Auringonkukkia ja kirppislöytö

Perjantai. 

Kesälomapäivä.

Pidennetty viikonloppu.

Vettä sataa ja ukostaa. 

Syysmyrskyn tuntua on ollut jo useampana päivänä.  

Puut tuntuvat kellastuvan, rusehtuvan ihan silmissä

ja syksyisten lehtien lento on alkanut. 

Sitten tuli syksy

ja hän laski 

taakan harteiltaan.

Maahan leijailevien 

lehtien lailla,

putoilivat huolet pois.

Yksi kerrallaan.

Ilma täyttyi raikkaasta, 

uudenlaisesta tuulesta.

Siihen hän tarttui

tiukasti,

niin tiukasti!

Ja hymyili 

auringonkukkien lailla. 

-Paula Piirainen-

Niinpä! Syksyiset tuulet tuovat uudenlaisia ajatuksia 

ja suunnitelmia päiviin.

Olin ajatellut tänä lomapäivänäni siivoilevani ja liikkuvani, 

mutta muutamiin leivonnaisiin touhuaminen kuitenkin jäi tänään. 

Hyvä niinkin! 

Onhan tässä aikaa 

-ja kalenterista löytyy lisää päiviä!

Päivän parhautta oli, 

kun pitkästä aikaa piipahdin kirpputorilla ja kierrätyskeskuksessa. 

Kirppikseltä löysin kivan "kiikkutuolin maton"

-niin kuin virkatussa ihanuudessa luki- 

ja se maksoi vain neljä euroa.

Laitoin "kiikkutuolin maton" tuohon kodin korituoliin,

mutta loppusijoituspaikka taitanee löytyä mökiltä. 

Kaunis käsityö ja ihana löytö, 

joka ajattomuudessaan tuo minulle iloa pitkään. 

Pikaisella kauppareissulla nappasin

 parin euron Pirkka-auringonkukkanipun maljakkoon. 

Pitkästä aikaa ostokukkia;

siitäkin huomaa kesän alkavan olla takanapäin! 

Keltainen väri tuo pirteyttä ja piristystä tähän viikonloppuun. 

On kesäkauden päättäjäisten aika. 

Toivotaan, että sää suosi huomisia venetsialaisia!

Elokuun viimeisen viikonlopun iloa ja mukavaa tunnelmaa Sinulle!

Nautitaan syyskesään kallistuvista päivien hetkistä! 

💛

 

Pikkuisen neulepaita

Niin meni kevät ja odotus,

kesän kauniit päivät 

ja ollaan tultu jo syksyn kynnykselle.

Hän on huomenna jo neljä kuukautta vanha.

Kun huhtikuun lopulla lähdimme reissuun lämpimään, 

kävin varta vasten ostamassa mukaani vauvamerinoa,

 pehmoisen tuntuista  Ciao trente -lankaa.  

Sellaista lempeän harmaata, 

samaa sävyä, joista olin neulonut odotetun vauvan vanhempien paidatkin.

Aloitin neulomaan pientä paitaa jo lentokentälle suuntautuvalla junamatkalla.

Minulla oli neulomisen halua, muttei mitään ohjetta.  

Lähdin neulomaan näppituntumalla ja "ihan omasta päästä".

Minulla oli aikaa neuloa, 

odottaa h-hetkeä ja jännätä,  milloin se viesti vauvan syntymästä tulisi.

Päädyin hiojen ja helmaresorin jälkeen sydämelliseen ajatukseen 

ja sen kehittelemiseen

altaan reunalla rantatuolissa ja parvekkeella.

Kun odotettu viesti vauvan syntymästä tuli, 

kääräisin kaulusresoria vailla olleen neuleen matkalaukkuun.

Neule oli tehnyt tehtävänsä;

mummu oli saanut jalostettua tunteensa siihen. 

Olimme niin onnellisia, 

että tämä odotettu ja kaivattu pienokainen oli tullut

ja täyttänyt vanhempiensa tyhjän sylin.

Kesäkuun alussa kun odottelimme vauvaa ensimmäiselle mummulakäynnille, 

otin ja neuloin resorin kaula-aukkoon.

Sovitimme paitaa ja sehän oli kuin mekko pienen päällä. 

Mummu oli tehnyt kasvunvaraa,

 mutta onneksi oli lämmin kesä ja vauva kasvoi sinä aikana.

Sain vastikään sovituskuvia. 

Paita alkaa olla sopiva syksyn viileisiin päiviiin. 

Merinon lämmön lisäksi paidasta löytyy mummun lämpöisiä ajatuksia 

sekä Kreetan auringon säikeitä. 

💓

Viimeksi olin neulonut ihan pientä nuttua opiskellessani ja odottaessani esikoistamme

reilu 40 vuotta sitten. 

Se on jäänytkin minun tekemäksi ainokaiseksi nutuksi.

Äitini on neulonut minun edestäkin monenlaisia pieniä, sieviä neuleita meidän vauvoillemme

ja sitä perinnettä hän on jatkanut isomummun roolissa edelleenkin. 

Myös tämä pieni sai kauniin, beigen neulesetin Nalle-langasta. 

💓

Tämmöisiä mummun hommia tällä erää 

ja onnenhuuruisia ajatuksia.

Tämäkin pieni on tulossa viikonloppuna venetsialaisiin tännepäin.

Saamme silloin olla hetken yhdessä,

liki toisiamme 

- ja ehkäpä illan viiletessä on jo neuleellekin käyttöä. 

Räsymaton uudet solmut

Viikko sitten istuin täällä mökin tuvassa 

ja kirjoitin edellisen päivityksen. 

Samoissa puitteissa olen nytkin;

punaviinimarjamehun tuoksussa ja elokuun kauniissa illassa.

Mehustamisen ohessa minulla on ollut sopivan pientä puhdetta 

ja taitaapa olla ensimmäinen kerta laatuaan "omassa elämässä". 

Tätä hommaa olen harjoitellut äidin  kanssa ja apuna,

kun on otettu mattoja kangaspuista.

Tämä pieni matto on mieheni lapsuuskodin muisto. 

Sen hapsut olivat haurastuneet 

ja maton pää oli päässyt jo pikkuisen ruopumaan.

Otin ja leikkasin solmimiskohdan takaa maton auki.  

Purin maton molemmista päistä saman verran kudetta pois 

ja solmin päät uudelleen; 

sidoin loimilangat parin langan nipuissa yhteen kaksi kertaa 

ja sitten vielä vedin hevosenhäntäsolmuun. 

Sieltä "selkärangasta" maton solmimisen liikerata löytyi. 

Tässä maton kulma ennen ja jälkeen:

Jo neljä sukupolvea on astellut tämän maton raidoilla ja kivoilla kuvioilla.  

Tämä matto on osa perinteistä sisustusta ja suomalaista käsityötä; 

sen säilymisessä ja säilyttämisessä  on yhdenlaista jatkumoa

sukupolvesta toiseen.

Eipä silloin nuorena miniänä käynyt mielen vieressäkään kysäistä, 

oliko tämä anopin itsensä kutoma, 

mikä mallin nimi ja niin edelleen. 

Täällä mökillä on tällekin matolle paikka ja tilaa. 

Se kuuluu tänne tarinoiden joukkoon. 

Monenmoista tarinaa tämäkin matto kertoisi vaiheistaan

ja erilaisista elämäntarinoita, 

jos osaisi ja voisi. 

Matto sai jatkot.

 Se on kätevä ovensuumatto.

Kevyt puisteltava. 

Vanhan ajan matto. 

Tuli hyvä mieli tästä äidin opettamasta taidosta 

ja siitä, että tämä tuli tehtyä.

Arjen pieni ilo.

~~~~~

Aika moni olisi lähtenyt Insta -kyselyni mukaan korjaamaan tämän maton. 

Oletko  sinä räsymattojen ystävä

ja ehkäpä pelastanut mattojasi uusilla solmuilla 

tai vaikkapa näin, klik. 

 

Hampparikesä

 Katse kääntyy pikkuhiljaa menneeseen kesään

ja mieleen nouseviin mukaviin hetkiin, 

joista löytyy myös kuvia tuolta kännykän galleriastakin. 

Kesän parhaita ruokahetkiä oli minusta ne,

joissa oltiin porukalla pihamaalla tai rannassa ja touhuiltiin porukalla ruokaa; 

jotakin muuta kuin perunoita ja kastiketta.

Ja ehkäpä sellainen kerta ehtii olla vielä tällekin suvelle 

vaikkapa lähestyvien venetsialaisten aikaan. 

Yksi tällainen mukava kesäinen ja helppo ruoka on ollut kotoisat hampparit,

joita olemme nauttineet muutamassa isommassa tapaamisessakin. 

On ollut huikea olla niissä hetkissä katselijan ja syöjän roolissa,

sillä tuollainen homma näyttää olevan mieluista miekkosille ja nuorille

-ja se toki sopii minulle ja suotakoon heille. 

Hommasimme mökille isomman Muurikan, 

jossa on valmistunut isompikin satsi evästä. 

Kokkikolmoset ovat muovailleet pihvit suoraan jauhelihapaketista (n. 100 g)

ja laittaneet kuumalle pannulle tirisemään. 

Mausteeksi on ripoteltu paistovaiheessa suolaa ja kohtuudella rouhittua mustapippuria

sekä toiveiden mukaan myös cheddar-juustosiivu. 

Sämpylöitä löytyy myös gluteenittomina.

Ne ovat lämminneet ja rapsakoituneet pihvien valmistumisen ohella.

Suodatinpussi on oiva hampparitasku 

ja siihen jokainen on saanut koota herkkueväänsä  

omien toiveiden ja makumieltymysten mukaan. 

Ehkä sinäkin olet tehnyt näitä näin tai omalla reseptilläsi!

Maistuiko tai maistuisiko sinullekin?

~~~~~~~

Tällainen makumuisto tällä erää kesän mukavista yhdessäolon juhlahetkistä. 

Värkkiä on ollut monesti ihan piisalle asti, 

kun yksi ja toinen on tuonut niitä nyyttäriperiaatteellakin.

Joskus joku porukka on ottanut huolehtiakseen yhden ruokailun tällä tapaa.

Mukava on ollut katsella touhukkuutta ja tekemisen meininkiä! 

❤

Kesä voi olla jäätelökesä tai hampparikesä, 

hellekesä tai sadekesä...

Mikä kesä sinulle tulee mieleen ruoan tai ilmojen suhteen? 

Terveisiä mökin pihapiiristä

Tykkään niin kovin runollisesta sanonnasta 

"kesä hiljalleen kypsyy".

Se kuvaa kauniisti sitä, 

mitä luonnossa tapahtuu näinä elokuisina päivinä 

ja ehkäpä myös sitä, mitä kesämuistoja meille jää mieleen. 

Kiertelin viikolla mökin pihapiirissä  

ja katselin pihan eri kulmilta mennyttä kesää,

kukkia ja tekemisiämme. 

Siinä katsellessani nousi iloksi tämän kesän kaksi viikkoa, 

jotka vietimme täällä yhtäjaksoisesti.

Kun asettuu aloilleen,

 tuntuu voivan nauttia olosta jotenkin erilailla, 

täysin rinnoin

maadottuneena.

Tämän kesäiset ja ainoat mökin kesäkukat kukkivat vielä kauniisti. 

Ensimmäistä kertaa istutin tähän pelakuita 

ja totesin, että menevät jatkoon.

 Nämähän suorastaan kuuluvat tähän miljööseen. 

Ruukutetut perennat ovat olleet hyvä juttu.

Ei ole enää kukkapenkin ruohoamisen tuskaa ja taistelua juolaa vastaan.

Toki ruukkukukkia pitää kastella tai siirtää varjopaikkoihin poissaollessa,  

mutta kokonaisuutena ruukutus on toimiva homma 

ja jatkan sitä. 

Röyhytatar on muuten huikean vaivaton ja näyttävä perenna. 

Sitä kasvaa tuossa paahteisella, seinustalla mökin edustalla,

jossa se "röyhyää" valkoisena kukkaispilvenä. 

Humala viihtyy mökillä sekä aurinko- että varjopuolella.

Tässä humalan kasvutukena on seinään kiinnitetty vanha heteka

ja parissa kohden se kasvaa tikapuihin tukeutuneena. 

Olen kokeillut istuttaa humalaa myös ruukkuihin.

mutta yllätyin siitä kuinka paljon ne tarvitsevat kastelua. 

Aika tuntuu kiitäneen niin nopeasti nopeatuomenkukista tuomenmarjoihin,

mustikankukista kypsiin mustikoihin,

kylvetyistä siemenistä salaatinlehtiin ja kukkiviin kukkiin.

Kuin tuulenhenkäys eikä sitäkään.

Niissä ohikiitäneissä hetkissä on kuitenkin paljon muistoja, 

jotka ovat piirtyneet tähänkin pihapiiriin ja 

 jäävät kantamaan tuleviin kesiin.

Niinkuin tämä mieheni veljensä kanssa

kestopuusta taiten nikkaroima upea peräkärry.

Se on minusta oikeastaan puun värin ja huolellisen työstön takia kaunis, 

jos tällaisesta voi sitä sanaa käyttää. 

Tai onko se sittenkin komea?

Poltin kolvilla mieheni lavan perään kirjoittamansa nimen ja vuosiluvun. 

Minusta tällaiset merkinnät  tärkeitä käsin tehdyissä jutuissa. 

Tältä kesältä ja lomalta muistamme tuon myös reilun 60 vuotta vanhan männyn,  

oikein käkkyräisen puuvanhuksen kaatamisen.

Siinä oli oma hommansa,

mutta saimme kuin saimmekin sen nurin 

ja siitä alkoi tienvieren vanhan puurivin kaataminen.

Vielä on tiedossa hikeä ja ponnistelua, 

ennen kuin nuo puut ovat klapeina ja puupinoissa.

Osa kukista on jo lakastunut

 ja varistanut siemenensä tulevien kesien varaksi.

Siellä täällä jo näkyy keltaisia lehtiä.

 Aamun nurmi on märkää ja iltojen pimeys yllättää.

Päivissä on kuitenkin vielä viipyilevän kesän tunnelmaa,

 kun ja jos aurinko sattuu luomaan viimeisiä lämmittäviä säteitään.  

Silloin varjot venyvät pihoilla ja puutarhoissa,

pelloilla ja kujilla. 

❤

Elokuu.

Tämä kesä kaarrattaa loppuansa kohden, 

valmistaa tietä uudelle kesälle,

uusille kesille.

syksylle.

Kesä hiljalleen kypsyy,

tutusti, turvallisesti, 

 mutta sitä on vielä jäljellä.

❤

On hetki 

Kesä päättyy, saapuvat jo

syksy, uudet keväät.

Hiljaa laskee aurinko.

Taas jaettu on eväät.

Emme tiedä, mihin johtaa

huomispäivän retki,

milloin suru meidät kohtaa. 

On kesä nyt. On hetki.

-A-M Kaskinen-

❤

Elokuun ihanaisia, kesäntuntuisia päiviä Sinulle ja Minulle!

Loppukesä on vasta loppukuussa 

ja sitten tulee syyskesä. ;)

 

Räsymattojen pesupäivä

Kesän arkisiin juhlahetkiin minusta kuuluu eittämättä mattojen pesu

 mäntysuovalla ja juuriharjalla.   

Suovan tuoksumaailmaan ja värien kirkastumiseen 

liittyy paljon lapsuusmuistoja. 

"Ennen vanhaan" kasasimme talven aikana likaantuneet matot 

sekä lattioilla käytössä olleet kesämatot autoon

 ja veimme ne mökille pestäviksi. 

Niitä nakattiin pienissä erissä järveen likoamaan 

ja hinkattiin rannalla puulavitsan päällä

  raita raidalta edeten, 

puolelta ja toiselta. 

Ja maton reuna piti muistaa harjata hyvin. 

Mattojen virutus eli huuhtelu oli aina oma hommansa, 

ehkä raskain. 

Märkiä mattoja ripustettiin sitten naruille ja telineille. 

Vettä valuvia mattoja tuntui olevan jokapaikassa, 

sillä silloinhan matot oli pääasiassa näitä räsymattoja 

ja niitä oli vaihtomatoiksi astikin. 

Raitaise matot laitettiin pitkittäin, 

 ettei mahdollinen irtoava värivesi sotkisi viereisiä raitoja. 

Mattoja käänneltiin ja väänneltiin,

jotta matot kuivasivat mahdollisimman pian eivätkä alkaisi kosteudessaan haisemaan. 

Välillä tuli sade ja silloin juostiin keräämään mattoja suojaan 

-ja kohta taas leviteltiin kuivamaan. 

Matonpesu oli osa lapsuuden kesiä 

ja perinteitä. 

Ne olivat yhteisen tekemisen päiviä 

ja jälkikäteen mietittynä erityisen hyviä oppimisen paikkoja. 

Verestimme näitä kesämuistoja mökin pihassa. 

Liotimme mökin mattoja verkkopaljussa ja hankasimme ne puhtaiksi

pihalle levitetyn pressun päällä. 

Pieni kesävieras oli mukana tässä "vesileikissä" 

lasten juuriharjan eli pienen, lapsen kädenmyötäisen vihannesharjan kanssa. 

Äitini on kutonut tuvan neljä pitkää mattoa  90-luvulla kotiimme ja 

niihin liittyykin paljon tunteita. 

Huomasin vieläkin tunnistavani raidoista joitakin vanhoja vaatekappaleita. 

Raita raidalta edetessäni ihastelin sitä taitoa ja silmän harkitsevuutta, 

millä äiti on valinnut maton kuteet loimien väliin. 

Neonvihreä trikookudekin oli asettunut mukavasti sinne kangaskuteiden lomaan

js ruskeiden rytmitysrairojen väliin. 

Pätkä yhtä väriä, toinen toista.

Kuin elämä.

Kirkasta, tummaa toisiinsa sulautuen.

Pesimme ensimmäisen kerran farkuista virkkaamani pyöreän maton. 

Aikoinaan joku epäili, miten tämän pesu mahtaa onnistua. 

Kyllä vesi toki toi siihen oman painonsa, 

mutta selvisimme kahdestaan sen siirtelystä. 

Trampoliini oli  muuten oiva kuivatuspaikka;

  pyöreä muoto säilyi hyvin sen siinä paistatellessa. 

Olipa se niin nostalgista katsella pihapiirissä roikkuvia mattoja! 

Ja parasta oli. 

että matonpesupäivämme oli yksi heinäkuun lopun kuumimmista päivistä. 

Matot kuivuivat päivässä!!!

Matonpesupäivän palkitsevuutta.

Puhtaat tuoksuvat matot.

Kirkkaat raidat rakkaan äidin kutomissa matoissa. 

Näitä haluan pestä ja näistä huolehtia. 

Nämä kuuluvat tänne,

tämän mökin kurkihirren alle 

ja tuvan tunnelmaan. 

❤

Siinä mattoja hinkatessa, polvillaan kylmässä vedessä touhutessani  

ja lopulta molempien nimettömien eka nivelen hiertyessä rikki mietin, 

että pesevätköhän ihmiset vielä mattojaan  perinteiseen tyyliin  

vai vievätkö pesulaan.

Onkohan tämäkin  katoava tapa?

Jotakin kesäistä, kaunista, 

monella tapaa puhdistavaa tässä mattojen pesupäivässä kuitenkin oli. 

Olimme molemmat mielissämme, 

että juuri tuona aurinkoisena päivänä hoksattiin toimeen tarttua. 

Oletko sinä pessyt tänä kesänä mattojasi ulkona?

Onko sinulla mattojen pesumuistoja?

🌻🌻🌻

 

Näi

Lihamurekkeen paistaminen leivinpaperissa

Viime päivinä on ollut kovin vaihtelevaa säätä täällä mökillä. 

Välillä on ollut mukavampi jäädä sisälle sateen suojaan. 

Tänään hyödynsin tihkusadeajan kännykän kuvagallerian selaamiseen 

Ja jemmasin joitakin kuvia luonnoksiin tulevien postauksien pohjaksi. 

Tämä päivitys kuuluu arkeen. 

Arkeen, johon löytyy kivoja sävyjä uusien oppien sekä oivalluksien myötä. 

Siksi haluan jakaa tämän sinullekin. 

Olen paistanut murekkeemme aiemmin 

pyrexin pitkulaisessa vuoassa tai leivinpaperin päällä.

 Molemmat ovat toimineet. 

Mutta, kun olin viime syksynä seurakuntakeskuksen keittiöllä "aputyttönä"

ja keittiögurun opissa, 

opin tämän itselleni uuden, oivan tavan paistaa lihamureketta. 

Tällä uudella tavalla paistettaessa mureketaikina laitetaan leivinpaperille 

ja paperi kääritään mureketaikina ympäri.

Mureke paistetaan tunteroisen verran 

ja nostetaan sitten hetkeksi tasoittumaan. 

Paperi avataan höyryä sekä kuumuutta varoen 

ja sitten mureke siirretään paistolastojen avulla tarjoiluastiaan. 

Minä tykkään tästä paistotavasta.

Oletko ehkä kokeillut tätä mallia tai 

mikä sinusta on paras paras tapa murekkeen paistamiseen? 

Tein vastikään isomman satsin mureketta uusien perunoiden "kyytipojaksi" ja 

kastikkeena oli voikastkike eli vettä, voita, uutta sipulia sekä sen vartta ja suolaa. 

Murekkeen ja  kotoisten lihapullien lisäksi tykkäämme syödä uusia perunoita 

muun muassa broilerin, paistetun kalan, 

valkokastikkeen ja kananmunan 

sekä salaatin kera. 

Uusista perunoista tulee ihana kalakeitto. 

Olen kerrattain postannut uusiin perunoihin liittyen tässä postauksessa. 

~~~~~~~~

Mikä sinusta on parasta syötävää uusien perunoiden kanssa?

Jaetaanko vinkkejä toisillemme tässäkin asiassa. 

Minulla ainakin on välillä sellainen olo, 

että mitähän sitä tänään syötäisiin!?

👋