja jopa omenapuun kukinnotkin. . 

Olen hyötänyt myös punaviinimarjapensaan oksia ja 

nyt ajattelin kokeilla myös vaahteraa, 

johon voisi saada kauniin keltaiset kukinnot avautumaan. 

Oksat kannattaa muuten leikata oksasaksilla. 

Mustikanvarvut ovat aina yhtä palkitsevia.

 Vihreä lehdet kasvavat pian ja sinipunaiset herkät kukinnot. 

Sitä voi vaan ihmetellä, 

miten ne ovat olleet siellä hangen alla 

odottamassa valoa, lämpöä ja vettä

ja sitten näin maljakossakin lähtevät iloisesti kasvuun; 

tuomaan iloa ja kaivattua vihreyttä kevään malttamattomalle odottajalle.  

Mökiltä löytyi viime kesääkin. 

Ulko-oven humalaköynnöskranssi

sai väriksi ja lisäkoristeeksi 

viime syksyllä pyöräyttämäni humalankukintokranssin.

Tuplakranssituksella ulko-oveen päivittyi

 keveä ja keväisempi koriste,

josta jäi kuva nappaamatta. 

Keittiön ikkunapöydältä löytyi 

viime kesä kukkijat, laventelit, 

jotka vein syksyllä kaupungista mökille talvehtimaan. 

Kovin raakkeja ne olivat ja olin jo viemässä niitä pihalle,

kun huomasin kuivien lehtien välissä pilkistävän uutta ja tuoretta kasvua.

Perkkasin vanhat lehdet pois ja leikoin kuolleet oksa pois. 

Sinne ne nyt jäivät valoon ja lämpöön.

Saapa nähdä onnistuuko talvetus sittenkin! 

Palaan tähän myöhemmin, 

kun näen miten kukkien käy,

sillä laventeli ei ole ilmeisesti helpoimpia talven yli vietäviä kasveja. 

Valo ja valon leikki tuvassa. 

Istuskelin sohvalla ja ihmettelin itsekseni;

olemme aloittamassa taas uutta mökkikautta, 

kevättä, uuden alkua. 

30. kesää näillä huudeilla, 

Tau(v)onpaikassa. 

Pikku hiljaa fiilistellen edetään. 

Lumihanget peittävät vielä tienoot 

ja routa on syvällä maan syövereissä,

mutta kohta vihertää ainakin maljakossa! 

Joko sinä olet kerännyt oksia 

tai kylvänyt siemeniä multaan?

Näiden päivien iloa ja valoa Sinulle! 

 

Gluteenittomia munkkeja ja omenanpuun kukkia vapuksi

Kevät on täällä. 🤍

Aurinko paistaa ja maljakkossa hyötämäni omenapuun oksa on alkanut 

kukkimaan juuri sopivasti vapuksi,

aavistuksen omaiseksi tuulahdukseksi tulevasta ihanasta ajasta.

Tuo omenapuun kukinto on yksi kauneimmista kukinnoista

ja on niin harmi, että se on kovin lyhytaikainen ilo.

Omenapuun kukintojen myötä muistin tämän edesmenneen taiteilijan, 

Matti Korhosen keväisen taulun "Omenankukat".

ja ripustin sen kaapin kätköistä eteisen seinälle.

Se tuntui juuri nyt sopivan tähän

kukkivan oksan ja huilunsoittajapojan seuraan.  

Tämä tussityötekniikalla tauluja tehnyt taiteilija oli muuten aikanaan kuvaamataidon opettajani 

ja kotipitäjäni värikäs persoona taiteilijakodissaan Hunningolla.

Viikko sitten leipasin gluteenittomia munkkeja tällä Leipurit.fi sivuston pullaohjeella,

jonka olen todennut parhaaksi tämän astisista gluteenittomista pullaresepteistä.

Munkit onnistuivat sanoisinpa jopa täydellisesti.

Yksinkertaisen taikinan tekeminen onnistuu kätevästi tavallisella sähkövatkaimella.

Lisäsin taikinaan yhden teelusikallisen vanilliinisokeria.

Siitä tuli kiva donitsimainen lisämaku. 

Kannattaa muistaa taikinaa tehdessä, että mainittu jauhomäärä riittää

ja se on esimerkiksi Semperin jauhoissa yksi paketillinen.

Pyöräytin reiät munkkeihin leipoessani 

ja kohotin niitä tunnin verran uunipellillä liinan alla kodinhoitohuoneen  lattialämmössä,

 josta olen löytänyt näille gluteenittomille hyvän kohotuspaikan ja -lämmön

ja munkitkin kohosivat kuohkeiksi. 

Paistamiseen olen käyttänyt nykyään Borgesin rypsi- ja ekstra-neitsytoliiviöljyn (20 %) sekoitusta.

Ihana tämä keväinen munkkiperinne!

Munkit maistuvat niin herkuilta

tuoreeltaan ja toki myöhemminkin

pakkasesta sulatettuina ja sokeroituina.

Mutta onhan niissä oma hommansa,

että saavatkin olla kerran vuodessa tehtäviä herkkuja. 

Kevätbongaus jatkuu.

Munkit ja sima,

pyrstöään keikuttanut västäräkki,

harmaan tienposken keltainen väriläiskä, 

 pienten aurinkojen, leskenlehtien valo, 

nokkosperhosen kevättanssi yli pihanurmen.

Vapun iloa ja kevään riemua Sinulle ja läheisillesi.

Kolmen suklaan tiikerikakku

Helatorstain myötä minulla on ollut pidetty viikonloppu.
Saimme myös iloksemme pitkästä aikaa vieraita.

Sitä myöten ja sen kunniaksi leivottiin "pikkuisen häävimpää kahvileipää"

ja  nautittiin porukalla sitä sekä niin kaunista, leppoista,

aurinkoista säätä.

Kesäkeliä suorastaan.

Perinteinen tikru on aina varma kahvikakkuvalinta,

mutta tämä suklailla terästetty tiikerinkakku oli muutamaa astetta

maukkaampi herkku.

Tyttäreni leipoi tämän kolmen suklaan tiikerinkakun, jonka ohjeen löydät täältä, klik

Oli muuten hyvää ja maistui pikkuvieraillekin!

Maljakossa on ollut mökiltä tuomani vanhan violetin sävyisen syreenin oksa.

Kevään ihmettä kerrakseen, kun hyötämisen myötä oksasta puhkesi valkeat kukkatertut.

Nämä maljakossa vihertäneet oksat ja kukinnot ovat olleet minulle 

tärkeä osa kevään odotusta ja kasvun ihmeen seuraamista.

Nyt kun ilmat lämpenivät tohdin ostaa orvokkien lisäksi jo pari vaaleanpunaista riippupetuniaakin.

Kesä on täällä!

🌸🌸🌸