Juhlamuistoja

Odotettu ja valmisteltu juhlaviikonloppu on nyt muistojen joukossa.

Iloitsimme poikamme lakkiaisten rinnalla myös
nuorimpien lasten kouluvuoden päättymistä ja

ysiluokkalaisen kanssa peruskoulun suorittamista.
Jokainen on oman etappinsa elämässään saavuttanut,
parhaansa tehnyt ja näin juhlansa ansainnut. <3

Mukana juhlapäivässä, päivissä oli lapsemme ja sukulaisia,

ystäviä, naapureita sekä työkavereitani.
Nuoria ja vanhoja.
Läheisiä, jotka ovat seuranneet läheltä lastemme kasvua ja
ystäviä, joiden kanssa olemme saaneet jakaa lapsiperheen ilot ja puolittaa huolet.
 

Aina ennen kotimme juhlissa olen huushollannut itse keittiön puolella ja 

vieraiden kohtaaminen on jäänyt vähälle.

Tällä kertaa otin suosiolla ystäväni keittiölle avuksi

ja sunnuntaina tyttäreni ja siskoni hoitivat keittiöhommat hienosti.

Iloitsin vilpittömästi tyttärieni ahkeruudesta ja homman hoitamisesta.

Näin sitä itse saa jo vetäytyä takavasemmalle, 

kun vaan oppii siihen ja antaa tilaa nuoremmille.<3

 


Marjaomenapuun oksat olivat kotimme koristeena ja somisteena
ja puu itsessään näytti kauniilta olohuoneen ikkunan edessä.
Tyttäreni toi minulle kimpun kieloja Keski-Suomesta
ja  ne toivat lisää luonnon juhla-asua kotiimme.

Lauantai-ilta oli minulle äitinä jälleen yksi ihanimmista hetkistä, 

 kun kaikki lapset, miniät, vävy ja 

lapsenlapset olivat täällä yhdellä koolla.

Se puheensorina ja elämän täyteyden tuntu oli melkeinpä käsin kosketeltavaa,

niin voimakasta, täyteläistä,iloista tunnelma oli.

Otimme perhekuvan.
Sellaisen rentotunnelmaisen,
koska eihän heitä meinaa saada hetkeksikään katsomaan samaan suuntaan ja olemaan paikallaan. <3

Se olikin kuvien ottajille haasteen paikka.

Kun yhden oven sulkee hän,

on uusi edessä.

Mukana matkalla kulkee eletty elämä.

Täyttyköön unelmasi,

taivas on avoinna.

Kaikella kaipaamallasi

on oma aikansa.

-AM Kaskinen-

 

<3 Onnea matkaan! <3