Paljettikuvio paidasta toiseen

Taas on tehty vanhasta uutta 

ja saatu mieluisalle asialle jatkoaikaa. 

Pikkupoika tuli luokseni loppuunkuluneen lemppari t-paitansa kanssa 

ja kysyi voisinko korjata sen. 

Paita oli jo aika heppasen oloinen; 

helmasta repeytynyt ja kuvion reunassakin oli pieniä reikiä. 

Hetken tuumittuani ehdotin paljettikuvion siirtämistä collegepaitaan.  

Se tuntui sopivan,

joskin vähän ihmetyttävän pientä poikaa. 

Leikkasin kuvion irti t-paidasta muutaman millimetrin saumavaralla. 

Silitin varovasti Ninjago-ukkelin taakse silityskankaan

saadakseni siihen vähän ryhtiä. 

Kiinnitin kuvan puseroon nuppineuloilla, 

ompelin kiinni ensin suoraompeleella ja 

sitten tiheällä siksakilla. 

Pikkuinen touhusi siinä rinnallani; 

 leikki magneettisella nuppineula-alustalla ja neuloilla, 

 mittasi mittanauhalla

ja ihmetteli ukkelikuviota paininjalan alla. 

Kyseli monenmoista ompelukoneesta. 

Siitä tuli hyvä!  

Kuulema mieluinen.

Lagerin harmaa collegepaita on melkeinpä kuin uusi.  

 Ninjago -merkille löydettiin yhdessä paikka selkäpuolelta. 

Taas voi silitellä paljetteja ylös ja alas.

Vihreäksi ja punaiseksi.

Tuleepa tässä mieleeni vinkata töistä ja työelämän kokemuksena, 

että paljettikuviosta saa lapselle oivan välineen 

keskittymisen tukemiseen ja aistimusten saamiseen. 

Diy-versiossa kuvan voi liimata pahville tai ohuelle levylle.

Lapset tykkäävät, 

kun paljetteja voi käännellä ja tunnustella esim. satua kuunnellessaan 

ja saada käsille tekemistä,

aisteille näkö- sekä tuntoaistien stimulaatiota. 

Tällaisia tuotteita on myös ostettavissa.

Oletko kuullut tällaisista paljettitauluista? 

💞

Viikonlopun iloa, valoa ja virkistystä Sinulle! 

 

Vinhat-sukat

Kovin vinhasti on helmikuu huvennut,  

mutta sentään ehdin vastata sukkalaatikkohaasteeseen;

siihen, missä joka kuukaudelle tulee uusi sukkamalli. 

Helmikuun haasteessa olikin heti kättelyssä pari haastavaa asiaa minulle. 

En ole koskaan neulonut sukkia fingering langasta eli ohuesta sukkalangasta.

Ohje oli ajateltu jämälankojen ilotteluksi eikä minulla niitä sitten ollut. 

Ruokakauppareissulla nappasin mukaan kahden väristä Viola-sukkalankaa. 

Ohuesta langasta neulominen vaati kyllä aluksi harjoittelua

ja en ole aivan tyytyväinen tuohon lopputulemaan,

mutta menevät taatusti lämmikkeinä. 

Kevyen oloiset sukkaset,

joiden pitäisi kestääkin tuon langan säikeisyyden johdosta. 

Oikaisin ohjetta sen verran, että tein neuloin oikein nuo väliraidat nurjien silmukoiden sijaan. 

Ranskalainen kantapää suomalaisessa jalassa ei ole hassumpi.

 Hienostunut suorastaan! 

Olipa haaste saada kuvattua se tuolta jalkapohjasta itsekseen,

mutta hyvähän senkin on täällä näkyä. ;) 

 

Mukava haaste lopulta kaikkinensa 

ja oppia ikä kaikki! 

Josko nyt jo vinhasti veisin sukat kosteiden pyyhkeiden väliin 

tasottumaan ja olestumaan. 

Muutama yö maaliskuuhun ja uuteen sukkahaasteeseen!

Siinä se talvi taittuupi pikku puuhastelussa. 

❄️❄️❄️

Pakkanen on painunut nollaan ja lunta satelee hiljalleen. 

Oikein mukavia talvilomapäiviä kenellä niitä sattuu nyt olemaan 

ja talven iloa meille kaikille! 

Kliivia kukkii ja Fiikus haastaa

Kliivia oli joulun ajan portaikossa 

ja melkeinpä unohtuikin sinne.  

Tammikuun lopulla siirtäessäni sitä takaisin olohuoneeseen

 näin lehtien välissä 

pientä vaaleaa kasvua, 

joka tiesi kukkavanan kasvua. 

Lähes kuukausi meni odotellessa 

ja kasvun ihmettä katsellessa. 

Kukkavanan kasvettua mittaansa

otti vielä aikansa, 

että nämä upeat kukinnot ovat toinen toisensa jälkeen avautuneet. 

Tämä kliivia, 

jonka poika toi liki kymmenen vuotta sitten minulle hoitoon, 

on jäänyt minulle 

ja se on kukkinut useamman kerran. 

Viime keväisestä ruukun vaihtamisesta ja juuripaakun jakamisesta 

se ei tainnut tykätä, 

kun kukinta jäi väliin. 

Ajattelinkin nyt antaa kukan olla 

tuossa ruukussa niin pitkään, 

kun näyttää pärjäävän. 

Kliiviassa, tässä perinteisessä huonekasvissa, 

 on syvän vihreät lehdet ja se on viherkasvinakin kaunis.

Oranssi ei sinänsä ole minun lempparivärini,

mutta kyllä tämä kliivian kasvuun ja kukkimiseen intoutuminen on tuonut iloa päiviin

ja onhan nuo kukinnot oikeasti kauniit. 

Tässä illan kähmyssä ihastelin myös noita varjoja seinillä. 

Kukkien määrä on kaksinkertainen, 

kun seinäkukatkin laskee mukaan. 

Pitää ottaa kaikki ilo nyt tästä kukinnasta,

kun Viirivehka ja Amatsonin liljakin ovat tällä hetkellä pelkkää vihreää täynnä. 

Uusinpana hoitolaisena minulla on isohko Fiikus,

jonka poika löysi Roskalavalta. 

Vaihdoimme siihen pintamullan, 

mutta lehdissä on vähän keltaisuutta. 

Mietin, johtuuko se kastelusta vai onkohan ikkunan edessä ehkä liian kylmä. 

No, tutustellaan tässä tämän uuden tuttavuuden kanssa.

Onko sinulla antaa vinkkejä, miten saisin pidettyä sen hengissä muuttoon asti. 

Tällaiset kukkaisterveiset Sinulle tänään! 

🌿🌸🌿

 

 

Islantilaisneuleen hiojen korjaus

Niin kuin viime postauksessa jo kerroinkin,

on mukava neuloa toiveneuleita, 

mutta yhtä tärkeää on pitää niitä kunnossakin. 

Olen luvannut lähipiirilleni 

 paikata, parsia ja poistaa nyppyjä 

neulomistani neuleista. 

Kurkkasin "kirjanpidostani" neuloneeni 36 isoa ja pientä islantilaista.  

Yksi neule on tullut aiemmin huoltoon 

ja kirjoittelin siitä silloin täällä, klik. 

Nyt tuli vähän haastavampi tapaus; 

 paita, joka on ollut vajaa viisi vuotta aktiivisessa käytössä 

ja varmaan myös ryskähommissakin mukana.

Neule on saanut osumaa arjessa ja 

paidan kyynärpäät oli paikattu jo aiemmin. 

Minä jatkoin tuosta kuvan tilanteesta. 

Youtubesta löysin hyvän ohjevideon

 ja sen vinkeillä sain kuin sainkin korjattua paidan hiat. 

Neuloin toisen hian kyynärpäästä alkaen uusiksi 

ja sain onnekseni hyödynnettyä kuvio-osuuden langat uudelleen, 

sillä niitä minulla ei enää olisi ollut jäljellä. 

Toiseen hiaan uusasin pelkän resorin

-tässä vaiheessa. 

Virkkasin kokeeksi hiojen suihin ja helmaan piilosilmukat 

niin kuin hailuotolaiseen neuleeseen ruukataan tehdä. 

Josko lisäsilmukat vahvistaisivat työmiehen paitaa ja 

olisi kulutuspintaa enemmän. 

Siinä se nyt on korjattuna, pestynä, harjattuna. 

Onneksi oli Lettlopia jemmassa, 

hyvät ohjeet netissä ja into korjata. 

Lankojen pieni värierokin tasoittui mukavasti villapesuohjelmassa;

oli nimittäin tarttunut elämän väriä silmukoiden sekaan. 

Tällaiset haasteet ovat minusta mukavia, melkeinpä parhaita. 

Laitoin paitaan lisää lämpimiä ajatuksia, 

sillä onhan se hienoa, että paita on ollut kovassa käytössä. 

Korjaamisen kautta tämäkin paita,

 jonka kaarroke on käytössä huovuttunut kauniiksi ja pehmoiseksi,

 sai vielä lisäpäiviä ja -vuosia.

 

Toki tässä mietin, 

kun nyt parissa paidassa on nämä kyynärpäät haastaneet,

että onko paitojen pitäjillä "terävät" kyynärpäät

 vai onko syy neulojan käsialassa.

Lanka kuitenkin mainitaan kestäväksi ja lujaksi.

Onko muilla ollut Lettlopp-neuleiden kanssa tällaisia hiutumishaasteita? 

🧶🧶🧶

Nyt onkin ollut melko käsityöpainoitteisia päivityksiä!

Haave käsityövuodesta on alkanut siltä osin mukavasti.  

 

 

 

 

Neulominen tekee hyvää mielelle

Neulominen on enemmän kuin harrastus! 

Tuo lause löytyi Novitan sivulta, 

jossa psykologi pohdiskeli neulomisen vaikutuksia käsitöitä tekevien hyvinvointiin. 

Artikkelissa oli tosi mielenkiintoisia ajatuksia neulomisesta. 

Ei pelkästään valmis neule ole merkityksellistä,

vaan koko neulomisprosessi vaikuttaa ihmisen mieleen, stressin hallintaan ja 

jopa aivotoimintaan. 

Neulomisen hyödyt ja ilot tuntuivat stemmaavan omalle kohdallekin. 

Kymmenisen vuotta sitten aloin neulomaan, 

löysin neulomisen ilon ja mukavan vastapainon työarjelle. 

Olen rohkaistunut ottamaan haasteita vastaan 

ja heittäytynyt myös epämukavuusalueelle 

oppiakseni uutta. 

Käsillä tekeminen sekä onnistumisen kokemukset ovat vahvistaneet itsetuntoa. 

 Neulominen on antanut myös omaa tilaa ja aikaa omien ajatuksien käsittelyyn ja pään selvittelyyn. 

Välillä voin kuunnella musiikkia tai äänikirjaa 

ja toisen kerran on suloista olla sohvan nurkassa

 omassa neulekuplassa rauhoittuen ja rentoutuen.

Neulomisessa on noussut merkitykselliseksi myös yhteisöllisyys. 

Erityisen onnellinen olen neulovasta lähipiiristäni,

äidistä ja siskoistani. 

Olimme viikonloppuna koolla lapsuudenkodissamme  

ja toki kutimetkin olivat mukana.

Minä sain auttaa siskojani pienen kolmiohuivin teossa

ja siskoni neuvoi minua muun muassa ranskalaisessa kantapäässä,

joka tulee helmikuiseen haastesukkaan. 

Neulominen on kodin perintöä; 

 yhteinen mielenkiinnon kohteemme

ja se yhdistää meitä. 

Meillä on myös ystävien kanssa käsityöilta kerran kuussa.  

Neulomme, kahvittelemme ja juttelemme. 

Jaamme ideoita ja innostumme yhdessä. 

Yhdessä tekeminen on mukavaa. 

Somessa on paljon käsityöhaasteita, -ideoita ja -vinkkejä, 

jotka innostavat osallistumaan, 

kokeilemaan uutta, 

oppimaan lisää käsityön saloja 

ja myös jakamaan omia ideoita. 

Nykyään on mahdollisuus olla myös osa isoa käsityöporukkaaa

ja se tuo yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. 

Neulominen itsessään tuo paljon iloa arkeeni. 

Yksi ihana ekstra ilo ja juttu on se, 

kun saa neuloa tarpeeseen ja toiveeseen; 

saa käsityön kautta olla hyödyksi ja iloksi rakkaimmille. 

Nämä metsänvihreät sukat ovat tyttären toivomussukat töihin. 

Hän toivoi ne työpaikkansa värissä  

ja melkolailla nämä ovat Mehiläisen vihreät. 

Koska näihin ei tullut toista väriä 

kokeilin kohopintaa Seiska veikalla. 

Sukkalaatikko -haasteen Vuodenvartija -malli oli silloin mielessäni tuoreeltaan 

ja lähdin kokeilemaan sitä. 

Varren lopputulema oli pliisu,

mutta nurjalta puolelta löysin kivan pinnaan.

Käänsin varren ennen kantalappua päällepäin

jatkoin ohjetta loppusukassa käänteisenä. 

Nurin ja oikein.

Silmukoilla on kiva leikkiä ja leikitellä, 

sekä ohjeita noudattaen että niitä muokaten. 

Perinteinen varret yhteen ja kiepsautus toisen sukan resorin sisään

venyttää villasukkien resoria. 

Olen nyt opetellut itse ja opettanut jälkikasvulleni,

että taittelisivat villasukat. 

Elikänsä oppia ikä kaikki neulomisessa ja neuleiden säilytyksessä 

sekä hoidossa ja korjaamisessa. 

Yksi päivitys islantilaisneuleen rispaantuneiden hiojen korjaamisesta tulossa lähipäivinä.

Onneksi on Youtuben hyvät ohjevideot! 

Mukavaa laskiaista! ❄️

 

Ystävänpäivänä

Silloin kun kuulee

jonkun äänessä

kaikuja omasta sielustaan

Silloin kun löytää 

toisen hymystä 

pilkettä omasta ilostaan

Silloin kun tuntee 

toisen surun 

kipuna omassa sydämessään

Silloin kun tietää

että toinen on lähellä 

vaikka välimatka mitataan kilometreinä

Silloin kun toinen on lähellä 

vaikka pimeä jo laski 

pysyy vierellä yhä

vaikka olisitkin aivan rikki 

Silloin sen tietää

löytäneensä

aarteen 

ihmeen 

Ystävän

-Alisa Martikainen-

Sydän

sydämet

sydämellä 

sydämeltä

sydämelle

sydämin

sydämestä 

sydämeen

Ompelin pienesti

sydämellisesti 

rakkaimmalle ystävälleni.

Jääkaapin ovessa on kerrallinen äitienpäiväkortti,

jossa lukee 

Kiitos, että olet! 

 

Se on lämmin ajatus jokaiseen päivään  

ja  nuo sanat sopivat tänään ystävänpäivän tervehdykseksi 

niin minulle kuin sinulle, 

meille molemmille. 

Että olemme, 

että meillä on toinen  toisemme. 

Ihanaa Ystävänpäivää Sinulle❣️

 

Halataanko kun tavataan

Halaus on täydellinen lahja. 

Yksi koko sopii jokaiselle

eikä kukaan ole pahoillaan, 

jos palautat sen. 

Nuo sanat olivat Muumi -kortissa

ja mikä aihe sopisikaan helmikuulle ja ystävänpäivän alle 

paremmin kuin halaaminen,  

josta Repolainen nakkasi haasteen. 

Halaaminen on enemmän kuin nyökkäys, käsipäivää tai käden heilautus. 

Se on ystävyyden ja sydämen kieltä, rakkauden murretta.  

Sanoja, joita ei osaa ja joita ei toki edes tarvitse sanoittaa, 

kun sydän on pakahtumaisillaan hetken ilosta ja onnesta

-tai surusta. 

Halaus on vahva viesti silloin, kun ei ole sanoja, 

mutta on halu olla lähellä, lohduttaa, 

kannatella, kuunnella ja jakaa hetki. 

Halaus on syli,

joka hoitaa ja voimauttaa. 

Se on enemmän kuin tuhat sanaa! 

Mietteitä maalta-sanoin:

Hän halasi. Halasi tiukasti.

Kietoi kätensä karhean

kuoren ympärille.

Ja tunsi, kuinka

syvältä puun ytimestä

levisi lämpö.

Aivan kuin olisi kuiskannut.

"Muista hengittää. 

Tulee vielä päivä, kun 

suurin tuska hellittää. 

Nyt riittää,

että hengittää."

Halaus on käsien kietoutumista toisen ympärille.

Sylittely ja halailu ovat luonteva ele ja näky vauva-vanhempi -suhteessa. 

Kukaan ei kuitenkaan koskaan kasva niin isoksi, 

etteikö tarvitsisi ja kaipaisi halausta. 

Halauksilla on tutkitusti terveysvaikutuksiakin;

halaus saa elimistön erittämään hyvänolon hormoneja 

ja turvaa sekä yhteyttä lisäävää oksitosiinia, 

jotka puolestaan vähentävät stressiä ja mielipahaa.  

Halaaminen on enemmän kuin ele tai tapa; 

se kuvaa kahden ihmisen välisiä syviä tunteita ja luottamusta. 

Halaus lähtee sydämestä ja tavoittaa sydämen. 

Halaamisen kulttuuri on ihanasti lisääntynyt suomalaisten keskuudessakin.

Halaukseen haluavan ja antautuvan tuntee kehonkielestä ilman sanoja ja lupaa:

halaus on kuin magneetti, joka vetää sen voiman ymmärtäneitä yhteen. 

 

Jotta itsekin saa halauksesta voimaa ja iloa,

on tärkeä halata vain sellaisia ihmisiä, jotka tuntuvat itsestä turvallisilta. 

On lupa halata, mutta olla myös halaamatta.

Onnellisuushormoni ja lämpö virrannee myös 

kädenpuristuksessa ja silmiin katsomisessa. 

Siinä hetkessä kun olemme läsnä, kasvokkain,

kohtaamme toisemme kiireettä. 

Ehkäpä joskus "siedätyshoidon" jälkeen sydän avautuu vastaanottamaan halauksenkin,

 käsien kiertymisen ympärilleen. 

Näin olen nähnyt ja kuullut tapahtuneen, 

että halaamiseenkin oppii, kun vapautuu!  

Anna jokainen päivä jotain pientä

Yksi lämmin halaus

ohimenevä hyväksyvä katse

hiljainen kaunis kiitos

-pieni pala taivasta

Anna jokainen päivä jotain pientä

-Tomi Parkkinen-

Olen huomannut, että halaan omiani spontaanisti usein eteisessä,

perheenjäsenteni tullessa tai lähtiessä.  

Se on kehollinen, kokonaisvaltainen tervehdys ja läsnäolo; 

Olet minulle tärkeä, ihana, että olet täällä! 

Kaikkea hyvää matkallesi! 

Joskus yksi hali voi olla 

kaikki mitä tarvitsen! 

Kun "akut" ovat tyhjät, annamme toisillemme voimahalauksen 

tai laitamme etähalauksen viestillä, 

sillä joskus ajatuskin voi olla teko!  

Myös läheisten ja läheisimpien ystävien kanssa halaaminen on luontevaa. 

Halaus on kuin sosiaalinen liima, joka lujittaa suhdetta ja luottamusta. 

~~~~~

Tuli mieleen tässä kohden Tabermannin runo veden hyväilystä 

ja löysin tämän vanhan postaukseni loppukaneetiksi tälle aiheelle. 

Kun halaan sinua,

saat kaiken huomioni.

Mikään muu ajatus ei mahdu silloin

meidän väliimme. 

Siksi,

halataan! 

Pehmoinen kaulahuivi

Minä olen niin tykästynyt tähän pieneen kolmiohuiviin, 

jota Sophie-huiviksikin kutsutaan. 

Tämä on sellainen sopivan pituinen, 

näpäkkä, kaulanmyötäinen, 

joka ei liehu eikä roiku tiellä.

Mieluista asustetta on mukava olla useampi. 

Neuloin itselleni  tällaisen vihreän lämmikkeen Viola-ja Tuuli-langoista. 

Tästä tuli pehmeämpi verrattuna tuohon beigeen Nalle-langasta neulomaani huiviin. 

Kevyt, pieni, nopeasti valmistuva käsityö. 

Tämmöiset sopivat minulle juuri nyt!

Ehkä neulon vielä yhden tällaisen pienen  

ja se hupullinen versiokin kiinnostaa. 

Sydänlämpöiset terveiseni Sinulle 

ja mukavaa alkanutta viikkoa! 

Ihana, että pääsin taas päivittämään blogiani.

Oli nimittäin "pieni jummi jammi" tässä kuvien siirrossa viikonloppuna.

Ohjelmapäivityksen jälkeen tuli joku viba, 

joka oli minulle kyllä ihan hebreaa,  

kun yritin itsekseni tutkia. 

Nyt aamulla tytär auttoi minut siitä pinteestä pois. 

 Loppu hyvin, kaikki hyvin. 

💝

 

Pakkaspäivien mukavaa tekemistä

Perinteiset jäälyhdyt jäivät menneen joulun aikaan tekemättä, 

mutta nyt pakkasien myötä tuli taas mieleen tuo mukava talvinen tekeminen,

jääaskartelu tai miksi sitä nyt kutsutaankaan. 

Tällä kertaa jätin sangot sivuun 

ja lähdin kokeilemaan muilla muoteilla. 

Keittiön pöydällä ollut metallitarjotin innoitti ensimmäiseen kokeiluun. 

Näin sen reunoissa jotain sellaista kaunista, 

joka voisi tulla esiin jäätyössä ja niinhän se tulikin. 

Pohdin aikani, miten saisin sopivan ja kivan näköisen ripustusreiän. 

Etsin ensin pientä piparimuottia,

mutta pursotinpussin suulake olikin yllättävän hyvä väline.

Laitoin sen pystyyn tarjottimelle veteen. 

Työn jäädyttyä toin tarjottimen sisälle. 

Laitoin varovasti kuuma vettä suulakkeen sisään

ja se suli mukavasti jäästä irti 

-eikä mennyt rikki. 

Ripustin nämä jäälasiset työt omenapuun oksille.

Erkkerin ikkunasta voin katsota,  

kun ne liikkuvat ilmanvirrassa. 

Keskipäivän auringonsäteet peilautuvat kauniisti jäähän 

 ja oksat heijastuvat kivasti jääkoristeen läpi. 

Talvipäivän iloa ja kylmää kauneutta! 

Tämän työn tulppanit olisivat saaneet olla värikkäämpiä, 

mutta näillä mentiin nyt tällä kerralla. 

Jääaskartelu - tunnisteella löydät blogistani edellisten talvien jääaskarteluja 

ja siellä on aika ihania, värikkäitä tulppaanitaulujakin. 

Betonitarjottimella tarjoilen jäämuffinsseja, 

joita tein muffinssipellillä. 

Kokeilin yhdistää jäähän pitsireunuksista kakkupaperia, 

mutta se ei tullut toivomallani tavalla näkyviin. 

Ehkäpä joskus laitan tuon pyörylän vuoan pohjalle ja veden siihen päälle, 

niin kuin tein tässä sydänkoristeessa, 

jonka taakse sytytän illan hämärässä kynttilän. 

Sitten vielä "tämän pakkasviikon tuotannosta" ystävänpäivälyhty, 

jonka tein muovikippoon. 

Näissä jäätöissä on muuten samaa kuin betonitöissä;

pitää nähdä muoto ja lopputulema jo siinä muotissa! 

Mutta se vissi ero, että nämä jäätyöt häviävät lopulta kuin tuhka tuuleen,

mutta betonityöt -onnistuneet ja vähemmän onnistuneet- jäävät. 

Tuli muuten tässä touhutessa mieleen Tabermannin runon alku: 

Kaikkea saa tehdä

Kaikkea pitää tehdä

Kaikkia ovia tempoa

Kaikkia kuita kurkotella...

On siinä sitten järkeä tai ei! 

Pääasia, että on itsestä mukavaa ja innoittavaa tekemistä. 

Olipa kiva taas kokeilla talvisten koristeiden tekoa 

ja ihmetellä veden muuttumista jääksi

sekä jään kovuutta ja kylmää kaunetta. 

Tämä on helppoa ja halpaa askartelua.

Tätä voi tehdä kaikenikäiset 

ja kokeilemalla oppii sekä oivaltaa.

Oletko sinä tehnyt jäisiä koristeita tai aiotko ehkä nyt kokeilla? 

 

Toinen toista

 Helmikuun toinen päivä.

Kaksosten päivä ja Vihreän lipun päivä eli

"toinen toista" -päivä. 

Näitä teema-päiviä tuntuu tulevan ja menevän 

siinä tahdissa, että välillä tunnen putoavani menosta. 

Tuon kaksosten päivän muistin vielä aamulla, 

mutta kun iltapäivällä sain tulppaanikimpun sanojen 

"toiselta toiselle" siivittämänä, 

olin jo ns. ulalla. 

Vihreän lipun viesti: 

tärkeämpää on tänään ja joka päivä keskittyä 

ympärillä oleviin ihmisiin ja ympäristöön 

kuin kuluttamiseen. 

Kauniita ja ihania ajatuksia on varattu tälle päivälle; 

aineettomia lahjoja, 

hymyjä, halauksia ja hyvän mielen tekoja. 

Ideioina oli myös jäälyhdyt ja jääkoristeet pihalle iahduttamaan ohikulkijoita. 

~~~~

Teemapäiviä löytyy  täältä, klik.  

Niitä on kehitelty, keksitty ja muistiin merkitty 

melkoinen määrä. 

Ihana helmikuinen Ystävänpäivä onkin jo lähellä.  

Silloin on ihana antaa oikeita pieniä lahjojakin,

herkutella ja iloita ystävistä. 

Mitäpä sinä tuumaat näistä teemapäivistä? 

Mikä teema kiehtoo sinua alkuvuodesta eniten? 

Siinä tulppaanit nojailevat toinen toistaan vasten. 

Söpön värisiä, sopivan sävyisiä tähän päivään ja hetkeen.

Lämpimät ajatuksetkin olisivat riittäneet,

mutta tulppaanikimppu oli kuulema ekstraa toipilaalle. 

Ja toipilaalla on nyt aikaa kirjoitella postauksia tiheämmin niin kuin näkyy!

Mukavaa helmikuun toisen päivän iltaa Sinulle! 

Pidetään huolta toinen toisestamme! 

💝