Kesäinen, täyteläinen marjapiiras

Heinäkuu on marjakuu ja marjaisten herkkujen kulta-aikaa.

Olen tehnyt tilaa pakasteeseen 

käyttämällä menneen kesän marjoja ihan surutta 

niin "marjamarjoina" kuin leivonnaisten leipomiseen.

Ja täyttänyt pakastetta toisesta reunasta tuoreilla mansikoilla 

ja kohta toivon mukaan lakoilla sekä mustikoilla.

Sitähän se kesä on ja hyvä niin,

että on marjoja mitä hyödyntää sekä säilöä tulevan varalle.

~~~~

.

Yksi bravuurinini tänä kesänä on ollut 

kermaviilitäytteinen marjapiiras,

jota olen leiponut vieraille useamman kerran mustikoista ja vatuista.

Leivon piirakan gluteenittomana ja 

nykyään laitan täytteen kaksinkertaisena.

Syystä, että Hän, joka ei kuulema tykkää "piimästä" leivonnaisissa,

 sanoi kerran täytteen olevan tämän piirakan ydin 

ja sitä kuulema saisi olla reilusti.

Tie miehen sydämeen kulkee edelleenkin mahan kautta

ja olen nyt sen kerran kun leivon,

herkuttanut Häntäkin oikein "olan takaa"!

Marjoja reilusti ja kermaviiliä kaksi purkkia!

Luottonohjeeni Mamman marjapiiras on seuraavanlainen:

150 g margariinia

1 dl sokeria 

1 muna

3 dl Semperin karkeita jauhoja (tai vehnäjauhoja)

1 tl leivinjauhetta

Margariini ja sokeri vaahdotetaan,

Seokseen lisätään muna sekä keskenään sekoitetut kuivat aineet.

Taikina levitetään vuoan ( n. 28 cm halkaisijaltaan) pohjalle.

Päälle ripotellaan jäiset marjat (5 dl) 

ja seuraavista aineista sekoitettu täyte: 

2 dl laktoositonta kermaviiliä

0,5 dl sokeria

1 muna

1 tl vanilliinisokeria

Paistetaan 200 asteessa n.35 minuuttia.

Mökkiviikon aluksi oli kaunis kesäpäivä.

Katoin meille päiväkahvit ulos ruusukuppien 

ja pakasteesta mukaan nakkaamani piirakan jämän kera.

Olihan se sen väärti,

kun on kesä sekä loma.

Siinä sitten joimme ja nautimme

täyteläisestä kesätunnelmasta,

luonnon kauneudesta, leikatusta nurmikosta

sekä sopivan leppeästä kesätuulesta,

joka piti ötökät loitolla.

Onneksi katoin paremmin silloin ja istahdimme kiireettömästi pihahommien lomassa, 

sillä sen jälkeenpä onkin tihuuttanut vettä päivä toisensa jälkeen.

Meillä on nyt oleskelupaikka myös mökin nurkalla.

Leikkasimme nimittäin vasemmalla olevan ikkunan alta  vanhan juhannusruusun pois.

Ruusu riutui, harmaantui ja kuivi samalla tavalla kuin viime kesänäkin

eikä jaksanut kukkia.

Mikähän sitä vaivaa?

Onko kellään samanlaista kokemusta?

Viimekesäinen roskalavalöytö,

vielä työstämätön valkoinen puutarhapenkki

sai ikkunan alta paikkansa.

Sitä kantaessani muistui mieleeni surkuhupainen tapaus.

Olin sopinut penkin hakemisesta 

ja välitin osoitteen miehelleni.

Hän meni viestiin kirjoittamaani osoitteeseen

ja kertoi tulleensa hakemaan penkkiä.

Talon mies oli ihmetellyt ja sanonut,

ettei heillä mitään penkkiä ole jaossa.

Mies oli huikannut vielä vaimolleenkin,

onko hän luopumassa jostakin.

Mieheni soitti minulle ja ihmetteli asiaa.

Viestiä tarkistaessani huomasin kirjottaneeni talon numeron väärin;

tämä kiva penkki löytyi sitten kymmenen numeroa isommasta osoitteesta.

Että semmoista sattuu ja tapahtuu 

välillä minulle

ja meille.

~~~

Niin hämärä päivä on vaipunut vielä hämärämmäksi illaksi.

On aika sammuttaa kynttilä ja radio.

Kesän ihania herkkuhetkiä Sinulle!