Halaus on täydellinen lahja.
Yksi koko sopii jokaiselle
eikä kukaan ole pahoillaan,
jos palautat sen.
Nuo sanat olivat Muumi -kortissa
ja mikä aihe sopisikaan helmikuulle ja ystävänpäivän alle
paremmin kuin halaaminen,
josta Repolainen nakkasi haasteen.
Halaaminen on enemmän kuin nyökkäys, käsipäivää tai käden heilautus.
Se on ystävyyden ja sydämen kieltä, rakkauden murretta.
Sanoja, joita ei osaa ja joita ei toki edes tarvitse sanoittaa,
kun sydän on pakahtumaisillaan hetken ilosta ja onnesta
-tai surusta.
Halaus on vahva viesti silloin, kun ei ole sanoja,
mutta on halu olla lähellä, lohduttaa,
kannatella, kuunnella ja jakaa hetki.
Halaus on syli,
joka hoitaa ja voimauttaa.
Se on enemmän kuin tuhat sanaa!
Mietteitä maalta-sanoin:
Hän halasi. Halasi tiukasti.
Kietoi kätensä karhean
kuoren ympärille.
Ja tunsi, kuinka
syvältä puun ytimestä
levisi lämpö.
Aivan kuin olisi kuiskannut.
"Muista hengittää.
Tulee vielä päivä, kun
suurin tuska hellittää.
Nyt riittää,
että hengittää."
Halaus on käsien kietoutumista toisen ympärille.
Sylittely ja halailu ovat luonteva ele ja näky vauva-vanhempi -suhteessa.
Kukaan ei kuitenkaan koskaan kasva niin isoksi,
etteikö tarvitsisi ja kaipaisi halausta.
Halauksilla on tutkitusti terveysvaikutuksiakin;
halaus saa elimistön erittämään hyvänolon hormoneja
ja turvaa sekä yhteyttä lisäävää oksitosiinia,
jotka puolestaan vähentävät stressiä ja mielipahaa.
Halaaminen on enemmän kuin ele tai tapa;
se kuvaa kahden ihmisen välisiä syviä tunteita ja luottamusta.
Halaus lähtee sydämestä ja tavoittaa sydämen.
Halaamisen kulttuuri on ihanasti lisääntynyt suomalaisten keskuudessakin.
Halaukseen haluavan ja antautuvan tuntee kehonkielestä ilman sanoja ja lupaa:
halaus on kuin magneetti, joka vetää sen voiman ymmärtäneitä yhteen.
Jotta itsekin saa halauksesta voimaa ja iloa,
on tärkeä halata vain sellaisia ihmisiä, jotka tuntuvat itsestä turvallisilta.
On lupa halata, mutta olla myös halaamatta.
Onnellisuushormoni ja lämpö virrannee myös
kädenpuristuksessa ja silmiin katsomisessa.
Siinä hetkessä kun olemme läsnä, kasvokkain,
kohtaamme toisemme kiireettä.
Ehkäpä joskus "siedätyshoidon" jälkeen sydän avautuu vastaanottamaan halauksenkin,
käsien kiertymisen ympärilleen.
Näin olen nähnyt ja kuullut tapahtuneen,
että halaamiseenkin oppii, kun vapautuu!
Anna jokainen päivä jotain pientä
Yksi lämmin halaus
ohimenevä hyväksyvä katse
hiljainen kaunis kiitos
-pieni pala taivasta
Anna jokainen päivä jotain pientä
-Tomi Parkkinen-
Olen huomannut, että halaan omiani spontaanisti usein eteisessä,
perheenjäsenteni tullessa tai lähtiessä.
Se on kehollinen, kokonaisvaltainen tervehdys ja läsnäolo;
Olet minulle tärkeä, ihana, että olet täällä!
Kaikkea hyvää matkallesi!
Joskus yksi hali voi olla
kaikki mitä tarvitsen!
Kun "akut" ovat tyhjät, annamme toisillemme voimahalauksen
tai laitamme etähalauksen viestillä,
sillä joskus ajatuskin voi olla teko!
Myös läheisten ja läheisimpien ystävien kanssa halaaminen on luontevaa.
Halaus on kuin sosiaalinen liima, joka lujittaa suhdetta ja luottamusta.
~~~~~
Tuli mieleen tässä kohden Tabermannin runo veden hyväilystä
ja löysin tämän vanhan postaukseni loppukaneetiksi tälle aiheelle.
Kun halaan sinua,
saat kaiken huomioni.
Mikään muu ajatus ei mahdu silloin
meidän väliimme.
Siksi,
halataan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti