Kliivia oli joulun ajan portaikossa
ja melkeinpä unohtuikin sinne.
Tammikuun lopulla siirtäessäni sitä takaisin olohuoneeseen
näin lehtien välissä
pientä vaaleaa kasvua,
joka tiesi kukkavanan kasvua.
Lähes kuukausi meni odotellessa
ja kasvun ihmettä katsellessa.
Kukkavanan kasvettua mittaansa
otti vielä aikansa,
että nämä upeat kukinnot ovat toinen toisensa jälkeen avautuneet.
Tämä kliivia,
jonka poika toi liki kymmenen vuotta sitten minulle hoitoon,
on jäänyt minulle
ja se on kukkinut useamman kerran.
Viime keväisestä ruukun vaihtamisesta ja juuripaakun jakamisesta
se ei tainnut tykätä,
kun kukinta jäi väliin.
Ajattelinkin nyt antaa kukan olla
tuossa ruukussa niin pitkään,
kun näyttää pärjäävän.
Kliiviassa, tässä perinteisessä huonekasvissa,
on syvän vihreät lehdet ja se on viherkasvinakin kaunis.
Oranssi ei sinänsä ole minun lempparivärini,
mutta kyllä tämä kliivian kasvuun ja kukkimiseen intoutuminen on tuonut iloa päiviin
ja onhan nuo kukinnot oikeasti kauniit.
Tässä illan kähmyssä ihastelin myös noita varjoja seinillä.
Kukkien määrä on kaksinkertainen,
kun seinäkukatkin laskee mukaan.
Pitää ottaa kaikki ilo nyt tästä kukinnasta,
kun Viirivehka ja Amatsonin liljakin ovat tällä hetkellä pelkkää vihreää täynnä.
Uusinpana hoitolaisena minulla on isohko Fikus,
jonka poika löysi Roskalavalta.
Vaihdoimme siihen pintamullan,
mutta lehdissä on vähän keltaisuutta.
Mietin, johtuuko se kastelusta vai onkohan ikkunan edessä ehkä liian kylmä.
No, tutustellaan tässä tämän uuden tuttavuuden kanssa.
Onko sinulla antaa vinkkejä, miten saisin pidettyä sen hengissä.
Kukkaisterveiseni Sinulle!
🌿🌸🌿
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti