Ystävänpäiväarpajaiset

Helmikuun ensimmäisen päivän tervehdys Sinulle 

hauskalta kuulostavan helmikuu -loruttelun myötä. 

Helmikuu on horrostila,  

höyhentyyny ja haukotus, 

haarukkapala, henkilövaaka,  

hulavanne ja herätys. 

Helmikuu on hangenkanto, 

hengenpalo ja halaus. 

Hiljainen hetki, hämärän halki 

hellästi kantava ajatus. 

-Minna Rissanen-

Niinpä. 

🤎

Halaus ja hellästi kantava ajatus. 

Niitähän helmikuuhun mahtuu,  

sillä parin viikon päästä on taas perinteinen ystävänpäivä

täynnänsä lämpimien ajatusten lentoa

ja pieniä, kauniita lahjoja. 

Viipyilin tässä hetken ystävyys -aatoksissa.

Onnekkaissa ajatuksissa, 

että ystäviä on niin monenmoisia; 

pieniä ja suuria, 

nuoria ja vanhoja,

 naisia ja miehiä. 

läheisempiä ja kaukaisempia, 

livenä ja somessa.

Tässä postauksessa ajattelen erityisesti 

Sinua blogiystäväni,

joka tuot minulle iloa piipahtamalla 

täällä Tau(v)onpaikka-blogissani 

joko satunnaisesti tai säännöllisesti, 

luet päivityksiäni ja ehkä kommentoitkin. 

Kiitos tämänmoisesta ystävyydestä! 

🤎

Neuloin ja huovutin ’välityönä’ Lettloppin jämälangoista 

lämpöiset, sydämelliset lapaset. 

Ystävyydelle!

Päätin arpoa ne blogiystävieni kesken.  

Voit osallistua 

Ystävänpäiväarpajaisiini 

kirjoittamalla blogin ja/tai Facebookin kommenttikenttään 

jonkun ystävyyteen liittyvän sanan ja 

tunnistetiedon esim. etunimi tai sähköpostiosoite 

mahdollisen voiton varalta. 

Arvon lapaset 

ystävänpäivän iltana. 

Arpaonnea Ystävät! 

🤎

 

Huovutetut kuurankukkalapaset

Pakkasaamuja, 

jäähileitä, 

kuurankukkia,

jääkuorrutteisia oksia,  

jääriitteisiä merenrantoja ja ojia, 

jäisiä autonikkunoita.

Niistä on viimeisimmät kauniit, 

talveen kallistuvat aamut tehty.

Ja tietenkin punaisista näpeistä ja punoittavasta nenänpäästä, 

kun pakkasaamu aina yllättää aamuisen lähtijän.

Syysloman aluksi neuloin Lettlopp- lankojen jämäkeristä 

 itselleni lämpöiset lapaset tällä ohjeella. 

Ohjeessa on ns. tökätty peukalo

ja se sopii oikein hyvin näihin huovutettuihin versioihin.

Oikaisin peukalon osalta tällä kertaa toteamalla, '

että peukalokiilan tekeminen on turhaa hifistelyä huovutettuun lapaseen,

vaikka kyllä tällä ohjeella tuli kerrattain  oikein hyvin istuvat lapaset.

Halusin lapasiini jotain pientä sievää

ja ompelin ilman sen kummempia malleja ja mittaamisia 

nuo lumihiutaleet tai kuurankukat.

Myöhemmin hoksasin, että olisihan nuo tietenkin voineet olla valkeat,

mutta koska jämälangat niin näillä mentiin.

Ennen huovutuspesua lapaset näyttivät valtavan isoilta.

Pesun jälkeen jouduin kuitenkin venyttämään niitä käteeni.

 Lapasen pinta on tiivis, huopainen ja ihanan villainen.

Peukalosta tuli aavistuksen reilu, muttei kuitenkaan kädessä tunnu huonolle.

Syyslomaviikon maanantai.

Sovimme, että loma ei ole välttämättä lähtemistä.

Se voi olla myös olemista.

Kotoilua, puuhastelua, yhdessä tekemistä.

Miehet alkoivat tekemään pientä pintaremppaa

poikien huoneisiin.

Kiva päästä sitten järjestelemään yläkertaa 

tämän elämäntilanteen mukaiseksi ja näköiseksi

sekä ehkäpä vähän konmarittamaan tavaraakin siinä sivussa.

Itse suuntasin aamusta pihahommiin.

Haravoin  kivasti kahisevia, 

pakkasen puremia lehtiä 

ja katkoin perennapenkistä kukkien varret pois.

Pakkanen on loihtinut kauniita jäähilekuorrutuksia lehdille ja oksille.

Nautin niistä, 

lomapäivän kiireettömyydestä ja 

matalalta paistavasta auringosta.

Levollista lomaviikkoa lomalaisille ja työniloa työviikkoa aloittaneille!