24. heinäkuuta 2019

Tämän päivän ilo oli kanervissa

Jokaisella päivällä on oma ilonsa.
Onneksi! 

Sitä piti itselle kirkastaa,
kun aamun kaunis aurinkopäivä muuttuikin yhtäkkiä "hylkeenpieruksi" 
eli mereltä nousseeksi sumuksi ja sen tuomaksi ilman viileydeksi.
Sitä myöten päivän suunnitelmat menivät uusiksi. 


Luovuin rannalle menosta ja kävin miesten apuna nakkelemassa puita traktorin kyytiin.
Metsästä pois kävellessäni hoksasin, 
että kanervat ovat jo kukassa.

Ihastelin sitä ääneen miehelleni,
joka vastasi minulle kysymyksellä "meinaatko tehdä kranssin"?

En todellakaan ollut sellaista ajatellut.
Kranssin tekeminen ei ollut käynyt mielessänikään 
tänä heinäkuisena Kirsi-siskoni nimipäivänä.

Mutta mieheni hoksautus vei minut metsään,
 jossa sitten työpöytänäni oli vanha kanto.
Sille laskin työkaluni:
kukkalankarullan ja sakset.


Leikkasin kanervia ja puolukanvarpuja nipun kerrallaan.
Asettelin nippuja kranssipohjaan  kaksi nippua kanervaa, yksi puolukkaa -tyyliin.
Keskelle, ulkoreunalle, keskelle, sisäreunalle, keskelle.


Nautin jokaisella solullani metsässä olemisesta,
paljaiden varpaitteni alla rahisevasta kuivasta metsäpohjasta,
kauniisti harmaantuneista, vänkkyräisistä kelo-oksista 
sekä metsän kesäisistä tuoksuista.

Siellä kulkiessani sain samalla varvashieronnan,
käsillä tekemisen riemun,
pilvien takana olevan auringon valohoidon,
metsän huminan rauhoittavan musiikin 
eli täydellisen luonnon hoitavan terapian ja mindfullnessin.

Kiitos miehelleni, että kysymyksellään hoksautti minut tähän iloon, 
tämän päivän kivaan tekemiseen.


Pienet niput muodostivat lopulta täyteläisen kranssin,
jonka ripustin vanhan saunan oveen. 

~~~~

Minusta kanervan väri on niin kaunis;
herkkä ja kukinnon avautuessa koko ajan voimistuva. 
Mielestäni se on sävynsä puolesta maitohorsman kanssa samassa kauneussarjassa.

Täytyy tunnustaa, että iloni rinnalle hiipi jonkinlainen haikeus siellä metsässä.
Minusta tuntuu, että kanervassa on jollakin tapaa aavistus,
että elämme jo kesän loppupuolta.


Tänään "avasin" viimeisimmän betoniaskarteluni,
pyöreän maljakon,
jonka valoin  valkeaan pallolasiin.

Betonimaljakon harmaus on täydellinen kontrasti kanervan värille
ja sen kovuus pehmentyy puolestaan  kanervan pienten kukintojen herkkyydellä.


Täällä mökillä minulla on muutamia perinteitä
ja yksi niistä on tämän puisen laatikon kukittaminen kanervilla.

Nyt meillä on taas tallessa ja kuivamassa 
tämän kesäpäivän muisto ja kesän väri 
voimaksi tulevaan syksyyn ja talveen. 






Täältä voit kuunnella Jaakko Haavion Kanerva - runon ,
josta muutama säie tässä: 

Loi Jumala muinoin päivät ja kuut,
maan muodon, ruohon, kukkaset, puut.
Ja Jumala käski kasvejaan, 
mihin juurtua mielivät kulkemaan...

Vaan yksikseen jäi Kanerva kainona paikoilleen.
Ja Jumala lausui, siihenkö juutuit!

Minä haluan katsoa, varroa hetken...
jäisikö paljasta laikkaa, 
minun juurtani varten kasvupaikkaa...

Kanerva juurtui siunattuna,
sen kukista loisti ruusunpuna.
se väritti nummet ihanalla Jumalan jäähyväissuudelmalla. 


~~~~~~~

Kauniisiin kanerva-ajatuksiin,

Kaisu

17 kommenttia:

  1. Tätä blogia on sen takia mukava lukea, kun tulee sellainen olo, että osaat todella arvostaa kaikkia elämän pieniäkin hyviä asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sinulle lukijani näistä kauniista sanoistasi! <3
      Elämän onni muodostuu pienistä onnenhippusista ja niitä olen opetellut näkemään ympärilläni.

      Poista
  2. Minä miellän myös kanervat aivan loppukesän tai alkusyksyn kukkijoiksi ja ihan samanlainen haikeus hiipii minuunkin, kun yksi päivä hoksasin niiden jo kukkivan. Samanlainen haikeus hiipii mieleen, kun tänään tajusin syyshortensiassa ekat kukat avautuneen. Miten jo nyt, kovin on aikaisessa tuo pensas 😲 Onneksi kesää on vielä reilusti jäljellä, vaikka luonto aintaakin jo syksyn merkkejä. Nautitaan tästä kauneudesta 😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva lukea, että muillakin samoja tuntemuksia, mutta kuitenkin voimme katsoa kanervoiden yli ja nähdä vielä kesää ja kauneutta, jota on vielä paljon jäljellä. <3
      Ehkäpä aurinkopäivät ovat "kypsyttäneet" kesän kukat aikaisemmin kuin osasimme odottaa! :)

      Ihania heinäkuun lopun päiviä SInulle Eerika ja voimia odotuksen viimeisiin hetkiin tässä helteessä! <3

      Poista
  3. Niin ja aivan ihanan kanervakranssin olet sitonut ja muutenkin kuvat taas niin kauniita 😍

    VastaaPoista
  4. Tulipa kaunis kranssi! Itsekin pidän kanervasta kovasti juuri sen värin ja herkkyyden takia. Ja totta on: kun kanervat alkavat kukkia, on se merkki kesän kääntymisestä syksyn puolelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piipe! <3 Luonnonmateriaalit ovat kyllä niin inspiroivia ja niistä saa niin monenlaisia versioita tehtyä!

      Syyskesä on muuten jotenkin lempeä sana, joka vie kesästä syksyyn. <3

      Poista
  5. Kyllä miehiltäkin noita ideoita voi napsahtaa. Taisi jopa tuntea tapasi😊
    Kranssista tuli hieno. Ihmettelen oikein tota betonimaljakkoa, miten hyvin sait sen onnistumaan. Rikoitko siis sen muotin ja oliko sisällä pienempi astia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän ne miehet tuntevat omansa. Alkaa olla jo noita yhteisiä vuosia sen verran takana, että tunnistaa ne hetket, kun toinen on "vähän niin kuin hukassa" ja osaa auttaa sen "sudenhetken" yli! <3

      Valoin tosiaankin sellaisen valkoisen lasisen lampunkuvun sisään. Laitoin sisään korkean astian, jonka jätin sisään. Lasikuvun kumautin vasaran sivulla rikki ja se irtosi helposti valusta! :) Kiva kokeilu tämäkin!

      Poista
  6. Kanervissa on aavistus syksyä niin kuin on näissäkin heinäkuun lopun illoissa. Elokuuta kohti kuljemme ja kesä alkaa kääntyä loppuaan kohti. Tulee syyskuu ja syksy. Haikealta se tuntuu, mutta syksyssäkin on taas sitten omat ihanat asiansa, omat ihanat puolensa. ♡

    Kauniin kranssin olet siellä punonut ja viettänyt ihanan, oman hetken voimaannuttavan luonnon ympäröimänä. Niin paljon se antaa iloa eikä mitään vaadi vastapainoksi. ♡

    Tuota betonimaljakkoa minäkin ihastelen, niin täydellisen pyöreä, oikea taideteos. 😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on mieleenkiintoista, miten yksi asia voi johdattaa ajatuksia niin voimakkaasti vuodenaikaan ja ajankulkuun. Se on sisäänkirjoitettu aikamuisto ilmeisesti, kun näin merkittäviä tunteita nostattaa mielessä! <3

      Kranssista tuli kyllä kaunis. Parasta oli olla siellä metsässä materiaalien äärellä. <3

      Maljakko on kyllä kivasti erilainen kuin edelliset betonimaljakkoni. :)

      Poista
  7. :D Teetkö kranssin? :D Just samalla tavalla aina kyselee mun mieheni. Kai sitä on sen verran kranssi-ihminen. Tänään just hain postista paketin,jossa tuli mm. iso määrä kranssivärkkejä. Kanervassa on kyllä kauniin värinen kukinto. Minulle se on täysin loman loppumisen merkki. Siksi en osannut sitä vielä poimia maljakkoon, vaikka lenkillä hoksasinkin niiden kauniisti kukkivan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun kannustavat! <3

      Minkälaisia kranssivärkkejä sinä olet hommannut? Ehkäpä joskus vilautat lopputuloksen...

      Ei sinun vielä kannata kavervia kerätä, kun lomaa on vielä jäljellä. Kerkeää sitten elokuun viikolla noukkia! <3

      Poista
    2. Ihan rautalankoja, oasispohjia ja nauhoja tilasin samalla, kun tilasin hautavihkopohjan perjantain hautajaisia varten. Ja pari työvälinettä, että ei tarvitse keittiöveitsillä ja saksilla rautalankoja katkoa. :)

      Poista
  8. Oi, joko kanervat kukkivat siellä noin kauniisti!?
    Aivan ihana kranssi ja se kestääkin pitkään.

    Kesän lumoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, jotenkin ne yllättävät aina. Nytkin. Kesä kuluu niin noiden kesäkukkien kanssa, mutta mustikka-aika kuljettaa metsään ja kanervoiden kasvusijoille. <3
      Kanervasta on kyllä pitkään iloa! JOs vähän lakkaa vielä suihkauttaa pintaa niin kyllä kesätt!

      Kiitos! Täällä on ollut kyllä lämmintä viikon ajan! <2

      Poista