5. tammikuuta 2023

Blogini luetuimmat postaukset viime vuonna



Loppuvuosi ja alkuvuoden päivät ovat oivaa aikaa 
erilaisten tarkastelujen, ynnäysten ja suunnitelmien tekemiselle.

Tässä blogiharrastuksessakin on mielenkiintoista välillä katso taaksepäin
ja kurkata sitä, mistä ihmiset tykkää, mitä he lukevat ja 
millaiset aihepiirit heitä kiinnostavat.

Vaikka tokikin edelleen kirjoittelen tänne
 minulle tärkeitä tapahtumia ja tekemisiä,
arkisia asioita ja iloa tuottaneita hetkiä
muistoksi itselleni ja perheelleni.
Arkea, juhlaa, arjen juhlaa 
ovat edelleen kantavat ajatukset
tänne kirjoitellessani.
 

Kurkkasin blogini ilmestymisen ajalta viisi luetuinta postausta
ja ne olivat seuraavat:




Kodin laittaminen  ja kunnostaminen ovat varmaankin kestoaiheita,
joista ihmiset hakevat tietoa Googlen kautta.
Takan ja leivinuunin maalausprojekti kuuluvat siihen luokkaan
ja täytyy sanoa, että tuo Muuri -maali on ollut kyllä hyvä valinta.
Pinta ei ole kellastunut!





Tämä päivä ja tämän päivän ajatukset koskettavat meitä jokaista jollakin tapaa.
Siihen haetaan sanoja, lohdutusta,
joita runot antavat.
Ihana, että tämä postaus on ollut tykätty.
Niin kipeä, kun se aiheena onkin.






Tämän jaoin jossakin käsityöryhmässä ja selittänee 
tykkäysten ja lukemisien määrän.
Itsekin olen löytänyt paljon mukavia vinkkejä ja juttuja netin ihmeellisestä maailmasta
ja on mukava laittaa omat hyvät löydöt myös jakoon.






Itsenäisyys-aiheena on noussut vuoden aikana arvoon arvaamattomaan
ja siihen liittyen on tullut paljon uusia kauniita sanoituksia ja runoja.
Ja oman kotikaupungin kaupungin kauneus on jotain sellaista,
mitä myös on iloa jakaa omissa päivityksissä.






Tämä laulu.
Niin kaunis yhä uudelleen,
joulusta jouluun.
Jokainen tulkitsee sanoja omalla tavallaan,
minun tulkinta on tuossa reilun neljän vuoden takaa
ja edelleen on helppo yhtyä kirjoittamiini sanoihin.




Maailmassa on paljon kauneutta ja 
ympärillämme monenlaisia pysäyttäviä yksityiskohtia.

Me olemme myös tärkeitä toisillemme.
Tänä aamuna luin Maaret Kallion pysäyttävän päivityksen siitä.
 mitä me yksilöinä merkitsemme toisillemme.
"Yhteinen turva on yksilön turva.
Me on aina suurempi kuin minä."

Tuo viimeinen lainalause sopinee myös tähän blogiharrastukseen,
että jaettu ilo on kaksinkertainen.
Se ei ole keneltäkään pois, jos minä jaan omaani.

Onnellista ja kaikin tavoin ihanaa uutta vuotta.
Mukava, jos kuljette edelleenkin mukana täällä Tauvonpaikassa.
Kiva olisi lukea teidän mielipiteitä ja ajatuksia aihepiireistä!


Nyt jatkan vapaapäivääni ja lähden liikkumaan! 

























2. tammikuuta 2023

Vastasyntyneen romperit



Kun pieni poika ilmoitteli tuloaikeistaan lasketun päivän aattona,
nuori pari lähti joulunvietosta nopsasti kotiapäin ja 
minä aloitin pienten villaisten pöksyjen neulomisen.

Siinä hetkessä tuntui, 
että minulla oli oltava jotakin mihin voin purkaa oman jännitykseni
ja myötäelämisen tunteet.
Hiljaiset huokaukset ja pyynnöt,
että kaikki menisi synnytyksessä hyvin.






Tytär on haaveillut vauvalleen tällaisista villaisista shortseista eli rompereista.
En löytänyt siihen saumaan hänen laittamaansa ohjelinkkiä ja
päätin tehdä pöksykät "omasta päästä".
Pääasia, että oli jotakin tekemistä ja ajattelemista.

Loin Nalle -langasta 84 silmukkaa vyötäröön
ja siitä se lähti.
Pöksyistä tuli  tällaiset somat ja pikkuruiset,
jollaiset vastasyntyneellä kuuluukin olla.
Ja oli niissä oikeasti vielä kasvunvaraakin!




Piipahdimme sunnuntai-iltan kurkkaamassa pientä perhettä
ja nuuskimassa vauvan tuoksua.
Täytyy sanoa, että aina vauva on yhtä suuri ihme;
pieni ja täydellinen, 
hellyttävä ja herkistävä.


🤎


"Äsken hän aloitti matkan,
tuli kotiin.

Kaikki hänessä orasta: 
tuoksu,
varren pehmeys,
ihon helmiäinen,
katseen kirkkaus,
silmät mullan tasalta tähtiin kurkottavat."


🤎


Vein pienelle noiden pöksyjen lisäksi jo perinteeksi tulleet lahjat,
 pehmoisen pupun 
sekä helmineuleisen, pellavanvärisen villapeiton.

Täällä  näkyy kuvia yhdestä peitosta, kun kuva jäi nyt ottamatta, klik.

Tuo pipo on vauvan äidin neulomana
ja hyödynnin siitä jääneen lankakerän jämän tähän neuleeseeni.





Mummun ja papan olo on onnellinen ja huojentunut,
kun kaikki meni niin hienosti finaaliin.

Oli ihana nähdä nuo rakkaat ihmiset.
Kahdesta oli tullut kolme,
pieni perhe.

🤎

Hän on tullut, kuoriutunut
kuin untuvalintu
valkean maan oksille,
rakastavien käsien keinuun.

Siinä hän
värisevänä, varjosta valoon lentäneenä
lapsi, enkeli.

 -Annika Koivukangas-