Arjen pieni ilo - uudelleen kukkiva kaktus

Joskus käy niin iloisesti, että kukan kukittaminen onnistuu 

ja kukinnot tuovat uutta iloa aikojen päästä.

Tämä kaktus on sellainen iloinen ylläri minulle, 

että kirjoitan siitä muistoksi tänne blogiinkin.

Reilu vuosi sitten jouluna vietimme äitini kihlajaisia, klik, 

ja sain silloin vaaleanpunaisena kukkivan kaktuksen.

Minua neuvottiin  jättämään kaktus kukkimisen jälkeen unholaan.

Kokemusperäisen tiedon mukaan sillä keinoin se saattaisi kukkia toistenkin.

~~~~

Tein työtä käskettyä

ja vein lakastuneen kaktuksen vierashuoneeseen. 

Yritin unohtaa sen eli annoin olla levossa,

kuivilla, huomiotta.😘

Se ei ollut minulle helppoa,

sillä kaktus oli koko ajan jotenkin silmissä 

ja sen näköinen, että sille pitäisi kyllä tehdä jotakin. 

Sen näköinen, että ei tuosta taida tulla mitään, roskiin varmaan joutaisi!

Helmikuulla ajattelin,

että kyllä kai unohtamisellakin on rajansa 

ja kannoin kaktuksen erkkerin kukkapöydälle.

Talvilomalla huomasin ilokseni siinä nuppuja

ja kysyin lisähoito-ohjeita kotoani, 

jossa kukat kukkivat ilman suuria ponnistuksia.

"Kastele ja puhu sille,

vaan älä liian paljon,

äläkä liikuttele!" 

Näiden hyvien hoito-ohjeiden ja saatesanojen myötä 

kaktus on avannut nyt pari nuppua 

eli minä onnistuin saamaan sen kukkimaan uudelleen. 

Nyt mietin

onko tämä joulukaktus, kun sain sen jouluna

vai pääsiäiskaktus, kun se kukkii näin kevään juhlan alla!😊

Vai onko tämä vaan pelkkä Kaktus?

Joka tapauksessa tämä oli minulle työvoitto,

sillä kaktus on minulle tärkeä muisto.

Se  tuo mieleeni ihanat jouluiset kihlajaiskahvit

ja sen rakkauden, joka on kantanut  ja kantaa näitä kahta jo iälle ehtinyttä! <3 

Kaktus kantaa viestiä, että rakkaus on ihmeellinen!

Tästä kukinnasta innoittuneensa toin tänään mökiltä  viime keväänä 

eräältä roskalavalta pelastamani  vanhan, vanhan  kaktuksen.

Vein sen silloin mökille ja unohdin sinne nurkkaan.

Vaihdoin äsken mullat ja isomman ruukun.

Nyt mökin kaktus pääsi ihmisten ilmoille ja valoon.

Jään odottelemaan,

 josko sekin nuppuuntuisi ja näyttäisi kukintojensa värin ja loiston!🌸

Tällaista pientä arjen iloa tällä kertaa.

Olen huomannut, että vanhemmiten pienetkin asiat koskettavat minua

ja haluan tehdä ne kuuluviksi ja näkyviksi muillekin.

Elämän onni ja ilo on ympärilläni pieninä hippuina, siruina ja  helminä.

Minun pitää kiiruhtaa hitaasti ja nähdä ne. 

Olen iloinen ja kiitollinen,

että vähitellen onnistun siinä! 

<3

Perheen pikkujoulussa sain lapsiltani vuoden tittelin " Äiti, the tunne". 

Se kuvastaa tunteellista suhtautumistani moniin asioihin.

Herkkyys on hieno juttu, 

mutta toki joissakin kohden se voi olla taakka ja rasitekin.

Täytyy yrittää löytää se kultainen keskitie tässäkin asiassa,

sikäli kun se on löydettävissä! 

Maaliskuun viimeisen päivän tervehdys!

Aurinko paistaa ja lumet sulavat.

Joutsenten riemullinen lento toi äsken aimo annoksen kevään iloa.

Elämme ihanaa aikaa!

Kaisu