Nyt on suomalaisen talven tuntua ilmassa.
On pakkasta ja talvista kauneutta kaikkialla;
lumen valkoa,
iltapäivän sinisiä hetkiä sekä
kylmän kokemuksia.
Tähän tammikuiseen tunnelmaan löytyi
Seitsemän veljestä -lankaa jään sävyisenä pojanpojan villaiseen paitaan.
Sain paidan tänään valmiiksi.
Se on muisto vuodenvaihteen sairastuvasta ja
pitkäjäykkisestä flunssasta.
Kokeilin itselleni uutta lasten paidan ohjetta "Verur"
Islantilaisia neuleita -kirjasta.
Lankojen sävyiksi valikoituivat Seiska veikasta
jää 014, lumous 185, hiekka 060 ja noki 099.
Ihana, kun näistä kausilangoista löytyy kauniita uusia sävyjä,
joilla on kivoja, luontoon viittaavia nimiä.
On aina innostavaa ja jännittävääkin alkaa säätämään kuvioiden värejä.
Nyt langat asettuivat tähän malliin.
Elohopea painui tänään iltapäivällä 27 asteeseen.
Kun kävin ottamassa kuvia,
sain puhuttelevan kokemuksen kylmyydestä ja pakkasen voimasta.
Tuli kertaheitolla ja kantapään kautta opetus "pakkasessa rääpimisestä" avokäsin.
Sormet olivat ihan tönköt, punaiset ja niveliin sattui,
Piti oikein pitkään huovutetuissa lapasissa käsiä lämmitellä,
että kylmyyden tuoma kipu hävisi.
Pakkanen on pukeutumiskysymys!
On tämä meidän suomen kieli niin rikas, kuvaileva
ja vivahteikas.
Tuli mieleen tässä kirjoitellessani laulun sanat "sinisyyttä heijastaen".
Siinä puhutaan vedestä, veden pinnasta, järvestä.
Tämä paita heijastaa jäänsinisyyttä valkealla hangella ja
tuo jäänsininen tuntuu sananakin tosi kylmälle,
kylmemmälle kuin taivaan sini tai järven laineiden sini.
Ja miten tuo sini ja sininen,
lumi ja lumen valko mieltyvät niin vahvasti meidän suomalaisten väreihin.
Ihanat värit!
Tämä jäänsininen paita ehti hyvin näihin "tulipalopakkasiin".
Sain äsken kuvan paidasta ja pojasta.
Oli kuulema mieluinen ja resorin verran kasvunvaraakin löytyi,
että saattoipa mummu neuloa toisenkin talven varalle.