Tontun tiuku helähti taas

Tontun tiuku helähtää

pimeässä siellä. 

-Minne matka miekkosten 

talvisella tiellä?

-Joulu meitä juoksuttaa,

kiirettä nyt riittää. 

-Tuotte joulutunnelman.

Siitä saamme kiittää. 

-Sytytämme kynttilät.

Pimeän ne poistaa.  

-Hyvän tahdon terveiset 

silmistänne loistaa. 

-Ester Ahokainen- 

Tämä vanhempieni kauan, kauan sitten valmistama tonttuvanhus 

on kulkenut uskollisesti mukana jouluissani. 

Se on erään lapsuuskodin joulunaluspajan tuotos. 

Sinä vuonna syntyi melko monta tonttua, 

joihin äiti ja isä hyödynsivät vanhoja neuleita ja kankaita. 

Isä teki tonttujen sisään rautalangasta rungon, 

jonka ansiosta jalat ja kädet liikkuvat ja niitä saa aseteltua eri asentoihin. 

Meidän tonttu taitaa olla tarkkailija. 

Se on ottanut tavakseen istua kuistin ikkunalla havainnoimassa 

kodissamme asuvia ja käyviä ihmisiä

 sekä joulunalustunnelmia. 

Tontun naama on jo kovin ahavoitunut ulkoilmatyöstä ja iästä, 

mutta edelleen sen katse on tarkkaavainen. 

Mukanansa tämä tonttu-ukko tuo aina 

kotoisen joulun tunnun,

lapsuuskodin joulumuistot sekä rakkaat ihmiset sieltä. 

Minusta tuntuu, että Tonttu -laulun sanoin 

se "ajan virtaa on kuulevinaan".

 Tonttu puoliksi unissaan
Ajan virtaa on kuulevinaan

Tuumii minne se vienee

Missä se lähde lienee

Pakkasyö on ja leiskuen

Pohja loimuja viskoo

Kansaa kartanon hiljaisen

Aamuhun unta kiskoo

Ääneti kuu käy laskemaan

Puissa lunta on valkeanaan

Kattojen päällä on lunta

Tonttu ei vaan saa unta

💫💫

Tontut, 

nuo joulunajan sadut ja veijarit, 

uudet ja vanhat tuttavat tuovat omalla salaperäisellä tavalla 

sitä sadunomaista joulun tuntua. 

Niille on aina oma tilansa ja sijansa joulussa. 

Tonttukin kurkkaa

-näet sen-

kun silmäsi suljet haaveillen.