Talviloman lämpimiä muistoja

Hola!

Terveisiä talvilomareissultamme,

jonka teimme neljän nuorimman lapsemme kanssa
Espanjan aurinkorannikolle, Fuengirolaan.

Siellä heillä oli kevät, joka kyllä tuntui aivan meidän kesältä.

Lämmintä oli parinkymmenen asteen molemmin puolin

ja se tuntui oikein hyvälle sekä riittävälle.

Kävelimme merenrannan ja hietikon vieressä kulkevaa rantakatua,
jossa oli paljon ihmisiä sekä pieniä kauppoja ja ruokapaikkoja.
Kiertelimme kaduilla ja kujilla ihastelemassa taloja, kauniita sisäänkäyntejä ja ihania pihoja.

Kaikkialla oli ihania kukkia, 

joita ihastelin ja kuvailin tuon tuostakin.

Miehen ja poikien mukaan kuljin sujuvasti parisataa metriä jäljessä heitä

ja pää pyöri kuin väkkärä. :)

Tykkään vaaleanpunaisista perennoista, joita meillä on kotipihassamme.

Sitä samaa sävyä näkyi aurinkomaan muurien päältä valuvissa ja verkkoaidoissa kiermurtelevissa  köynnöskasveissa

nurmen pienissä kukkasissa,

magnoliapuun kukissa.
Ja  se magnoliakukan tuoksu oli ihana.

Yhtenä päivänä ajelimme vuokra-autollamme 

Mijasiin, valkoiseen kylään.

Se oli kyllä ihastuttava kylä täynnä alueen historiaa, kylän kulttuuria,

pieniä puoteja ja eri puolilta maailmaa tulleita ihmisiä.

Kiven neitsyen kappelin puistossa satuimme paikalle todistamaan juuri

kihlautuneen nuoren parin iloa.

Ikimuistoinen paikka heillä vaihtaa sormuksia.

Kiertelimme  valkoisten talojen ympärillä olevia kävelyreittejä ja katuja pitkin

ja ihastelimme kauniita rakennuksia, kirkkoja,

kauhistelimme syvää rotkoa

ja ihmettelimme aasitakseja, jotka kuskasivat ihmisiä pitkin kujia ja rinteitä.

Lopuksi kiipesimme vähän ylemmäs vuorella olevan majan luo.

Käsittääkseni pari munkkia oli rakentanut sen rauhoittumiseen ja rukoilemiseen,

Oma rauha siellä olikin ja huikeat näkymät kauas, kauas.

Asuimme lomaviikon ihanassa huoneistossa,

jossa oli riittävästi huoneita ja iso parveke. 

Jaguzzi , ulkoporeallas oli pojille mieluinen

ja se pöhisi aina illan tummuttua, kun kulkemisesta väsyneenä.

mutta onnellisena palailimme yön levolle.

Parvekkeelta oli näkymä puolen kilometrin päässä olleelle merenrannalle.

Kerrostalon vieressä oli pieni maatila.

Aamuisin kukko kiekui ja 

koirat intoutuivat sen myötä haukkumaan.

Kun avasi yöverhon,

kohta saattoi nähdä auringon kiipeävän lähellä olevan vuoren takaa

kauniisti

ja linnut lauloivat täysin rinnoin.

Aamunhetki ja auringon nousu oli minusta parasta.

Kaikki kaunis ja lämmin oli edessäpäin.💛

~~~~~

Tässäpä tällä erää matkamuistelua.

Palaan toisena päivänä vielä aiheeseen.

~~~~~

Söimme äsken.

Kotoinen jauhelihakastike ja perunat maistuivat kuulema herkulta.

Saattoi olla jopa maailman parasta!

Ja hanasta lorautettava juomavesi on luksusta!

Loma on tehnyt tehtävänsä!

Lomaterveisin,

Kaisu