Yhdeksästoista joulukalenterin runo

Eilinen matka lapsuuskotiin kirvoitti mieleeni ihania joulumuistoja.

Kodin jouluthan kertautuvat vuosien saatossa tutuiksi tulleista esineistä ja tekstiileistä.

Matkaamme siivittivät satumaiset huurrepuut.

Niin  kaunis, valoisa luonto.

Yhä uudelleen ihastelin sitä ääneen
ja sitten iltapäivän sininen hetki aivan mykisti minut.

Tänään ei satanut lunta, 

mutta lumen valko ja muistot palauttivat mieleeni
pikkusiskoni 80 -luvussa harjoitteleman runon.

Sataa verkkaan valkolunta,

enkellaulu soi,

Jeesus meille armossansa 

joulurauhan toi.

Yhdyn lauluun minä myöskin,

 joulu tullut on.

Siksi joulunlapsoselle 

kiitos soikohon.

Rakas pikkusisko, perheen nuorimmainen.❤️

Tuota aapisensa runoa hän lausumasta päästyään lausui.

Toistojen myötä se painui meidän kaikkien mieleen. 

Niin, että se soi meidän mielessämme aina
lumisateen ja joulun aikaan. 

Tämän  joulumuiston myötä

ihanaa jouluviikkoa.

~~Kaisu~~