Vastasyntyneen romperit

Kun pieni poika ilmoitteli tuloaikeistaan lasketun päivän aattona,

nuori pari lähti joulunvietosta nopsasti kotiapäin ja 

minä aloitin pienten villaisten pöksyjen neulomisen.

Siinä hetkessä tuntui, 

että minulla oli oltava jotakin mihin voin purkaa oman jännitykseni

ja myötäelämisen tunteet.

Hiljaiset huokaukset ja pyynnöt,

että kaikki menisi synnytyksessä hyvin.

Tytär on haaveillut vauvalleen tällaisista villaisista shortseista eli rompereista.

En löytänyt siihen saumaan hänen laittamaansa ohjelinkkiä ja

päätin tehdä pöksykät "omasta päästä".

Pääasia, että oli jotakin tekemistä ja ajattelemista.

Loin Nalle -langasta 84 silmukkaa vyötäröön

ja siitä se lähti.

Pöksyistä tuli  tällaiset somat ja pikkuruiset,

jollaiset vastasyntyneellä kuuluukin olla.

Ja oli niissä oikeasti vielä kasvunvaraakin!

Piipahdimme sunnuntai-iltan kurkkaamassa pientä perhettä

ja nuuskimassa vauvan tuoksua.

Täytyy sanoa, että aina vauva on yhtä suuri ihme;

pieni ja täydellinen, 

hellyttävä ja herkistävä.

🤎

"Äsken hän aloitti matkan,

tuli kotiin.

Kaikki hänessä orasta: 

tuoksu,

varren pehmeys,

ihon helmiäinen,

katseen kirkkaus,

silmät mullan tasalta tähtiin kurkottavat."

🤎

Vein pienelle noiden pöksyjen lisäksi jo perinteeksi tulleet lahjat,

 pehmoisen pupun 

sekä helmineuleisen, pellavanvärisen villapeiton.

Täällä  näkyy kuvia yhdestä peitosta, kun kuva jäi nyt ottamatta, klik.

Tuo pipo on vauvan äidin neulomana

ja hyödynnin siitä jääneen lankakerän jämän tähän neuleeseeni.

Mummun ja papan olo on onnellinen ja huojentunut,

kun kaikki meni niin hienosti finaaliin.

Oli ihana nähdä nuo rakkaat ihmiset.

Kahdesta oli tullut kolme,

pieni perhe.

🤎

Hän on tullut, kuoriutunut

kuin untuvalintu

valkean maan oksille,

rakastavien käsien keinuun.

Siinä hän

värisevänä, varjosta valoon lentäneenä

lapsi, enkeli.

 -Annika Koivukangas-