Hyötyliikuntaa

Talviliikuntakausi kuntosalilla päättyi lauantaina suunnitellusti kausilipun päättymiseen. 

Siihen saumaan sopikin mainiosti 

menneen talven kuntoilutulosten testaus metsätöissä.

Metsätyöt ovat olleet mökin olemassaolon eli 29 vuoden ajan 

isän ja poikien yhteisiä puuhia. 

Nyt oli äidin vuoro tarttua puuhaan,

toki ajatuksena vain pikkuisen 

ulkoilun ja yhdessäolon merkeissä. 

Puolilta päivin aloitimme raivaamisen 

merenrannan metsikössä,

jossa on paljon poisjoutavaa leppää ja risukkoa. 

Aurinko paistoi ihanasti ja tuuleskeli sopivasti.  

Joutsenet aurasivat taivaan sineä 

 laulaen omia keväisiä laulujaan. 

Ilmassa oli vahva kevään tuntu. 

Vesuri ei tuntunut olevan oikein minun juttu 

tai en oikein löytänyt tekniikkaa. 

Tartuin ensimmäistä kertaa kokeilumielessä raivaussahaan  

ja innostuin hommasta. 

Onneksi oli huoltomies mukana.

Hän tankkasi sahan ja huolehti minunkin tauot. 

 Kolme tuntia raivasin metsäpohjaa ja ranteenvahvuisia leppiä pois. 

Iltapäivä oli minulle huikea kokemus ja toki yhdenlainen fyysinen testi. 

Saimme jo pienen siivun perkattua ja toisen kerran jatketaan.  

Isommat puut kaadetaan myöhemmin moottorisahalla. 

Istuimme ensimmäistä kertaa kahdestaan nuotiolla risusavotan merkeissä. 

Ympärillämme oli leppiä ja koivuja, muutama mäntykin, 

vieri vieressä, rinnakkain, 

jokainen omanlaisekseen kasvanut. 

Vanhat lahonneina, 

maahan maatuneina, 

maassa vielä toisiinsa nojaten. 

Nuotiopaikalla istuessamme huomasin kaksi koivua, 

jotka ovat kasvaneet vuosien saatossa, 

rintarinnan, 

talvien tuulessa ja tuiskussa,

kesäpäivien helteessä kohti taivaan sineä. 

Ne muistuttivat toisiaan yllättävän paljon. 

Minusta niissä oli jotain erityisen kaunista ja herkkää.

Jotain sellaista kuvaannollista,  

mitä koin tuossa keväisessä hetkessä, 

huhtikuun alun läheisyydessä 

yhteisestä kasvusta, 

yhteisestä suunnasta, tilasta ja matkasta,

yhteisistä tekemisistä. 

Sitä mitä mekin olemme saaneet elää todeksi omina itsenämme, 

yhdessä ja rinnakkain. 

Ylihuomenna jo 42 vuotta. 

Elämällä on aina tarjottavana jotain uutta, 

uutta sävyä ja uutta näkökulmaa.

Elämyksiä ja kokemuksia. 

Välillä taivaan raamit avartuvat

kuva tuntuu hetken tutulta 

elämä enemmän omalta

niin kuin valo etsisi oikean kulman

näyttääkseen luottamuksen

vakaat siveltimen vedot

hyvät kerrokset joihin tekijä on tuhlannut aikaa  

nähnyt vaivaa

minua silmällä pitäen  

-Elina Salminen-

Tällainen päivä, 

tällaiset ajatukset ja elämykset tulivat 

osakseni tällä rannalla

maaliskuun viimeisenä lauantaina. 

Risusavotassa oli mukana hyötyliikunnan lisäksi 

lähestyvän hääpäivän kirvoittamaa

 arjen juhlan tuntua. 

❤