Vielä tässä kesässä, tässä maisemassa

"Tämän maiseman syliin synnyin 

metsän kämmenelle 

Opin hengittämään sen tahtiin 

Syvään. Kiireettä. 

Opin sen askeleet. Laulut. 

Sen osaksi juurruin. 

Opin näkemään metsän puilta, 

puut metsältä. 

Kuulemaan perhosen lennon, 

näkemään tuulen liitelyn 

niityn yllä. 

Nyt 

missä tahansa 

mutta kotona tässä maisemassa."

-Maaria Leinonen-

Niin täydellisesti nämä runon sanat ja säikeet sopivat 

elokuun viimeisen viikonlopun tunnelmiin

ja suomalaisen luonnon päivään,

joka sattui juurikin kesäisen mökkikauden lopettajaispäivään.

Nautimme aurinkoisessa säässä suomalaisen kesän suloisuutta ja lämpöä

sekä luonnon kauneutta ja luonnossa liikkumisen vapautta. 

Kuuntelimme muuttomatkaa suunnittelevien lintujen laulua ja 

ihailimme neitoperhojen lentoa kukasta kukkaan.

Perinteiseen tapaan kaikki "kynnelle kykenevät" lapset perheineen 

tulivat savusaunomaan ja iltaa istumaan mökille.

Pienimmät tuumasivat saapuneensa serkkuleirille. 💕

Oli sellainen "vielä kerran kesä" -päivä.

Kun aurinko laski illalla,

kylmä hohkasi tienoon keveään sumuun

ja aamulla kostea nurmikko kimalteli auringossa valkeiden seittien peitossa.

Ne muistuttivat vaivihkaa tulossa olevien aamujen kuuratunnelmista.

Kun kuljet 

tässä kesässä

tässä maisemassa

vielä tässä maisemassa

pane muistoon apilaniityt

ja lammet lumpeineen

ja sydämeen kaikki laulut

ja usko huomiseen.

- Maaria Leinonen-

~~~~

Se oli vielä hetki tässä kesässä

tässä tutussa maisemassa

tässä vihreydessä.

Kesä hiljalleen kypsyy

ja luonto vaihtaa värejään! 

Kohta olemme jo syksyn kellassa ja kullassa,

uusissa tunnelmissa,

uudessa ilossa.