19. elokuuta 2021

Vanhan porrasjakkaran tuunaus

Joutilaisuus ja pitkästyminen on usein liikkeelle paneva voima
ja se osoittautui viime viikonloppuna jälleen kerran todeksi.

~~~~

Istuin mökin portailla neulomassa
ja mieheni nakkasi tikkaa.
Hänellä oli selvästikin sellainen "millekähän sitä alkaisi"- olo.

Vähän ajan päästä hän huikkasi minulle puojista, 
että joutaako tämä jakkara jo pois
ja nostaa vanhan, elämää nähneen porrasjakkaran nurmikolle.
Sellaisen askeljakkaran, jota joskus emännänjatkoksikin on kutsuttu.

Minä katsoin porrasjakkaraa sieltä kauempaa, portailta
ja huikkaan, että voisiko siihen laittaa uuden askelmat.
Minusta nuo pinnajalat  näyttivät niin kauniilta ja siroilta
ja jakkarassa oli jotakin säilyttämiseen houkuttelevaa.

Ainahan tuollaiselle jakkaralle olisi paikka tuvassa;
ei niinkään kiipeilemiseen,
vaan ihan jalkojen leppuuttamiseen.

Siitä se  projekti, porrasjakkaran tuunaus,  sitten yllättäen lähti liikkeelle
ja saatiin yhteistä pähkäilyä ja tekemistä lauantai-iltapäivään. 
Minä pesin jakkaran jalat ja yllättävän valkeiksi ne puhdistuivatkin vuosikymmenten liasta.
Hän sahasi kuviosahalla puulevystä päälytason ja askelmat.
Askelmien pohjaan piti porata ruuvien paikat
ja askelmat laitettiin kuudella ruuvilla tukevasti kiinni. 






Ensiksi ajattelin maalata jakkara helmenharmaaksi mökin keittiökalusteiden mukaan.
Lopulta kuitenkin ajatus puuöljystä tuntui kätevämmälle ja kauniimmalle.
Käsittelimme puuosat kolmeen kertaan,
myös alapuolelta.




Kävin äsken sateen välissä nappaamassa muutaman kuvan tästä 
uuden tulemisen saaneesta porrasjakkarasta,
jonka alkuperää emme kyllä kumpikaan varmaksi muista.
Tämä on joko Iidan tai Gretan.
 Muisto talon entisestä emännästä tai mieheni äitistä.

Muistatko sinä nämä jakkarat?
Tämän näköisiä "emännän jatkeita" lienee ollut 70-80 luvulla
ja sen jälkeen nuo muoviset tasot taisivat olla  puulevystä ja jalat putkesta.




Olipa hyvä, että katselin tuota jakkaraa kauempaa silloin ensimmäisellä silmäyksellä,
sillä  kaukaa näkee paremmin ja tarkemmin kokonaisuuden.

Näin yksi kampe siirtyi puojista kaatopaikan sijaan käyttöön
ja ripaus historiaa tulee sen mukana tupaan.

Minä niin tykkään tällaisista jutuista
ja yhteisestä innostumisesta. 











6 kommenttia:

  1. Hyvä tuunaus! Minä en muista näin sirojalkaista keittiönjakkaraa nähneeni. Oikeastaan tosi kauniit nuo jalat. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Noihin jalkoihin minä oikeasti ihastuin ja niiden sirouteen.

      Poista
  2. Meilläkin oli 70-luvulla putkijalkainen malli. Tämähän on tosi kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monenlaista "emännänjatketta" on ajansaatossa ollut.
      Tästä tuli nyt tällainen yhdistelmä uutta ja vanhaa. :)

      Poista