Viime perjantaina,
työviikon päätteeksi ajelin itsekseni mökille
ja painelin muovipusseineni metsään ajatuksella,
että tärkeimmät asiat ensin, siivota ehtii hämärälläkin.
Olin niin kauan aikonut hakea luonnonmateriaalia kranssiaskarteluun.
Samalla sain aimo annoksen raitista ilmaa sekä melko määrän askelia.
Tuntui hyvälle olla siellä luonnon keskellä ja rauhassa,
kiireettä.
Ilma oli ihanan selkeä harmaiden päivien jälkeen.
Luonto näytti paljaalta, lepoon laskeutuneelta.
Nenään kantautui tuttu syksyinen maatumisen tuoksu, "ulon haju".
Tarvitsin värkkiä tähän vähän isompaan kranssiin,
jollaista pyydettiin tekemään eli tekeillä oli vähän niinkuin tilaustyö.
Keräsin kaikenlaista ikivihreää,
mitä löysin metsästämme;
mäntyä, katajaa,
liekoa, kanervan- ja puolukanvarpuja sekä sammalta.
Ihastuin erityisesti kanerviin,
joita en ennen olekaan hoksannut kranssiin poimia luonnosta.
Keräsin myös käpyjä ja jäkäläoksia jemmaan.
Sidoin sekakimppuja ja kiinnitin ne kukkalangalla
60 senttiseen hulavanteeseen.
Noita varpuja ja oksia ynnä muita tuli kaisumaisen tiiviisti
(en näköjään osaa sitoa harvempaan ja löysempään)
ja värkkiä kului.
Miten sattuikaan, että just riittivät,
yhtään ei jäänyt yli.
Kuvat eivät ole nyt edukseen,
mutta hämärä painoi äsken päälle
ja yritin jonkinlaisen otoksen saada otettua.
Punainen näyttävä rusetti olisi ollut toki viimeistelyä,
mutta näillä kuvilla mennään nyt.
Metsäreissulta löytyi myös omannäköinen joulumänty,
jonka toin tuohon kuistin seutuun.
Tökkäsimme sen maahan kiinni ja
tuo löylyastian haljennut päällinen rungon ympärillä
on rekvisiittana astiaa mallaamassa.
Onneksi kerkesin pelastaa tuon parhaat päivänsä nähneen
sauna-astian osan roskiksesta,
jonne armas apurini oli ehtinyt sen jo nakata.
Sillekin oli vielä tehtävä tämän syystalven ulkosisustuksessa;
miehet eivät aina vaan hoksaa. <3
Maantuoksuisista materiaaleista
ja niiden työstämisestä oli lauantai-illan onni tehty.
Miten terapeuttista ja palkitsevaa olikaan pitkästä aikaa
taitella varpu/oksa sieltä ja toinen täältä,
mallata niitä lomittain ja limittäin;
nähdä kuinka kranssi pikkuhiljaa valmistui.
Täytynee tehdä vielä uusi reissu tuonne luonnonvärkkien äärelle
omaa kranssia varten ennen kuin kylmä yllättää ja lumi peittää maan.
Se on sitä joulunalusajan mukavaa puuhaa,
josta joulufiilis nousee vuosi vuoden jälkeen.
~~~~~
Joko sinua jouluttaa?
Oletko sinä tehnyt jo kransseja?





Upean kranssin olet tehnyt ja tuo joulumänty on hauska idea !Ei ne miehet aina hoksaa hyvä kun sait pelastettua! En ole ikinä tehnyt yhtään kranssia,pitäisiköhän kokeilla. Mukavaa viikonloppua alkua!
VastaaPoistaPäivi, kannattaa kokeilla kranssiakin. Tiedä vaikka tykästyt hommaan!
PoistaTuo joulumänty on minun juttu! Halusin itse hakea persoonallisen puun pihaan ja meidän metsässä ei kasva kuusia. Tykkään muodosta ja laitan siihen ehkä punaiset sydämet jouluna.
Kerrassaan ihanat näyttävät kranssit. Ihanan tuuheita ja raikkaan
VastaaPoistametsän näköisiä ja tuoksuisia.
Niin söpö tuo joulumänty.
Mukavia askareita viikkoosi!
Kiitos! Tällaisia täyteläisiä niistä tahtoo tulla, mutta ovat samalla näyttäviä. Tuo hulavanne oli hyvä pohja; pysyy kuosissa!
PoistaJoulumänty on minusta kivasti erilainen joulun puu! <3
Kyllä luonnon mareriaaleista saa tehtyä kauneimman kranssin.
VastaaPoistaLuonnonmateriaalit ovat itselleni kyllä luonnollisin vaihtoehto.
PoistaKomea kranssi ja kokoa on runsaasti, jos on hulavanteen kokoinen! Tuoksu tulee melkein ruudun läpi :) Minä en ole tehnyt moneen vuoteen kranssia, enkä taida tehdä tänäkään vuonna.
VastaaPoistaKyllähän tästä tuli näyttävä kranssi. Vanne on 60 senttinen ja sidonta tulee siitä yli niin reilut 70 senttiä on.
PoistaMonenlaisia kransseja on tarjolla valmiinakin; onneksi kaikkea ei tarvitse tehdä itse! <3
Upea kranssi!
VastaaPoista