Kuusi -sukat

Sukkalaatikko-haaste on osaltani ollut suosiolla kesäajan tauolla 

enkä ole kyllä vieläkään ehtinyt kurkaamaan kesäkuukausien haasteita ja ohjeita. 

Sukkapuikot ja -langat olen kuitenkin ottanut jo esille 

ja aloitellut sukkasyksyä omilla malleilla ja vanhoilla ohjeilla. 

Kuusen neulontaohje löytyi Pinterestistä. 

Kuusi sopii hyvin teemaksi lahjasukkiin läheiselle, 

jolle metsä on kuin toinen koti työn ja harrastusten osalta. 

Seiska veikan metsänvihreä lanka sopi oivasti näihin sukkiin,  

joiden varsiin neuloin neljä kuusta. 

Pitkät lankajuoksut mietityttivät aluksi sukkien yläosassa,  

mutta kivasti ne lopulta sinne sujahtivat. 

Varren resoriin ja jalkapöydän päällisen joustinneuleeseen 

neuloin oikeat silmät takakautta. 

Sekin antaa omaa pientä ilmettä neuleeseen. 

Näistä "nelivitosista nelivitoselle" alkoi tämä sukkasyksy. 

. Sukkalaatikkoon nämä eivät ehtineet kyllä hetkeksikään, 

vaan liki puikoilta siirtyivät jo käyttäjälleen. 

Paras näin! 

 

~~~~

Viikonloppu oli täynnä touhua ja tohinaa. 

Eilen oli ihana sää ja puolukkapäivä sekä sen myötä marjojen säilöminen. 

Tänään saimme vieraita ja päivä mennä hurahti siinä kuin huomaamatta. 

Tämä olikin sitten tällainen pikainen piipahdus ja pikakirjoitus tänne,

mutta hyvä näinkin! 

~~~~

Ihanaa alkavaa viikkoa ja syyskuun kauniita päiviä 

meille kaikille! 

Vanhat ikkunanpokat

Mökin remontista jäi aikanaan paljon vanhoja ikkunoiden pokia, 

joista osan olen myynyt kirppiksellä ja vielä niitä on jäljellä. 

Viime viikolla oli meillä molemmilla oli sellainen 

"mille sitä alettaisiin" -olo ja luova hetki, 

jolloin päätimme työstää noita kolmiosaisia kuistin vanhoja ikkunoita 

muistoksi pihapiiriin.  

Ikkunalasien poistaminen,

pokien yhdistäminen ruuvilla toisiinsa 

sekä lauta yläosaan suojaamaan sateelta, 

ikkunalauta sekä hipaisu maalia niihin. 

Puojirakennuksen seinustan tyhjentäminen. 

Siinä se nyt sitten on.

Ikkuna, 

jonka ympärille.

metsän reunaan voisi ensi kesänä 

kehitellä pöytäryhmän. 

Ikkunapokan taakse voisi virittää pitsiverhon,

että ei pelkkää punaista seinää tarvitse katsella. 

Tuo valkoinen penkki,

kerrallinen roskalavalöytö kaipaa rappausta ja maalausta

ja se näyttäisi löytävän uuden paikan tuosta seinustalta.

Tämä jää ns. vaiheeseen tältä kesältä, 

mutta siitähän sitä on hyvä sitten jatkaa,

jos on intoa ja voimia. 

Tämmöistä ruostetta ja ajanpatinaa meiltä löytyy. 

Meistä vanha on mukavan näköistä sekä huoletonta.  

Nämä ovat välillä tämmöisiä 

"onko näissä järkeä" -värkkäyksiä 

ja hetken inspiraatioita, 

meidän voimavarajuttuja. 

Näitä on kiva väkertää yhdessä. 

Katolla on peltinen kattoviiri.

jossa on vuosiluku 1967 

eli on tälläkin rakennuksella jo ikää.

~~~~~~~~

Pihapuuhastelut mökiltä alkavat olla vähitellen tehtynä.

Tällä viikolla alkoi syyskausi paikallisessa opistossa

 ja minä menin mukaan kahteen "piiriin".

Olen innoissani niistä ja uskon molempien tuovan 

kivoja käsillä tekemisen juttuja sekä uusia tuulia. 

Oletko sinä aloitellut jonkun harrastuksen?

Mistä sinä saat intoa ja iloa alkavaan syksyyn?

🍂🤎🍂

Kaarratus kodin syksyyn

 Tänään on ollut syksyinen päivä. 

Aamu avautui vesisateisena 

ja koivujen keltaiset lehdet näyttivät valmistautuneen lentoon.

Nuo menneen kesän "luetut lehdet" joutavat pikkuhiljaa kierrätykseen, 

lehtikeräykseen, 

maahan maatumaan. 

Niin se vaan menee syksy syksyn jälkeen

ja tuntuu aina yhtä haikealta sekä jollakin tavalla ihmeeltä, 

ihmettelyn aiheelta. 

~~~~

Olimme ajatelleet menevämme tänään mökille,

mutta päätinkin siivota vähän perusteellisemmin,

sillä pölyä näyttää kertyvän kahdestaan ollessakin. ;) 

Siivouksen jälkeen oli kiva laitella kotia syyskuosiin. 

Enää ei löytynyt omasta perennapenkistä eikä luonnosta 

viikonloppukimppua. 

Oli pitkästä aikaa kaupan kimpun aika 

ja miten ihania krysanteemeja löysinkään 

syyspäivän iloksi. 

Kauneutta ja ihanuutta näihin päiviin tuovat syksyiset värit ja valot sekä kynttilät. 

Illalla sytytin eka kertaa tälle syksyä

 kuistin katossa kesättalvet valmiudessa olevan lamppuketjun. 

Se toi ihanaa tunnelmaa pimenevään iltaan. 

Pitää vielä laittaa (lue: laitattaa miehellä) ajastin sinne,

että eivät turhaan valoisana aikana ole päällä. 

Syksyiset tyynynpäälliset löytyivät kaapin kätköistä,

tallesta ja jemmasta. 

 Keltaista ja ruskeaa 

-kuinkas muutenkaan kuin ruskan sävyjä! 

Mikä väri kuuluu sinun syksyysi? 

 

Onneksi on jemmat ja joskus tehdyt/hommatut koristejutut 

niin saa näppärästi uutta tuulta kodin sisustukseen. 

Niin kuin nämä kivat kurpitsat, 

joiden ohjeen löydät täältä, klik. 

Siivoillessa tuli mieleeni ajatus, 

että syksy tuo minut kotiin. 

Katson portailla haikeana menneeseen kesään, 

mutta syksyiset tuulet ihan kuin työntävät minua sisähommiin.

Patistavat siivoamaan, kohentamaan paikkoja ja sisustamaan. 

Ja se kaikki on taas niin mukavaa.

Mennyt kesä ja meneminen on siis tehnyt tehtävänsä! 

🍂🍂🍂

Vielä on toki syystöiden ja istutusten aikaa.

Muistutukseksi, rohkaisuksi,

iloksi ja lohdutukseksi Tommy Tabermannin ihana runo: 

Se joka istuttaa puun, 

vaikka tietää,

ettei koskaan näe sen kukkivan,

ei ole hölmö,

ei itsekäs.

Hän saa nautintonsa siitä,

että joku muu tulee 

joskus iloitsemaan 

ja nauttimaan sen kukinnasta. 

Hän elää sananmukaisesti 

kahdessa ajassa:

hänelle ei kesä 

lopu syksyllä. 

🍂🍂🍂

Ihania syyskuun päiviä Sinulle! 

Puolukanvarputerapiaa

Pikainen piipahdus tänne

ja terveiseni puolukkametsän reunamilta. 

Tänään, vapaapäivänäni,

 nautin siitä, 

että sain olla luonnon helmassa hetken aivan itsekseni, 

 luonnonmateriaalien äärellä pitkästä aikaa  

sitomassa syyskranssia. 

Ja miten paljon tuota puolukkaa nyt onkaan.

Osa on jo kypsää,

mutta me odotamme vielä hetken ennen kuin ryhdymme poimimaan niitä. 

Ilma ehti olla monena.  

Aurinko paistoi lämpimästi 

ja sitten pienen lientelyn jälkeen 

yhtäkkiä jostakin pilven reunasta tulikin jo 

 kevyttä tihkusadetta.

Ukkonenkin jyrisi ja sateenkaarikin näkyi taivaalla. 

Kiepsuttelin marjaisia varpuja vanhan koivunrisukranssin päälle.

Ripustin tuon puolukkaisen tekeleeni mökille aitan oveen. 

Marjat eivät taida pysyä kovinkaan kauaa tuossa,

mutta onpahan hetken ilo. 

Tänään oli kuitenkin merkityksellisintä käsillä tekeminen 

ja syksyn kauniin hetken kokeminen.

Sydänkranssin pohjana on vanha rottinkinen sydän.

Sidoin siihen pienehköjä nippuja pienilehtisistä puolukanvarsista. 

Tämä löysi paikkansa pikkusaunan ovesta. 

Vihreämpi kranssi toki on kuin tuossa kuvassa! 

Ihanan raukea olo. 

Ulkoilu ja puuhastelu on tehnyt tehtävänsä. 

Ei tarvitse varmaan unta houkuttaa! 

 

Se toimi sittenkin

Lauantaina vietimme mökkikauden päättäjäisiä mökillä. 

Toki oletan, että meidän mökkikausi jatkuu tänä syksynä pitkälle syksyyn,

kun meillä on nyt enemmän vapaata. 

Leppoisassa lauantaipäivän tunnelmassa tuli kierreltyä pihapiirissä 

ja katseltua menneeseen kesään sekä kesällä tehtyihin juttuihin 

-ja toki niihinkin kohtiin, 

joita ei vielä(kään) suunnitelmista huolimatta

 saatu vietyä eteenpäin. 

Jyhkeän mökkikuusen maata myötäilevien oksien alla  

on ollut piilossa kaivo, 

jonka päälle mieheni on laittanut kolmekymmentävuotta sitten sementtikannen ja kiven. 

Lapsemme hukkumiskuolema oli jättänyt jälkensä. 

Emme halunneet silloin käyttää sellaista kaivoa,

josta vettä olisi nostettu sankolla

tai että olisi ollut vaara lasten mennä sinne lorkkimaan. 

Aika on hoitanut ja hoitaa.

Elämä menee eteenpäin; 

ajatus kaivon esille ottamisesta tuli puheeksi. 

Jossain vaiheessa laitoin ilmoituksen Facebookin kirppikselle: 

ostetaan käsikäyttöinen kaivonpumppu.

Sain yhden vastauksen ja ostin pumpun kuin "sian säkissä"; 

toimii tai ei, 

käyttöön tai koristeeksi.

Meni kesä, tuli toinen ja liekö tämä jo kolmaskin.

Kesäkuussa tartuimme toimeen. 

Olimme vaalineet vuosikymmenet noita liehuhelmaisen kuusen ikiaikaisia oksia. 

Nyt jouduimme sahaamaan niistä pari kolme pois,

että kaivo pumppuineen pääsisi näkyviin.  

Pumpun asentaminen sujui mutkattomasti ja mikä parasta;

pumppu toimii. 

Vesi nousee, kun hetken pumppaa. 

Käsikäyttöiseen pumppuun liittyy itselläni vahva lapsuuden muisto.  

Haimme naapurista juomaveden kotiimme. 

Monet, monet kerrat olen siellä pumpannut vettä ja kantanut kotiin. 

Nyt saan verestää lapsuusmuistoja ja nostaa kaivosta kasteluvettä kukille. 

Ja kyllä lapsenlapsetkin ovat mielissään moisesta laitteesta, 

jolla saa vettä tulemaan maan sisästä. 

Kyllähän tämä Vammalan konepaja  Oy n pumppu oikeastaan 

kuuluukin tänne! 

Juuri tuollaisena vanhan näköisenä kuin se nyt onkin. 

Tässäpä tämä yksi menneen kesän ilo mökin pihapiiristä. 

Kolmekymmentä kesää takana 

ja monenmoista askaretta on yhdessä tehty. 

Monta suunnitelmaa, haavetta sekä toivetta on vielä on olemassa. 

Aika näyttää mikä toteutuu ja mikä on toteuttamisen arvoista! 

Huomenna onkin sitten jo syksyinne kuukausi! 

Syyskuun kauneutta ja iloa Sinulle! 

 

Kassiin valettu betoniruukku

Vihdoinkin olen hyödyntänyt betoniaskartelussani 

sen varmaan parikymmentä vuotta vanhan kesäkassini. 

Olin säästänyt sen

ja haaveillut joskus tekeväni siitä ruukun. 

Nyt ruukku on valmis! 

Heinäkuussa innostuin mökillä pitkästä pitkästä aikaa valuhommiin.

Yhtenä muottina oli tuo punottu kassi, 

jonka hihnat olin jo käyttänyt virkkaamaani kassiin. 

Sopivan mallinen ja -kokoinen sisusmuotti etsitytti aikansa itseään,

mutta löytyi lopulta miehen puojista. 

Täytin kanisterin vedellä ja painoin betonimassassa uitetun 

ja massalla osittain täytetyn kassin sisään. 

Tuossa vaiheessa aina jänskättää,

että tuleehan reunoista riittävän paksut ja tasaiset. 

Valu jäi tähän vaiheeseen useammaksi viikoksi

ja eilen illalla jatkoin hommaa. 

 Kanisteri oli junttautunut aika tiukasti kiinni. 

Vaihdoin sen sisään muuripadasta tulikuuman veden,

joka notkisti kanisterin kylkiä. 

Pienen painelun ja nitkuttelun jälkeen sisämuotti irtosi lopulta kivasti. 

Ruukun pinta oli vähän nuhruisen värinen luullakseni

 kassin värin ja muotin pintaan laitettavan ruokaöljyn johdosta. 

Päädyin suhauttamaan harmaan spraymaalin ruukun pintaan. 

Ystävän tuoma krysanteemi pääsi ensimmäisenä kukoistamaan 

tähän ruukkuun,

joka sai paikkansa "paraatipaikalta" kuistin seinustalta.

Tuntuu kivalle, 

että sain työstettyä tuon mielessäni pitkään muhineen ajatuksen 

ja että lopputulos on mieluinen. 

Kokeileminen ja omannäköisen työn tekeminen on kyllä innoittavaa! 

Betoni mahdollistaa monenlaiset jutut 

ja ympärillämme on paljon toimivia, omaperäisiä muottteja. 

Onko täällä muita betoniaskartelijoita "linjoilla"?

Minkälaiset työt sinua innoittavat? 

~~~~~

Arki alkaa pikkuhiljaa asettua aloilleen.

Eläkeläisen arki ja minun lyhyempi työviikko tuntuvat solahtavan mukavasti yhteen. 

Elämä on maullaan! 

Onnea on uudet elämäntilanteeta ja mahdollisuudet! 

Jospa sitä kerkeään vielä valuhommiin tälle syksyäkin! 

~~~~~

Elokuun viimeisen viikon kauneutta ja lämpöä Sinulle! 

 

Ristiäiskranssi

Yksi kesän ihanimmista toiveista oli se, 

kun toukokuisen äiti pyysi minulta luonnonkukkakranssin 

heinäkuussa vietettyihin ristiäisiin. 

Keräsin juhlan aamuna metsätien varrelta 

kesän kauniita, herkkiä kukkijoita. 

Sidoin kukat bambukranssipohjaan.

Jälleen kerran yllätyin, 

miten paljon kranssiin meneekään värkkiä.

Muutaman kerran piti piipahtaa lähiojanpientareella 

hakemassa täydennystä ja väriä,

että kranssi säilyi yhtenäisenä kauttaaltaan. 

Kukkien kieputtaminen oli ihanaa ja palkitsevaa. 

Jännitti kylläkin, kestävätkö kukat kauniina juhlahetkeen asti,

kun luonnonkukat nuupahtuvat usein niin äkkiä poimimisen jälkeen.  

Suihkutin vettä kranssin päälle 

ja laitoin sen muovipussissa kylmäkaappiin. 

Se säilyi kuin säilyikin freesinä ja kauniina juhlaan

ja juhlan iltaan asti. 

Päivänkakkaroita, 

puna-apilaa, 

sian- ja ojankärsämöä, 

kissankelloja, 

hiirenvirnaa.

heiniä.

Olin iloisesti yllättynyt siitä, 

miten nuo kissankellot säilyivät kauniina.

Kissankellot 

-kuin keijujen hulmuavat hameet. 

Pieni Lyyti.

Päivänsäde. 

Hän tuo iloa ja valoa meidän kaikkien päiviin. 

Vauvan äiti tykkää luonnonkukista. 

Kaksi vuotta sitten tein kastekranssin 

vauvan veljen juhliin

ja laitan siitäkin kuvan tähän muistoksi. 

Silloin oli kanervien ja mustikkaisten varpujen,

liekojen ja koivunlehtien aika. 

Molemmat kranssit olen kuivattanut alaspäin roikottaen 

ja niistä on jäänyt juhlan jälkeistä iloa vielä arkeenkin! 

💞

 

Mehustushommia

Marjasouvi 

kääntyi tänä vuonna yllättävän aikaisin 

punaherukkapensaisiin. 

Päälyoksat odottivat punaisenaan poimijoita, 

mutta sää ei ollut oikein puolellamme. 

Kipaisimme kuitenkin tänään sateiden välillä pensaisiin

ja pääsimme mehustamisen makuun. 

Vanha palvelija, 

90 -luvulla hankittu 

teräksinen Hackmannin mehustin ei sovi induktioliedelle, 

mutta se toimii upeasti tuolla keittolevyllä.  

Ja tuo mehu;

se maistuu niin hyvälle. 

~~

Laitoin punaherukoiden sekaan pikkuisen mustikkaa,

joka särkee kirpakkuutta. 

Kauniin punainen mehu tuntuu maistuvan meillä kaikenikäisille. 

Kesän ristiäistarjoilussakin oli pelkästään kotoista punaherukkamehua tarjolla. 

Ruukaatko sinä mehustaa marjoja? 

~~

Mehustaessa tuli mieleen lapsuuskodin marjapuskat. 

Soitin äidille.

Hän oli samoissa puuhissa siellä kotona. 

"Kaksi maijaa on pöhisemässä" eli mehua piisaa 

taas tulevana talvenakin kylässä kävijöille 

ja saattapa mehupullo löytyä tuliaistenkin joukosta. 

Mummun mehu ei ole tehty pelkästä punaherukasta,

vaan siinä hyppysellinen mansikkaa, vadelmaa ja mustikkaa 

sekä aimo annos rakkautta. 

Marjapuskat ja mehustaminen on siis elokuinen perinne, 

 joka tuo eittämättä aina aavistuksen syksyn tuntua mukanaan. 

 

Laitoin päivällä kynttilän palamaan ja tulet takkaan.  

Otin keväällä kesken jääneen sukankutimen esiin,

joka tyttären mielestä on vahva syksyn merkki. 

Kaivauduin sohvan nurkkaan. 

Ei se hullummalle tuntunut.

Oikeastaan aika ihanaa! 

~~

Mehustinlaatikon kyljessä lukee sanat,

jotka sykähdyttävät minua joka syksy: 

Päivän kultaamissa puutarjoissa tuuli torkkuu vehmailla lehvillä,

aurinko venyttelee varjoja vasten,

kesä hiljalleen kypsyy. 

Nyt ei näy aurinkoa eikä varjoja, 

mutta kesä kypsyy. 

Sen on aika kypsyä 

ja se on yhtäaikaa ihanaa ja haikeaa. 

Vaikka kyllä minä uskon ja toivon, 

että ei tämä kesä vielä kypsä ole;

eiköhän me vielä kesäisiä aurinkopäiviäkin saada! 

Jälleennäkeminen

Lupasimme 30 vuotta sitten mökin kauppakirjoja tehdessämme, 

että entisen omistajan pieni suku saa piipahtaa mökillä pohjoisessa kulkiessaan. 

Yhteys on säilynyt. 

Saimme alkuviikosta vieraita,

jotka olimme tavanneet edellisen kerran seitsemän vuotta sitten.

 

Oli taaskin niin mielenkiintoista kuunnella tarinoita menneistä, 

hänen lapsuutensa ja nuoruutensa odotetuista kesäpäivistä, 

kun he saapuivat meren takaa mummulaan.

Kesistä, 

joihin mahtui kiireettömyyttä,

meressä uimista, metsissä kirmailua,  

kauppa-autolla käyntiä, 

eläinten hoivaamista ja kaivon tyhjennystä,

heitä varten rakennetussa mökissä nukkumista,

pihasaunassa kylpemistä 

ja mummun haitarin soittoa 

sekä vieraita ja kyläkaupan tuomaa elämää pihapiirissä. 

Saimme kuulla esineistä ja asioista, 

tavoista ja tottumuksista, 

pientilallisten elämästä, 

joka on toki meitä kiinnostavaa mökin historiaa.

Siitä kaikesta, 

mitä hän oli kesäkokemuksistaan ja -elämyksistään mieleensä tallentanut. 

Muistoista, joista monet nousivat kuulema pintaan nytkin pihaan saavuttuaan. 

 

 

Tämä meidän liki 80 vuotta vanha pihasauna on hänen pappansa rakentama.  

Vieraamme oli kylpenyt saunassa viimeksi reilut 

 kolmekymmentä vuotta sitten. 

Sauna, jos mikä, kirvoittaa muistoja. 

Saunan tuoksu oli edelleen ihana ja niin tuttu. 

Saunan tummat seinät ja kosteat löylyt palauttivat mieleen 

vanhojen saunareissujen tarinoita 

ja löylymuistoja. 

Juuri niitä tuntoja, 

joita kesän alussa kirjoittelin 

tuohon mökiltä löytyneeseen vanhaan rikkalapioonkin.

Lapsena pelottavilta tuntuneita, kuolleita perhosia

 ei nyt onneksi ollut saunan ikkunalla.  

 

Vanhat kultareunaiset kahvikupit kruunasivat kahvihetken. 

Tuvassa oli arjen juhlahetki. 

Olimme hetken kuin yhtä perhettä 

tutun pirtinpöydän ääressä. 

Ei ollut mennyttä tai tulevaa, 

uutta tai vanhaa. 

Oli vain elokuinen ilta ja yhteinen muistojen paikka, 

jossa menneitten päivien tarinat jatkavat elämäänsä. 

Aika on aina rajallista

ja tällä kertaa sitä oli vain pari tuntia.

Sovimme, 

että seuraavan kerran sijaamme pedin 

vaaleanpunaiseen mökkiin, muistojen sijoille. 

Kun auto kaartoi koivukujalta tielle.

totesin ykskantaan itsekseni, 

että lapsuuden kesät ja tunnelmat jäävät mieleen.

 

Tavallinen arki ja arjen touhut, 

tuttuus ja turvallisuus,

luonnon läheisyys ja välittäminen riittävät. 

Ne voivat kantaa kesästä kesään! 

Mikä sinulla on jäänyt mieleen lapsuuden kesistä 

ehkä päällimmäisenä?

Blogiarpajaisten voittajat

 Heinäkuun lopun terveiset Sinulle 

ja 💗-lämpöinen kiitos 

mukanaolosta perinteisissä synttäriarpajaisissa, 

jotka järjestin 12.kerran. 

Mukava oli lukea kauniita sanojanne ja saada palautetta blogista. 

Ihana oli myös huomata, 

että vuosien ajalta tuttuja nimimerkkejä on edelleen mukanani

täällä blogissa ja uusiakin lukijoita on ilmaantunut viime viikkoina. 

Kysäisin arpajaispostauksessani, mitkä ovat teidän lempikukkia. 

Kaikista mieluisimpia tuntui useimmilla olevan luonnonkukat, 

jotka nyt kesäaikaan ovat olleet lähellä silmiä ja sydäntä. 

Myös perinteinen pelargonia oli lempikukkien joukossa 

ja pioni, juhannusruusu sekä miljoonakello. 

Onnetar suosi näiden kommenttien kirjoittajia:

Onnitteluni. 12 vuotias on jo reipas ikä. Kiitos sinulle siitä. 

Ajatuksiasi on ollut mukava lukea niin aurinkopäivänä kuin sateisen synkkänä hetkenä. 

Arkea ja juhlaa somasti rinnakkain.
Lempikukkani taitaa olla sini- ja valkovuokot, 

jotka ensimmäisinä keväällä ilmestyvät pihapenkkeihin. 

Niistä se kukkien kesä alkaa.
Ruskea päivänkakkaraliina, jos onni suosii. 

-Seija

Tykkään miljoonakelloamppeleista. 

Niitä on niin monenvärisiä ja ne kukkivat runsaasti koko kesän. 

Monet muutkin kesäkukat ovat mieleen, kesä on niin ihanaa aikaa. 

Terveisin Kirsi

Onnea ja Iloa teille, Seija ja Kirsi. 

Laitattehan osoitetiedot tulemaan

niin laitan voitot pikimmiten matkaan! 

Päivänkakkara-ajatuksia kaikille arpajaisiin osallistuneille! 

  

~~~~

Loma kaartui tämän illan myötä viimeiseen kesälomaviikonloppuun 

ja maanantaina on aika avata pitkästä aikaa työn ovi.   

Sitä ennen nautiskelen vielä 

lapsuuden mökkimaisemista ja huolettomuudesta. 

Viikonlopun iloa ja kauneutta sinullekin! 

-Kaisu-

Edt. Voittajat tavoitettu! 

Pyhäjärven ympäri

 Kesälomaperinteisiimme on viime vuosina kuulunut 

Pyhäjärven ympäriajo eli oma Tour de Pyhäjärvi. 

Tämä "meidän" Pyhäjärvi sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla

ja se on valittu aikanaan runsassaarisena ja kalaisena järvenä maakuntajärveksi. 

Virallinen pyöräilypäivä pyhäjärvisillä on toukokuussa, 

mutta me lomalaiset pyöräillään 

lapsuuden kotijärven ympäri kesälomalla. 

Tällä kertaa jouduimme odottelemaan pyöräilysäätä,

kun lomamme täällä on ollut pitkälle sadetta ja tuulta. 

Eilen valkeni lopulta ihana aurinkopäivä 

ja lähdimme hetimiten 69 kilometrin taipaleelle. 

Alkumatkasta oli vähän haastavampi osuus, 

kun ajellaan ns.nelostien reunaa reilu parikymmentä kilometriä. 

Siinä meni ohitsemme ylileveää kuljetusta ja pitkiä rekkoja 

ja liikenne oli muutenkin yllättävän vilkasta, 

mutta selvisimme.   

Ns. ’Suezin tie’, 

joka on rakennettu tuon kanavan kriisin aikaan 

ja saanut siitä kutsumanimensä, 

 olikin sitten reilusti rauhallisempi ajella. 

Kanervien ja horsmien kaunis puna oli vallitseva sävy 

hakkuuaukioilla ja metsien reunamilla. 

Teiden varsilla tuoksui vahvasti kulottuneet heinät 

ja kesän etenemisen myötä kypsyvä luonto. 

Kukkineiden kesäkukkien siemenkodat näkyivät muistoina 

tämän kesän kukkaloistosta ja toivona tulevasta. 

Puolivälin paikkeilla on nuotiopaikka, 

jossa pidimme tauon. 

Kirkas vesi liplatti mukavasti hiekkaiseen rantaan. 

Nuotiomakkara kuului retkieväisiin

ja se kyllä maistui hyvässä seurassa.

 

Vuohtomäellä piipahdin pojan kanssa näköalatasanteella,

josta näkyy huljakasti pitkälle järven selälle.  

Kiva pyöräreissu kesäisessä säässä hyvällä tiimillä. 

🚴‍♀️🚴‍♂️🚴‍♂️🚴‍♂️

Lastenlaulun sanoin oli ’suoraa tietä, suoraa tietä,

mäkiä matkan varrella’. 

Ja vastatuulta kiitettävästi. 

Olipa ihana kaartaa mökin pihaan 

ja pulahtaa järveen lapsuuden mökkirannassa. 

Järvi on kyllä ihan eri elementti kuin meri, 

jonka äärellä kotosalla ollaan. 

Vaikka kyllä tuo järvikin on tyrskynnyt viime päivinä. 

~~~~~

Tänään teimme reilun 40 km n pyöräilyn 

Komujärven ympäri.

Täällä piisaisi järviä vaikka jokaiselle lomapäivälle omansa, 

kun vaan olisi keliä! 

Ja ennen kaikkea vaihtelu virkistää täällä lomalla, 

kun ne arkiset pyöräilyreitit ovat jo niin perin koluttu.

 

Kesälomaterveisin,

Kaisu