Hopoti hopoti heijaa

Tulipa tänään mieleen kesäiset puuhevosten tuunaukset,

kun pojan tyttäret olivat tässä leikkimässä ja 

hakivat puuhevosvanhuksen liiteristä leikkeihinsä. 

Vuosia, vuosia sitten ostin naapurista kolme itsetehtyä puuhevosta, 

jotka maksoivat silloin 50 euroa. 

Täytyy sanoa,

että nämä ovat kyllä olleet hintansa väärtejä.

Niin paljon omat lapset leikkivät niillä aikanaan 

ja nyt lapsenlapset ovat jatkaneet leikkiä. 

Ennen-kuva. 

Kesälomalla hevoset oli tuotu mökillä navetasta ulos vihreälle ruoholle. 

Pienet leikkijät olivat välillä hevosten selässä inkkareina, 

sulkapäähineet päässään ja nahkaliivit yllään, 

välillä puupyssyjen kanssa metsästäjinä. 

Hevosten harjat ja häntäjouhet olivat hiutuneet 

leikin tiimellyksessä ja ajan saatossa 

niin kuin yläkuvasta näkyy. 

Niin monesti olin ajatellut laittaa hevosille uudet harjat ja häntäjouhet,

mutta aikailuksi se oli jäänyt. 

Leikin ilo innosti ja voimaannutti mummua

ja heinäkuun helteellä oli sitten hevosten aika. 

Muistin puojien siivouksessa löytyneen purkautuneen räsymaton 

ja päätin hyödyntää; 

purin mattoa,

niputin kuteita,  

sidoin ne keskeltä yhteen nippusiteellä 

ja nappasin pitkällä naulalla paikalleen. 

Harjan kohdalle sipaisin Eri Keeperiä ja asettelin loimet siihen.

Loppusilauksen tein nauloilla kotkaamalla naulat loimien päälle. 

Silmät jäi vielä piirtämättä ja korvat laittamatta. 

Maaliakin voisi joskus sivellä yhdessä lastenlasten kanssa.

Ehkäpä toisena kesänä inspiksen iskiessä. 

Ja sitten palkitseva Jälkeen-kuva!

Tuo keskimmäinen hontelo varsa on mieheni kerrattain 

pikapika-askartelemus. 

Silloin taisi olla pulaa uljaista ratsuista! 

Tämä kotona oleva hevonen, 

joka on ollut kovemmassa käytössä kuin mökin kesälaitumilla olijat,

 palautti tänään  mieleeni kesäisen puuhan mökin hevospihalla. 

Se odottaa vielä ehostusta, 

johon on jo paksua villalankaa varattuna. 

~~~~

Tänään kuuntelin neulomisen ohessa vaivihkaa lasten leikkiä,

sitä ihanaa "leikisti"- kieltä,

 "kun nämä menis tänne ja ottais tuon tuolta". 

Nautin.
Nautin siitä, 

että barbilaatikot otettiin esiin  

ja leikki laajeni.

Mielikuvitus sekä eletty elämä soljuivat 

leikissä lasten näköiseksi leikiksi  

ja yhteiseksi talosteluksi sisarusten kesken. 

Ja lopuksi hevonen sai osansa; 

pienen ratsastajan selkäänsä sekä hoivaksi 

maahanpudonneita omenoita, ruohoa ja vettä.

Ei siinä haitannut harmaantunut hevosen selkä,

harjan puute eikä häntäjouhien vähäisyys. 

~~~~~

Lapsen läheisyys
puuhakkaat pienet sormet:
Niin paljon innostusta,
elämänriemun ruusut poskipäillä.
Ota talteen arkipäivän onni.

-Maria Ahstedt-