Villatakki auringonkukkaneliöistä

 Pääsiäinen on mennyt tässä kotosalla kotoisten vieraiden seurassa. 

Sisarusten sekä serkusten elämänmakuinen talostelu on siivittänyt näitä päiviä

ja sisarukset ovat käyneet moikkaamassa pitkämatkalaisia täällä mummulassa. 

 Mummulan lelut on pölyytetty pohjia myöten 

ja täällä on ollut monenmoista leikkiä niin sisällä kuin ulkonakin. 

Olemme herkutelleet perinteisillä pääsiäisherkuilla. 

Pääsiäismunajahtikin on ollut tällä kertaa usemman kerran.  

Pieni tyttö, toukokuussa vuoden täyttävä,

tuli myös käymään.  

Tytär laittoin kerrattain 

Pinterestin kuvan auringonkukkaneliötakista,

 josta innostuin. 

Takki valmistui sopivasti pääsiäisen alla 

ja nyt oli takin sovittamisen aika. 

Ruskea ja luonnonvalkoinen lanka ovat Nallea,

keltaiset terälehdet Seiska veikkaa. 

Tämä oli kiva projekti,

johon meni 18 neliötä

ja muutama tovi pähkäilyä esim. tuon helman osalta. 

Kuvan takissa oli nappilista, 

mutta tytär halusi kiinnitykseen solmimisnauhat.  

Helman virkkasin pitkäpylväskimpuilla,

joita on myös neliöiden terälehdissä. 

Pieni on juuri viikolla ottanut ensiaskeleensa. 

Sovituskuvat ovat kyllä vauhdikkaita 

ja totesimme tyttären kanssa, että ihan mahdoton homma kuvata. 

Liike kuvaa sitä elämäniloa 

ja uteliaisuutta sekä malttamattomuutta, 

jota pienillä ja pienissä on.  

Minusta tästä tuli ihana 

ja tytärkin oli mielissään takista. 

Aurinkonkukka symboloi elinvoimaa, iloa 

ja nimensä mukaisesti aurinkoa sekä valoa. 

Se sopii ihanasti pienen vaatteeseen! 

  

Samaan syssyyn aloitin toisen takin virkkaamisen 

ensi viikolla vuoden täyttävälle pienelle, 

joka juhlitaan loppukuusta. 

Virkkuukoukku viuhuu nyt vilkkaasti! 

~~~~

Pääsiäinen jatkuu. 

Maa on vielä musta,

 elämä lepää roudan sylissä noustakseen

 auringon valon myötä oraaksi ja kasvuksi. 

Kevään iloa ja toivo kannattelee näitä päiviä. 

🍃☀️🍃

 

Makumuistoja

Pitkästä aikaa leivoin sitruunamuffinsseja. 

Niiden resepti on luotto-ohje nuoruudestani, 

70-80 lukujen taitteesta. 

Ne olivat silloin lempparileivonnaisia. 

Tuo alkuperäinen, käsin kirjoittamani ohje on kulkenut 

mukanani vuosikymmenet. 

Siihen liittyy paljon tunteita ja muistoja. 

Tänään meillä on hääpäivä

ja  täällä tuoksuu muffinssit. 

Yllätin entisen poikaystäväni eli 

nykyisen mieheni näillä sitruunaisilla herkuilla.

Sitruunamuffinssit

150 g margariinia/voita

2 dl sokeria

3 munaa

1,5 dl kermaa

3,5 dl vehnäjauhoja/gluteenittomia jauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 sitruunan raastettu kuori

1 rkl sitruunamehua 

Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi ja lisää munat yksitellen hyvin vatkaten.

Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään.

Lisää jauhot taikinaan vuorotellen kerman ja sitruunan knassa. 

Pane taikina lusikalla pieniin paperivuokiin 

ja paista 225 assteessa 10-15 minuuttai.

Annoksesta tulee 24 muffinssia, 

jotka paistoin kahdella muffinssivuokapeltillä. 

Juomme kohta juhlakahvit 

ja makustelemme, 

vieläkö sieltä löytyy se tuttu 

rakkauden sivumaku. 

Kuvan pääsiäislauantaista on kuljettu yhteistä matkaa 43 vuotta.  

On ollut myötästä ja vastaista,

 onnea ja iloa,

täyteläisiä, elämänmakuisia päiviä, 

mutta myös huolen ja surun päiviä,

jotka olemme saaneet yhdessä jakaa. 

Elämä on antanut ja ottanut. 

Tänään katsomme menneisiin päiviin ja 

yhteiseen matkaan kiitollisina

ja tuleviin toiveikkaina. 

💛

Mielessäni on soinut tänään Cuulaksen laulu

"Vuodet yhdessä". 

Vuodet yhdessä ja aamuinen kahvi, 

auringon valo

kodin voi kirkastaa.

myrskysateesta kun selvitä jaksaa 

rakkautta välillenne

kasvattaa. 

💛

 

Lastenrattaiden korjausompelua

Nuoret olivat ostaneet käytetyt Bugaboo donkey- rattaat, 

joiden istuinkankaissa oli jalkaosassa käytönjälkeä ja kulumaa. 

Lupasin katsoa, josko osaisin auttaa asiassa ja korjata ne. 

Istuinosien alareunat 

olivat saaneet vahvaa osumaa tai kulumaa.  

Kun näin tilanteen, ensimmäinen ajatus oli, 

ettei minun vanha Eva pysty tuohon. 

Toiseksi mietin, että millä korvaan ja korjaan rispaantuneen nauhan. 

Ompelukaapin jemma ei pettänyt tälläkään kertaa.  

Sieltä löytyi tuollainen musta, jämäkkä nauhanpätkä,

jonka nimeä en tiedä. 

Ratkoin rispaantuneen nauhan pois jalkaosan kulmia myöten 

ja suoristin alareunaa saksilla. 

Harvoin käytän harsimalankaa, 

mutta nyt harsin uuden nauhan tarkasti laitaan kiinni 

ja ompelin sitten nauhan paikoilleen tiheällä matalalla siksakilla. 

Näitä korjattavia istuinosia oli siis kaksi. 

Toinen tulee käyttöön toukokuisen synnyttyä. 

Miniä innoitti kirjaamaan tänne muistiin muutaman sanasen korjaamisesta. 

Tuumasi, että joku saattaa saada tästä vinkin ja oivalluksen vastaamaan touhuun. 

Nappasin "jälkeen"-kuvan muutaman päivän jälkeen korjaamisesta. 

Uusi nauha oli silloin jo koeajettu ja kevään kelillä testattu

sekä hyväksi havaittu. 

Täytyy sanoa, 

että vanha ompelukoneeni ja ompelukoneneulasetin vahvin neula 

eivät pettäneet nytkään. 

Ainut asia, mikä minua harmittaa oli, 

että olin laittanut tummansinisävyiset langat koneeseen

 ja sinisävyinen sauma pikkuisen häiritsee minua, 

mutta en lähtenyt tiuhaa siksakkia purkamaan. 

Nuorta äitiä ja isää moinen ei tuntunut hidastavan,

vaan olivat tyytyväisiä lopputulemaan. 

❤

Huikea homma kaikkinensa! 

He saivat hyvät rattaat edullisesti 

ja korjaaminen onnistui mukavasti kotikonstein. 

Onkohan muilla ollut samanlaista kulumaa ko. rattaiden kanssa? 

❤

Viikko on taas vierähtänyt "kässehtiessä". 

Viikonlopun iloa ja valoa Sinulle. 

Maaliskuun makupaloja

Repolainen kyseli blogissaan maaliskuun makuja. 

Minun ajatukset ovat jo täysillä 

keväässä ja lähestyvässä pääsiäisessä.  

Niin kuin joulun allakin, 

nyt  pääsiäisen lähestyessä on ollut ihana laitella keväisen juhlan tuntua 

hyvissä ajoin. 

Vanhat, perinteiset, 

vuodesta toiseen mukana kulkeneet koristeet on löytäneet taas paikkansa, 

Monilla niistä on oma tarinansa ja ne tuovat juhlaan omat muistonsa. 

Maaliskuu on siemenpussien aikaa. 

Olen edelleen päättänyt sivuuttaa reippaasti ko.hyllyt kukansiemenien osalta. 

Vihreää sen sijaan kasvatan ilokseni. 

Rairuoho ja maissi vihertävät jo. 

Tänään kylvin sinapinsiemeniä ja hernepussi on ostoslistalla. 

Naistenpäivän kimpun ruusut kuihtuivat, vihreät olivat voimissaan. 

Sujautin vihreiden keskellä tekohortensian 

ja sillä on paikottu kimppua ovelasti jo pitkään.

Helmilijat ovat osa minun kevättä ja maaliskuuta. 

Tänään istutin valkoisia helmililjoja tuikkukippoihin. 

Kun ne ovat kukkineet, 

annan sipuleiden levätä ja istutan ne myöhemmin kesällä kukkapenkkiin. 

Perennapenkistä nouseekin jo monen kevään kukkamuistot; 

niin pieniä keltaisia narsisseja kuin valkeita ja sinisiä helmililjoja. 

Vanhat kirppislöydöt ovat tänä vuonna ulkona pajunkissaoksissa. 

Kevät on edennyt vauhdilla ja 

tällä kertaa pajunkissaisia puskia löytyikin ihan mukavasti! 

Kierrätyskeskuksesta löytynyt nostalginen pääsiäiskoriste 

lähtee jossain vaiheessa mökille. 

Se sai väliaikaispaikan hyvään kasvuun lähteneen maissin viereltä. 

Mietin aina tätä kaktusta,

onko tämä joulu- vai pääsiäiskaktus. 

Se kukki nimittäin syksyllä ulkokauden jälkeen

ja nyt siinä on muutamia nuppuja. 

On niin tai näin,

kukinta on joka tapauksessa maaliskuun ilo. 

Näiden esineiden ja asioiden äärellä olen muistellut 

pääsiäisen aikoja, 

jolloin pääsiäiskoristeiden askarteleminen ja virpomavitsojen koristeleminen lasten kanssa 

sekä virpomavaatteiden etsiminen oli yksi merkittävä juttu tähän aikaan vuodesta. 

~~~~

Maaliskuu toi varhaisen kevään. 

Olen katsellut tantereita, 

että niitä olisi jo ihana haravoida. 

En kuitenkaan vielä ala siihen hommaan 

ja jostakin luin, 

että kannattaakin jättää "kuntta" vielä piipojen ja kasvien suojaksi. 

Kun eihän sitä vielä tiedä, 

jos kylmenevääkin on tiedossa, takatalveakin! 

~~~~

Siinäpä minun keväistä maaliskuuta.

Silmillä makusteltavaa tällä kertaa.

Mikä sinulle nousee päällimmäisenä maaliskuusta mieleen? 

Pienen kuvioneulepaita

 Olin kyllä välillä niin täynnä islantilaisten paitojen neulontaa, 

että taisin jo sanoa liki neljänkymmenen paidan neulomisen riittävän. 

Mutta vannomatta paras! 

Pienimmiltä puuttuivat kuviolliset neuleet, 

niin eiköhän mummu pyörtänyt ajatuksensa. 

Neuloin aikani kuluksi synttärilahjaksi pari vuotiaan kokoisen pikkuneuleen. 

Uudella innolla! 

Vielä on kolme neljä pientä paitaa aatoksissa 

-ainakin. 

Oli niin aurinkoinen ja keväinen päivä, 

kun otimme sovituskuvia neuleesta pienen lomalaisen kanssa 

ja viilletimme ns. vähissä vaatteissa pihalla. 

Linnun lauloivat lähimetsässä. 

Pienokainen jäi keskittyneenä kuuntelemaan niiden laulun liverrystä. 

 

Vaikka on kevät ja kohta kesäkin kolkuttelee ovella, 

villaiselle paidalle on käyttöä ympäri vuoden. 

Paidan hioihin laitoin resorin verran kasvunvaraa

siinä toivossa, että paita sopisi päälle ainakin seuraavan vuoden. 

Neuloin tämän paidan melkeinpä kokonaan sohvalla puoli-istuvassa asennossa. 

Siitä on muotoutunut minulle viime viikkoina hyvä työasento

 ja aikakaan ei ole tullut pitkäksi, kun on ollut tekemistä käsille. 

Kuvioneuleessa on lopulta oma viehätyksensä ja rytminsä.

Mukava oli palata tuttuun juttuun 

ja siirrellä silmuikoita sydämen ajatusten siivittämänä. 

Paidan yläosa on mallista "Kambur" ja 

hiojen sekä helmansuun kuvio mallista Tiira,

 jotka löytyvät kirjasta Islantilaisia neuleita. 

Lankoina Seitsemän veljestä -sävyt 

hiekka 060, ruskea 068 ja valkea 011.

Se on sitten taas viikonloppu! 

Omaa porukkaa on liikenteessä 

ja kohta kokoontumisajot täällä. 

Elämän äänet katkaisevat hetkeksi hiljaisuuden. 

Lintujen laulua ja auringon säteitä sinulle ja minulle! 

Palataan taas ensi viikolla. 

Risukranssi

Kevät,  

aina niin sykähdyttävä vuodenaika 

ja liikkeelle paneva voima. 

Taas on ihana laittaa talviset jutut sivuun 

ja tehdä tilalle keveämpää, keväistä. 

Yksi niistä on ovikranssi,

jonka päivittäminen tuli mieleen viikonloppuna. 

Olen kerännyt vanhoja kransseja vanhan pyörän tankoon ja pihapiiriin. 

Hoksasin, että voisin hyödyntää yhtä risukranssia 

kevätkranssini pohjana. 

Kierrätysajatus sai suupielet hymyyn; 

että risujakin voi kierrättää. 

Riipaisin tuulien tuivertamasta kranssista muutaman kerroksen risuja pois. 

Kieputin tilalle kotipihan riippakoivusta maahan tippuneita oksia. 

Kranssista tuli uuden veroinen

 ja säästyin aika monen risun kieputtamiselta.  

Ulko-ovemme on tumma  eli kranssiin piti saada kontrastia, 

valoa sekä ilmavuutta. 

Kiinnitin höyheniä Erikeeperillä sinne tänne oksien lomiin. 

Niistä sainkin kranssiin kivaa pääsiäisen tunnelmaa sekä keväistä teemaa.  

Tuli mukavasti omannäköinen tuulen- tai linnunpesä. 

Ripustin askartelujemmoista löytyneen puulinnun kranssin keskelle. 

Se kuulosti kuitenkin hakkaavan ovea sitä avatessa ja suljettaessa. 

Linnulla vai ilman?

Tuumasin asiaa päiväkävelyn verran. 

Tykkään muuten sanonnasta,

 että "hiljaa hyvä tulee, 

ajatellen aivan kaunista".  

Nuo sanat menevät jotensakin yksiin sanojen 

"hyvin suunniteltu on puoliksi tehty". 

Pohdiskeleminen ja miettiminen sekä ajan antaminen tekemisille on hyvästä. 

Kiireellä ja hätiköimällä tulee "sutta ja sekundaa". 

"Mihinkä tässä on kiire valmiissa maailmassa!" 

Tällä postauksella osallistun 

Kristiinan maaliskuiseen haasteeseen, 

jossa kyseltiin sanontoja.

Lopputulema on "linnulla".

Siinä lintu on nyt pesässään 

ja keväinen kranssi on siinä! 

~~~~~~

Joko sinä olet laittanut keväisen kranssin kotisi oveen?

Entä pääsiäistä muuten? 

Täällä rairuoho on itänyt, 

vaikka pussissa oli parasta ennen aika mennyt vuosi sitten,

ja maissi pukkaa vahvaa orasta. 

Kevään tunnelma on vahvasti läsnä! 

💚

 

 

Perjantaipullat

Perjantai ja 13.päivä. 

Tänään täällä tuoksuu pitkästä aikaa pulla,

jota yksi jos toinenkin kotona käydessään on kaipaillut 

ja siltä osin tyhjää pakastetta kaihoisana katsellut. 

Ei siis yhtään hassumpi perjantai. 

Leipomiskulttuurissani on tapahtunut totaalinen muutos! 

Tavallisen pullan, piirakoiden ja sämpylöiden leipominen on 

vähentynyt huomattavasti nyt,

kun elelemme kahdestaan 

-ainakin viikolla. 

Makea, mitä tulee leivottua, 

tehdään nykyään yleensä gluteenittomana

niin kuin esim. kotoisa pannukakku,

jota tulee usein vieraille pyöräytettyä. 

Lähestyvän pääsiäisen innoittama 

leivoin maistiaisiksi pellillisen rahkaisia kierrepullia 

sekä pari vaniljarahkatäytteistä bostonpullaa. 

Tuohon kaulitulle levylle levitettävään täytteeseen olen sekoittanut yhden munan sideaineeksi. 

Pullakranssi puolestaan tuli sivutuotteena.

Siitä voisin leikata pieniä pitkopaloja jemmaan,

mutta ehkä laitan sen nyt kokonaisena pakkaseen. 

Kaukokatseisesti ennakoiden. 

Tein meille kahdelle ensimmäistä kertaa gluteenittomia pullia 

Pirkan valmistaikinasta, 

jota ystävä vinkkasi. 

Taikinasta tuli 8 pehmeää ja maistuvaista kanelisokeri-kierrepullaa. 

Yhdelle tuli äkkiseltään ynnättynä 

hinnaksi 60 senttiä eli ei paha sijoitus herkkuhetkeen! 

Arkisen touhun,  ’kuntouttavan toiminnan’ 

jälkeen oikaisen ja huilaan. 

Toipuminen toimenpiteestä on edennyt nousujohteisesti, 

mutta liike ja lepo -konsepti on edelleen voimassa. 

Lääke on jo jäänyt pois. 

Fysioterapeutin vinkkaama puoli-istuva asento sohvalla 

on hyvä rentoutuspaikka. 

Siinä voi kirjoittaa koneella ja neuloakin rennosti. 

Pikkuhiljaa normaalia arkea kohti! 

Pullantuoksuisia terveisiä sinne ruudun toiselle puolelle 

ja mukavaa viikonloppua! 

Kevät keikkuen tulevi!

Maaliskuiset sukat

Juuri nyt voisi sanoa, 

että kevät keikkuen tulevi. 

Meilläpäin on nimittäin niin aurinkoista ja kaunista.

Vesi tippuu räystäiltä ja vähäiset lumikasat madaltuvat. 

Tiet olivat yllätyksekseni illalla jo aivan sulina, 

kun kävin kävelylenkillä. 

Vanha sanonta "maaliskuu jo maata näyttää" 

voipi käydä kohta todeksi. 

Kylvin äsken ylivuotisia rairuohon siemeniä multaan. 

Saapa nähdä lähtevätkö ne vielä itämään.

Maissin jyviäkin piilotin multaan 

vahvan vihreän kasvun toivossa.  

Maaliskuisia puuhia! 

Maaliskuu on manttelinvaihto,

mattopiiska ja myllerrys.

Mustarastaan menuetti,

mullantuoksu ja merkitys.

Macchiato, metsäpolku, 

mukulakasvi ja mysteeri. 

Mesikämmenen mielihyvä,

miinusasteiden minuutti. 

-Minna Rissanen- 

Maaliskuu on ollut myös sukkalaatikkohaasteen Alpi-sukat, 

joista minulla tuli ihan omannäköiset. 

Lähdin neulomaan sukkaa ohjeen mukaan 

ja tykästyin lopulta aloituskuvioon. 

Neuloin sillä koko varren 

ja lopulta kuljetin sitä sukan teräänkin. 

Näistä sukista tulikin kiva asuste tälle villatakille, 

jonka löysin vastikään secondhand-löytönä. 

Neuloin sukat Seiska veikka-langasta, sävy 060, hiekka. 

"Aitojen" Alpi-sukkien ohje  löytyy Ravelrystä. 

Ehtisihän tässä vielä ne ohjeen mukaiset Alpitkin neuloa,

mutta oisko se tässä kuussa hyvä näin. 

Maaliskuiset terveiseni Sinulle 

ja mukavaa viikonjatkoa! 

Kaisu 

 

Oksia ja varpuja vihreän kaipuuseen

Aurinkopäivien myötä tulee 

keväisen hennon vihreän kaipuu,

johon vuosi vuoden jälkeen on yksi apu;

oksien ja varpujen hyötäminen 

eli silmujen avautumisen aikaistaminen maljakossa. 

Piipahdimme eilen pitkästä aikaa mökillä. 

Aurinko helli ja oli lämmin keli;

suorastaan kevättä ilmassa ja rinnassakin. 

Hain tuvan pöydälle lepän oksia. 

Ne ovat osa minun pääsiäisperinnettä. 

Oksiin tulee piakkoin viherrystä ja 

lepän oksien käpyset ovat kuin pikkuruisia pääsiäismunia. 

Toisen kerran taitan mökin pihasta tuomen, sireenin ja koivun oksat. 

Kotipihasta löytyy 

omenapuun leikkaamisen jälkeen oksia, 

jotka tuovat myös sisustukseen 

kevään raikasta vihreyttä ja jopa omenapuun kukinnotkin. . 

Olen hyötänyt myös punaviinimarjapensaan oksia ja 

nyt ajattelin kokeilla myös vaahteraa, 

johon voisi saada kauniin keltaiset kukinnot avautumaan. 

Oksat kannattaa muuten leikata oksasaksilla. 

Mustikanvarvut ovat aina yhtä palkitsevia.

 Vihreä lehdet kasvavat pian ja sinipunaiset herkät kukinnot. 

Sitä voi vaan ihmetellä, 

miten ne ovat olleet siellä hangen alla 

odottamassa valoa, lämpöä ja vettä

ja sitten näin maljakossakin lähtevät iloisesti kasvuun; 

tuomaan iloa ja kaivattua vihreyttä kevään malttamattomalle odottajalle.  

Mökiltä löytyi viime kesääkin. 

Ulko-oven humalaköynnöskranssi

sai väriksi ja lisäkoristeeksi 

viime syksyllä pyöräyttämäni humalankukintokranssin.

Tuplakranssituksella ulko-oveen päivittyi

 keveä ja keväisempi koriste,

josta jäi kuva nappaamatta. 

Keittiön ikkunapöydältä löytyi 

viime kesä kukkijat, laventelit, 

jotka vein syksyllä kaupungista mökille talvehtimaan. 

Kovin raakkeja ne olivat ja olin jo viemässä niitä pihalle,

kun huomasin kuivien lehtien välissä pilkistävän uutta ja tuoretta kasvua.

Perkkasin vanhat lehdet pois ja leikoin kuolleet oksa pois. 

Sinne ne nyt jäivät valoon ja lämpöön.

Saapa nähdä onnistuuko talvetus sittenkin! 

Palaan tähän myöhemmin, 

kun näen miten kukkien käy,

sillä laventeli ei ole ilmeisesti helpoimpia talven yli vietäviä kasveja. 

Valo ja valon leikki tuvassa. 

Istuskelin sohvalla ja ihmettelin itsekseni;

olemme aloittamassa taas uutta mökkikautta, 

kevättä, uuden alkua. 

30. kesää näillä huudeilla, 

Tau(v)onpaikassa. 

Pikku hiljaa fiilistellen edetään. 

Lumihanget peittävät vielä tienoot 

ja routa on syvällä maan syövereissä,

mutta kohta vihertää ainakin maljakossa! 

Joko sinä olet kerännyt oksia 

tai kylvänyt siemeniä multaan?

Näiden päivien iloa ja valoa Sinulle! 

 

Maaliskuun parhautta

Kevääseen kallistuvien päivien parhautta minulle on se,

kun saan viedä pyykit ulos kuivamaan.

Lumihangille ja auringon paisteeseen kirkastumaan,

tuuleen liplattamaan ja 

keräämään sitä muistojen ihanaa ulkoilman tuoksua,

joka tarttuu pyykkiin. 

Tämä on niin ihana nikara talven ja kevään välillä;

perinne, jota haluan vaalia. 

Kohta saa pyykin ulos

ja olen taas samassa työssä 

äitini kanssa, hänen äitinsä 

ja äitinsä äidin.

Käsissä puhtaat vaatteet,

edessä kesä,

ripustamisen hetki

varattu yksityiseen iloon. 

-Anja Salokannel-

Pyykinripustamiseen liittyy tällä hetkellä vielä erityinen ilo; 

 meillä on uusi pyykkiteline.

Se valmistui syyskuulla 

enkä kovin sitä ehtinyt syksyllä enää käyttää. 

Liki nelikymmentä vuotta vanha pyykkiteline sai siirtyä uuden tieltä. 

Tee-se-mitä-vaimo-hoksaa-pyytää -mies sitten nikkaroi tämän

ja oli kyllä itsekin satasella mukana.

Hänen silmäänsä oli jo pitkään häirinnyt vinoon painuneet telineet. 

Sitten ne merkitykselliset ja mielenkiintoiset 

ennen ja jälkeen -kuvat muistoksi tänne. 

Aikaisesta keväästä syysmyöhään

astelen polkua ovelta pyykkinarlle,

tuuletan ajatuksiani samalla

kun ripustan pyykkiä kuivamaan,

puhdasta pyykkiä.

Jokainen vaate uusi ajatus.

-Anna-Liisa Myllyneva-

Instagramin Talo tarinoi -Eerikalta sain viitettä telineen mittasuhteisiin.

Neljä senttiä halkaisijaltaan oleva metallitanko löytyi kierrätystavarana vitosella. 

Se maalattiin rautamaalilla useamman kerra. 

Poika taittoi peltit lautojen suojaksi ja 

"hatut" pystyjen päihin on tulossa myös. 

 Tuolla metsän reunassa on oma tunnelmansa

ja siellä arkisten touhujen lomassa tulee seurattua taas sitä,

miten valo voittaa ja luonto herää.

Keittiön ikkunasta näen tuon kauniin telineen ja koivun pönttöineen. 

Juuri putosi lumi toisesta päädystä peltien päältä,

että humpis vaan. 

Aurinko tekee tehtäväänsä.

Ja tuuli. 

Nuorimmaisen vuosia sitten tekemä lintupönttö odottaa asukkaitaan. 

Pyykkinarulla ei vielä kuulunut lintujen laulua,

mutta eiköhän "talitintti maaliskuussa" kohta jo luikaise minullekin 

ensimmäiset  keväiset laulunsa.

~~~~~

Ihanaa perjantaita Sinulle. 

Lähden käymään meren jäällä suksimassa hiljalleen.