2. heinäkuuta 2019

Aamun puutarhakierroksen ajatuksia


Heinäkuun toisen päivän aamu,
johon heräsin jo kuudelta.
Heräsin varhain, vaikka onkin loma.

Haluan kokea nämä aamuhetket,
niiden kiireettömät tunnelmat,
auringon säteet, jotka tulvivat keittiön ikkunasta
ja aamukasteen, joka pisaroi nurmella.


Aamun tunnelma on kuin nupullaan oleva pionin kukka.
Jotain tulevasta päivästä aavistaa, kun aurinko paistaa ja säätiedotus on luvannut, ettei sada.
Muu jääkin vielä salaisuudeksi.
Se kaikki kaunis mitä päivä tuo tullessaan
-tai mitä yllättävääkin.

Viime kesänä pionini kukki ensimmäisen kerran,
kaksi upeaa punaista kukkaa.

Olen seurannut nyt sen nuppuja
ja minusta tuntuu, että niiden avautuminen kestää,
kestää liian kauan.

Entä jos se nuppu kuivuukin jostakin syystä kasaan eikä kukkia tulekaan
tai tuuli katkaisee varren!
Tällaisiin ajatuksiin tuo nuppupallero minua johdatteli tänä aamuna. 
Me odotamme, toivomme,
malttamattomina,
mutta asiat eivät menekään aina meidän suunnitelmiemme ja toiveidemme mukaan.

Olen joutunut sitä itselleni ja lapsillenikin jonkun kerran perin pohjin avaamaan.
Elämämme kipein läksy on, 
että meidän tahtomme ja toiveemme 
ei läheskään aina toteudu.


Kun pyhänä palailimme kotiin,
tämä Valamonruusu oli punaisenaan kukkia.
Ensimmäisen kerran.

Ja miten hentoja, herkkiä, yksinkertaisia kukkia.
Näyttää, että avautumisen jälkeen ne eivät montaa päivää näe.
Pitääkin olla tarkkana, että kerkeään nämä "pikaiset kukkijat" bongata ajoissa.
Katoavaa kauneutta on paljon!
Kun tuuli kulkee yli
-tai sade- 
niin niitä ei enää näy! 


Kotipihan juhannusruusu on varjopaikassa
ja se on puhjennut kukkaansa vasta nyt.

Niin kauniit kukinnot,
niin painavaa kauneutta täynnänsä olevia oksia;
kuin morsiuspuvun huntu se kukkii metsän siimeksessä valkeana,
oksat maatapäin taipuneena.


Kaksin aina kaunihimpi,
tuli mieleen siitä huntu -sanasta.

Niin ne ajatukseni polveilivat tuolla pihan hiljaisuudessa mielikuvasta toiseen!


Verikurjenpolvi on ihan käsittämättömässä kukinnassa juuri nyt.
Nappasin vuosia vuosia sitten mökin naapurista pihasta pienen juuripaakun
ja nyt minulla on verikurjenpolvea metreittäin sekä kotona että mökillä.

Huoleton perinteinen perenna,
kiitollinen kukkija,
joka vuodesta toiseen reunustaa tuota etupihan kukkapenkin reunaa.

Väriä, pirteyttä, voimaa kesäisiin päiviin! 



Hellyttävä kukkapari.

Pienisydän aamuauringossa
Kuunliljan viileässä kainalossa.

Sieltä se on löytänyt paikkansa, tilansa,
suojansa.

Vaatimaton, hento ja heiveröinen luonnonkukka
ponnistaa varjoisen puolen perennapenkissä
vahvojen lehtien välistä valoa ja päivää kohti.

Se ei aina ole ensimmäisenä silmieni alla,
mutta tänä aamuna tämä pieni kauneus tuli huomattua
aamun kiireettömässä hetkessä.

~~~~~~

Tätä kirjoitellessani tuli mieleen Puut -runo, 
vaikken puita tänään katsellutkaan.
Ehkä tuonne kukkapenkkiinkin tämän runon voi soveltaa 
ja meihin ihmisiin toki!

Aina metsässä olla pitää
suuria puita ja pieniä puita,
aina uusia kasvaa ja itää,
aina on kaatoon leimatuita.
Kohoaa katveessa korkean puun
innokas, vihreä virpi nuori
janoiset juuret on, hento kuori
lehdissä väri on toukokuun.

Sinä suuri puu:
Älä liiaksi varjosta pienempääsi,
joka vasta kasvussa alkuun pääsi,
joka valoa kohti kurkottuu.
Sitä paahteelta suojaa suuri puu
pian pieni kasvaa ja karaistuu.
Pian pienellä puulla on oksat kovat,
pian pienet suuria ovat.

Ei pienet puut vielä myrskystä tiedä
ei pienet puut vielä myrskyä siedä.
Ole suojana myrskyssä suuri puu,
pian pienellä juuret vahvistuu.
Pian pienikin myrskyyn valmis on
ja on jäntevä, taipumaton

   -Mirjami Lähteenkorva-


Sulavasti toistemme kanssa 
limittäin ja lomittain elämme
toistamme kuunnellen ja toisiamme kannatellen,
toisistamme tukea saaden
kuin nämä päivänkakkarat tuolla koivuangervon keskellä.


Aurinkoa päivääsi!

Kaisu

13 kommenttia:

  1. Olipa taas ajatuksia herättävä kirjoitus. Jokin läikähti sisimmässäni. Perheessämme on nyt useita iloisia perhetapahtumia, mieli on herkistyneenä. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvikki <3
      Luonto on yksi suuri puhuttelija. Luonnon ihmeiden äärellä ajatukset saavat siivet. Kauneuden kautta avautuu mukavia mielleyhtymiä elävään elämään ja elämän syviinkin kysymyksiin.
      Kiitos kun kirjoitit minulle nämä sanat! <3

      Poista
  2. Ihania ajatuksia aamutuimaan. Suloisia tuollaiset pihakävelyajattelut. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus on hyvä antaa aikaa kukillekin! <3 Pysähdyttävä niiden kauneuden ääreen.

      Poista
  3. ❤️ Minä oon hämmästellyt, kun viime keväänä siirsin pionit, että eivät ottaneet siirrosta nokkiinsa vaan availevat tänäkin kesänä nuppujaan.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen kuullut, etä pioni on paikkauskollinen eikä tykkää muutoksista. Onpa ihana, että sinun pioni ei kuulunut tuohon " turhan tarkkojen heimoon". <3

      Poista
  4. Ihania kukkia sinulla! Tuo juhannusruusu on upea.
    Kiitos kun kirjoitit nämä ajatuksesi! Nyt istun mökkilaiturilla aamukahvilla ja nautin auringon lämmöstä ja luonnon kauneudesta.
    Ihanaa kesäpäivää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo minun kukkani ovat aika perinteisiä perennoita ja pihakasveja, huolettomia ja kiitollisia kukkijoita.

      Kiitos Maria kauniista sanoistasi! <3 Haparoivia ajatuksien lentoja kirjoittelin silloin aamusella. Niin tavallisen tuntuisia, että välillä tuntui tokko niitä ilmi kannattaa edes kirjoittaa. Ihana, että se jaettu ilo ja ajatusten polveilu tuli sinua lähelle.

      Kesälomapäivien ilosta olen nauttinut täällä! <3

      Poista
  5. Tämä blogì on kyllä niin ihana. Vakilukijaksi jäänyt. Osaat niin kauniisti kirjoittaa ja kuvat ihania. Luonto on ihmeitä täynnä. Meillä täällä ihmettä riittänyt pienen uuden elämän ihmeen äärellä, kun sunnuntain puolella perheemme kasvoi pienellä tyttärellä! Mukavaa lomaa! T: Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihanaa! <3 Uusi elämä, lahja! Onnea ja iloa teidän kotiinne pienen johdosta. Siinä sitä ihmettelemistä riittääkin. Vauva on aina ihme. Ne ilmeet, eleet, tuoksu, tuhina.Se kaikki on niin suloista. Niin suloista, että "vie koko sydämen, ei palauta"; Maila Jyringin runon sanoin.

      Kiitos Liisa sinullekin kauniista sanoistasi, kannustavista. <3 Sydämessä aivan läikähti kuin luin sanojasi. Kiva kun olet vakilukija! <3

      Poista
  6. Kiitos! On kyllä niin sanoin kuvaamaton olo, keskenmenon jälkeen vielä saatiin näin ihana lahja. Hoivaajia riittää isommista sisaruksista! 3v jaksaa myös ihastella, vaikka väliin meinaa reagoida vauvaan myös hieman mustasukkaisesti, mut eiköhän hän sopeudu ison siskon rooliin. T:Liisa

    VastaaPoista