Elokuun lopun valokuvia, tuokiokuvia, mielikuvia, muistojen kuvia

Elokuun viimeinen viikonloppu painui varmaan useimpien mieleen ja muistoihin Rauli -myrskyn  tiimoilta. Myrsky oli sellainen, että en moista muista kokeneeni mökillä tähän aikaan vuodesta. Puut taipuivat koko komeudessaan ja tuulen ujellus oli jotain käsittämätöntä.  Oli ihana seistä meren rannalla katsomassa veden valkoisina harjapäinä vellovaa liikettä ja kuunnella aaltojen voimakasta pauhua. Oma pienuus luonnon voiman rinnalla kävi jälleen toteen konkreettisesti koettuna! Kesän muuttuminen syksyksi on väistämättömästi käsillä!

Tämä viikonloppu painui mieleemme myös mieheni ja hänen serkkunsa iloisena jälleennäkemisenä. Viime helmikuussa näimme "etelän serkun" Helsinki -reissullamme ja silloin jäi korviime soimaan sanat "tavataan". Hieno homma, että hän ajeli nyt ystävänsä kanssa tänne meidän luokse nämä 600 meitä toisistamme erottavaa kilometriä. Tänä viikonloppuna serkukset kuroivat umpeen menneitä vuosia ja kasvoivat hetken matkaa yhdessä muistojensa ja heitä yhdistävien asioiden saatossa.

Nautin suunnattomasti näiden itselleni tavallaan ventovieraiden ihmisten rentoudesta ja  sydämellisyydestä. Siitä, että heti "hyvän päivän" -kädenpuristuksesta tunsin luottamuksen ja avoimmuuden sekä vuorovaikutuksellisuuden pohjan, jolle oli helppo rakentaa tämä yhteinen viikonvaihde. Lisävahvistusta  kesäkauden päättäjäisiin toivat  mieheni veli perheineen ja meidän lapset, joita kävi savusaunomassa. Lapsistamme yksi veisteli, että hän on ihmetellytkin, että eikö sitä sukua meillä ole vai piillotellaanko niitä meiltä vai meitä heiltä. :)
Tällaiset serkkuvierailut kun ovat harvinaisempia juhlahetkiä! <3

Mieheni ja hänen serkkunsa äidit olivat aikanaan läheiset sisarukset. Serkut eivät kuitenkaan välimatkasta ja käytännön seikoista johtuen saaneet mahdollisuutta tutustua toisiinsa.
Siksi olikin hieno juttu, että tämä vierailu toteutui.  <3

Sukupolvien välillä virtaa perimää, niin henkistä kuin fyysistäkin. Minusta sukupuuta kirjatessa nimi- ja aikatietoja mielenkiintoisemmaksi  nousee samannäköisyys, tietyt vahvat piirteet, sanonnat, tavat ja tottumukset, jotka kulkevat suvussa vahvana perinteenä.  Meilläkin on kullakin oma historiamme, josta polveudumme, johon tukeudumme.
Sen tässäkin iloisessa tapaamisessa saimme nähdä. Tämä oli konkreettista sukututkimusta ja toisiin tutustumista, jonka aloittaminen myöhään on parempi kuin ei milloinkaan. Tiedonsiivu sieltä, toinen täältä paikkaa oman elämän historian kirjoitusta. Avaa näköalaa siihen, mitä oli ennen meitä, miten ja miksi minusta ehkä osaltaan tuli tällainen kuin olen.

Mieheni äiti ja hänen sisarensa kulkivat hopeisina lankoina mukana tässä viikonlopussa,

 ajatuksissa, sanoissa.
<3 <3

 He olisivat iloinneet tästä muisteluhetkestä.
Heillekin tämä poikien tapaaminen olisi ollut merkittävä asia.

Iltaisin usva sulkee tienoon kevyeen huntuunsa kuin huomaamatta.

Samalla tavoin syksy kulkee pihapiirissä laskien vähitellen oman värikkään viittansa.

Kesä hiljalleen kypsyy. <3

Näissä ajatuksissa tänään.

Uuden viikon kynnyksellä.

Syysauringon varjoja venytteleviä säteitä Sinulle!

-Kaisu-